Kysymykset
Kysymys 836
rukoilevaisuushan on ollut maalikkoliike, joissa puheet ovat yleensä perustuneet puhujan rakkaimpiin postilloihin ja niiden syvälliseen hengelliseen kokemiseen ja läpikäymiseen. Niistä rukoilevaiset ovat vuosisatoja maistaneet salattua mannaa ja itse pienentyneet ja Jeesus kasvanut. Taistelu on ollut ensi sijassa taistelua itseä vasteen, ei jotain kirkkotaistelua.
Mikä nykyään tilanne on postillojen kohdalla rukoilevaisssuudessa? Miksi puheiden painotus on siirtynyt varsin toiselle laidalle, rukoileavismaallikoit puhuivat Pyhän Hengen vaikuttamasta uudestisyntymiestä ja toisesta herätyksestä, jossa tullaan yhä syvemmin tuntemaan oma pahuus ei maailman pahuus. Armahda meitä, Kriste!
Rukoilevaisuus on aina taistellut Jumalan sanan puolesta. Ei ne postillat pelkästään vaan erityisesti se, että Jumala puhuu ja on puhunut Raamatussa. Sen mukaan on kuulunut saarnata ei vain rukoilevaisuudessa vaan kaikkialla, missä apostolinen kirkko on ja vaikuttaa. Tähän kuuluu omalta osaltaan ns. kirkkotaistelu. Emme voi olla tunnustavia kristittyjä tai rukoilevaisia ikään kuin jossain "tyhjiössä" vaan juuri siinä kirkossa, jossa me olemme ja elämme. Jo rukoilevaisuuden syntyyn liittyy hyvin paljon kirkkotaistelua (lue tuosta ajasta näiltä sivuilta). Samoin viime vuosisadalla esim. Paavola taisteli ihan jopa kirkolliskokouksessa raamatullisten arvojen puolesta. Eikä tuota taistelua käytyä jossain kirkkopolittisessa hengessä! Kyllä siinä oli kyse Pyhän Hengen vaikuttamasta viisaudesta. Mielestäni kuvitelma siitä, että ennen vain "ollaan istuttu jossain pirtissä ja luettu postilloja hiljaa" ei ollenkaan vastaa elävää historiaa. Totinen ja tunnossa herkkä uskova joutuu tällaisena aikana kuin tämä varoittamaan luopumuksen kauheudesta ja eksytyksen voimasta.
Kysymys 835
Minua askarruttaa kaksi aihetta. Ensinnäkin pitäisikö Jeesukseen sovintoveren pelastavaan vaikutukseen uskovalla olla pelastusvarmuus? Toiseksi, onko usko tahdon asia? Kiitos vastauksesta ja siunausta Sinulle.
Kyllä Jumala hvyydessänsä meitä kohtaan tahtoo lahjoittaa tuon pelastusvarmuuden. Hän on antanut omaan rakkaan Poikansa meidän syntiemme edestä ja täyttänyt kaiken autuudeksemme. Tottahan se on silloin täysin varmaan, kun kerran Jumala on sen tehnyt eikä hän jätä mitään vajaaksi. Kristus sanoi viimeisinä sanoinansa: Se on täytetty! Siinä on sen pelastusvarmuus, johon saat panna turvasi. Se ei petä.
Kyllä usko on myös tahdon asia. Erityisesti kyseessä on Jumalan hyvä tahto. Hän tahtoo, että me pelastumme. Siksi hän antaa sen ihanan evankeliumin kaikua korviimme. Se vaikuttaa myös meissä. Meidän vastahakoinen tahto muuttuu. Tahdomme sitä, mitä Jumala tahtoo. Ja näin nöyrrymme hänen lahjoittamaan pelastukseen. Me rukoilemme: "Tapahtukoon sinun tahtosi!"
Kysymys 834
Pääsevätkö eläimet taivaaseen? Eiväthän he ole tehneet mitään pahaa, mutta eiväthän he ole Jumalan kuvia.
Koska Jumala on luonut tämän maailman eläimineen kaikkineen ja hän on kerran luova myös uudet taivaat ja maat, niin on siellä taivaan kirkkaudessa sitä samaa luomakunnan rikkautta kuin täälläkin (jopa vielä runsaammassa määrin). Siksi tulevassakin maailmassa on yhtä lailla sitä Jumalan luomaa hyvyyttä kuin täälläkin. Tämän tähden on päivänselvää, että eläimiä ei luotu vain tätä maailmaa varten vaan osana luomakunnan ihanuutta, joka uudistuu taivaassa entistä ihanammaksi. Luther puhui tyttärelleen (joka kerran suri kuollutta koiraansa), että taivaassa on koiria, joilla on "kultaiset karvat" ja "timanttiset silmät" jne (en muista tarkaan kuvausta, mutta se ajatus meni jotensakin näin). Aika komea selitys!
Kysymys 833
onko kansalaistottelemattomuus oikein luterilaisuudessa? Vaikka sellainenhan valtiojohto kuin Jumala sen antaa, mutta jos päättäjien päätökset ovat avoimesti ristiriidassa kristillisen käsityksen mukaan voiko toimia ns. passiivisesti. Onko mielenosoitukset sallittuja osallistua näin luterilaisena?
Kyllä varsinkin passiivinen vastarinta on kristitylle mahdollinen. Aktiivinen kumoustoiminta sitä vastoin ei ole soveliasta hänelle. Jumalan sanan kanssa ristiriitaisia päätöksiä kristityn ei kuulu totella. Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä (Apt. 5:29). Lue myös kysymys 790 ja siihen annettu vastaus.
Kysymys 832
jos syttyy sota onko oikein lähteä maasta pakoon jos ei halua joutua sotimaan ja mahdollisesti tappamaan muita. vai onko se enemmän kristillistä, että jää puolustamaan aseettomana, tosin minut on jo armeijan käyneenä määrätty tehtäviin, jossa joutuisin olemaan lähituntumassa puolustuslinjalla.
Sodan syttyessä maasta pakeneminen ei välttämättä onnistu. Jos on komennettu palvelukseen, syyllistyy rintamakarkuruuteen ja se saa rangaistuksekseeen sota-aikana ankaran tuomion (voinee johtaa jopa kuolemantuomioon). Sen lisäksi pakoon luikkiminen alentaa vahvasti muiden taistelumoraalia. Sitäkö kristittynä hakee? Sotatilanteessa sodanjohdolta tarvitaan myös ymmärtämystä ja tilannetajua. Ei ole mitään mieltä tapattaa miehiä etulinjassa jonkun toivottoman tai mahdottoman tehtävän suorittamiseksi. Täytyy osota myös vetäytyä ja ryhmittäytyä uudelleen parempiin taisteluasemiin jne. Tietysti ei aina ole poissuljettua sekään, että joku voi ulkomailta käsin paremmin pystyä toimimaan isänmaansa hyväksi kuin kotimaassa.
Kysymys 831
Huolestuteena Ruotsin kirkon tilanteesta pelkään saman liberaalisuuntaus homojen vihkimisessä rantautuvan maahamme. Mitä jos kirkkomme alkaa vihkiä homoja, mielestäni silloin ollaan edetty hyvin kauas pois Raamatusta. Mietin jos sellainen tulee voimaan kirkossamme haluanko kuulua siihen enää. Onko kirkosta eroaminen oikein, vaikka pidän luterilaisuutta, sellaisena kuin tunnustuskirjat antvat ymmärtää parhaimpana kirkkona. Mihin kirkkoon voisin liittyä? En haluaisi olla "pakanakaan". Vaikuttaako pelastukseen, jos kuuluu muuhun kristilliseen kirkkoon esim. katolilaiseen tai ortodoksiseen, joissa on traditiota isolla T:llä!
Kristityn on tärkeää kuulua johonkin kirkkoon. Uskon kautta uskova on Kristuksen kirkon jäsen. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö hän olisi tai hänen kuuluisi olla jonkun kirkon jäsen. Kristus perusti seurakuntansa tänne maailmaan, ja se seurakunta ei ole vain kaunis ajatus vaan kouriintuntuva todellisuus. Jos kirkosta eroaa, minne sitten? Ei ole hyvä, jos jää ikään kuin "roikkumaan" seurakunnan ulkopuolelle eikä koskaan sitoudu jäseneksi mihinkään yhteisöön. Lisäksi meidän on vakavasti mietittävä sitä, luovutammeko kirkon tuosta vain omaan paatumukseensa vai voisinko toimia innokkaasti kirkon uudistumiseksi. Muista, että Jeesuskin maksoi temppelille veroa, vaikka arvosteli ankarasti sen ajan papistoa (saddukeuksia ja kirjanoppineita) ja piti heitä luopioina. Lue Matt. 17:24-27! Mutta myönnän kyllä, että tilanne on käynyt pahaksi ja ei kovin mielellään syytäisi rahaa tällaisen kirkon tukemiseen. Silti ei voi välttyä ajatukselta, että kirkosta eroaminen ei ratkaisisi mitään. Lienee parempi kärsiä ja rukoilla Jumalan rangaistuksen poistumista kansamme yltä ja uusia herätysten aikoja.
Kysymys 830
Lukioomme on tullut muutama muslimioppilas. Harmittaa kun he eivät varmaan tiedä Jeesuksesta. Onko oikein, että menen kertomaan heille Jeesuksesta vai annanko heidän uskoa muhamettiinsa? Hiukan kurjaa, jos heil ei voi kertoa evankeliumin ilosanomasta, mut onko se sit tyrkyttämistä, jos menen välitunnilla juttelemaan uskonnosta?
Muslimien kanssa on yleensä paljon helpompi jutella uskonasioista kuin suomalaisten kanssa. Käy ihmeessä juttelemaan!
Älä tyrkytä sanomaasi. Kysele heiltä ja ole sydänystävä. Luulen, että he kertovat aika mielellään omasta uskostaan. Kerro sitten sinä omastasi. Jutelkaa ja olkaa kanssakäymisissä. Rukoile myös heidän puolestaan.
Kysymys 829
Miten arkkipiispa valitaan? Voinko itse vaikuttaa valintaan, koska asun arkkihiippakunnassa? En vaan taas haluaisi mitään liberaalia arkkipiispaa! Ketä 1900-luvun arkkipiispoista sinä arvostat eniten? Minusta arkkipiispa Johansson tuntuu olevan viimeisin kunnon arkkipiispa.
Arkkipiispan vaalissa äänestävät arkkihiippakunnan papit + valitut maallikot. Nykyään myös muiden hiippakuntien tuomiokapitulit sekä valitut maallikot osallistuvat valintaan. Arviolta ehkä suhde on noin 65-35 % arkkihiippakunnan edustajiston hyväksi. Luultavasti et itse juurikaan voi vaikuttaa valintaan (ellet sitten ole esim. tuollainen valittu maallikko taikka pappi)! Rukouksessa kannattaa muistaa vaalia, jos sitä vaikutetaan.
Noista menneistä arkkipiispoista on vaikea sanoa. Arvostan todella vain sellaista arkkipiispaa, joka seisoo Jumalan sanan takana. Oli tuo Johansson hyvä, mutta omana aikanaan tiettyjen muotivirtausten innoittama.
Kysymys 828
Mihin Halloween juontaa juurensa, muuta kuin Amerikkaan? Onko sillä mitään kristillistä taustaa vai onko se pakanallinen juhla? Harmittaa vain kun pakkosyötetään amerikkalaista kulttuuria kuten halloween ja ystävänpäivä.
Wikipediasta löytyy tällä hetkellä seuraavaa Halloweenista:
"Halloween on anglosaksisissa maissa Suomen pyhäinpäivän tienoilla lokakuun viimeisenä päivänä 31.10. vietettävä juhlapäivä, alkuaan muinaisten kelttien talven alkamisen päivä, jolloin vainajahenkien uskottiin liikkuvan.Nimi on lyhenne englannin sanoista All Hallows' Eve eli pyhäinpäivän aatto."
"Halloweeniä on vietetty Euroopassa vanhastaan kelttiläisen perinteen vaikuttamissa anglosaksisissa maissa, kuten Englannissa, Skotlannissa ja Irlannissa. Esimerkiksi Suomessa juhla tunnetaan kuitenkin ennen muuta amerikkalaisessa muodossaan. Yhdysvaltoihin juhlan toivat irlantilaiset ja skotlantilaiset siirtolaiset, ja se on nykyisin Yhdysvalloissa vuoden kuudenneksi merkittävin juhlapäivä kaupallisesti. Halloween on vahvasti esillä amerikkalaisessa populaarikulttuurissa ja on sen kautta viime vuosina levinnyt laajemmallekin Eurooppaan, myös Suomeen."
Kysymys 827
mua mietityttää toi Kain. Jos Aatami ja Eeva saivat vain Kainin ja Aabelin niin kenen kanssa Kain meni "yhtyi" tapettuaan Aabelin? Eihän Raamatus kerrota syntyikö Aatamille ja Eevalle lisää lapsia, siis tyttölapsia, mut ei kai Kain sisareensa yhtyisi? Vai loiko Jumala jossain vaiheessa Kainille oman vaimon ja jos loi oliko hänessä myös perisynti? Ain välillä tulee pohtineeks tällaisia asioita, vaik ei ne niin tärkeitä ole, kai...
Aadamille ja Eevalle syntyi muitakin lapsia. Lue 1. Moos. 5:4. Sen myötä löytyi suvunjatkamisen mahdollisuus. Alkuaikaan, kun geenit eivät vielä olleet "degeneroituneet" eli huonontuneet (erikoinen ilmiö, joka jatkuvasti etenee ihmiskunnan vanhetessa), ei mitään vaaraa ollut sisarusavioliitoissa. Vasta myöhemmin Jumala kielsi tämän. Nykyään sisarus- ja serkkuavioliitoissa syntyy oikeastaan pääsääntöisesti jotenkin vammautuneita (henkisesti taikka muuten) lapsia.
Kysymys 826
Tekeekö lääkäri syntiä määrätessään potilaalle e-pillereitä, jälkiehkäisyä, kierukan tai lähetteen raskaudenkeskeytykseen, tai esim. asettaessaan potilaalle kierukan? Entä tekeekö apteekkihenkilökunta syntiä myydessään asiakkaalle jonkin em. valmisteen?
Kyllä tämä kysymys on tärkeä. Puhtaan omantuntonsa mukaan toimiva lääkäri ei voi osallistua mitenkään raskaudenkeskeytykseen. Se ei kuitenkaan aina ole selvää, kuinka nuo erilaiset ehkäisymenetelmät toimivat ja tapahtuuko niiden kautta "varhaisen abortin" kaltainen vääryys. Ainakin aikaisemmat kuparikierukat tuhosivat usein juuri hedelmöittyneen munasolun. Monissa pillereissä on yhä vielä sama vaikutus taustalla ikään kuin varmistamamassa, että äidin raskaus ei pääse jatkumaan. Koska koko yhteiskunta on lähtenyt säätämään väärää lakia raskaudenkeskeytyksestä, sen vaikutus heijastuu yhä kauemmas myyntiorganissatioihin asti. Kristittynä joutuu varmaan miettimään, olisko apteekkarilla mahdollisuus kieltäytyä niistä myyntituotteista, jotka selvästi palvelevat vain syntymättömän lapsen tappamista. On kuitenkin muistettava, että e-pillereitä (tai niihin rinnasteisia tuotteita) voidaan käyttää tiettyjen hormonaalisten häiriöiden hoitoonkin naisilla.
Kysymys 825
Olen hakannut äitiäni. Olenko menetetty ihminen?
Mene ja pyydä äidiltäsi anteeksi.
Sano sydämestäsi, että sinä olet todella pahoillasi ja että se, mitä
teit oli hirveän väärin. Voit ostaa hänelle vaikka kauniita kukkasia.
Kirjoita pieni kortti ja sano hänelle myös kirjallisesti, että tahdot
rakastaa häntä. Ja sitten tämän jälkeen pitäkää pieni rukous ja pyydä
asiaa Jumalan kuullen äitisi läsnäollessa anteeksi (vrt.
Matt. 5:23-24). Mikäli sinulla on ongelmia
väkivaltaisuuden ja
negatiivisten tunteittesi purkamisessa, tarvitset lisäksi ammattiauttajan apua.
Saat kumminkin varmasti uskoa, että Jeesus on ristillä sovittanut myös tämän hirveän synnin. Usko se omalle kohdallesi ja mene aläkä enää syntiä tee.
Kysymys 824
Onko e-pillereiden ja/tai jälkiehkäisypillereiden käyttö syntiä?
Mikäli e-pillerit voivat tuhota jo hedelmöittyneen munasolun, ne ovat rinnastettavissa varhaiseen aborttiin. Siksi niitä ei tule sallia. Samoin jälkiehkäisypillereiden käyttö on väärin.
Kysymys 823
Onko papiksi vihkimättömän naisen sallittua saarnata jumalanpalveluksessa, jos hänellä on siihen kirkkoherran lupa? Onko naispuolisen diakonin sallittua avustaa messussa ehtoollisen jakajana? Jos mielestänne on, onko ainoa naisilta kielletty papillinen toimi liturgian toimittaminen? Mihin kiellon raamatullisuus perustuu? Vai onko ainoastaan pappisvihkimys naisilta kielletty?
Naisen ei ole lupa saarnata
jumalanpelveluksessa. 1. Kor. 14 puhuu srk:n
jumalanpalveluksesta eikä
anna lupaa naisen opettamiseen sen yhteydessä. Kirkkoherran lupa ei
sitä asiaa muuta. Ei myöskään ole oikein, että nainen toimii
papillisissa tehtävissä (esim. että hän pitää liturgian).
Tästä voit lukea vielä enemmän näillä sivuilla olevasta pienestä
oppaasta jumalanpalvelukseen (ks. kirjasen liite)
taikka minun ja Matti
Väisäsen vihkosesta, jota Luther-säätiö jakaa.
Kysymys 822
Onko rakkaus Jumalaan tahdon asia? En koe tunnetasolla mitään rakkautta Jumalaa kohtaan. Rakastanko siis ollenkaan Jumalaa?
Matt.22:37-38 sanoo, että rakasta
Herraa, sinun Jumalaasi,
koko sydämelläsi, koko sielullasi ja kaikella ymmärrykselläsi.
Mitenkä voin rakastaa Jumalaa koko sydämmelläni, koko sielullani ja kaikella ymmärrykselläni jos en tunne tunteita Jumalaa kohtaan.
Millä lailla ymmärryksellä rakastetaan?
Rakkaus ei ole pelkkää tunnetta. Sitäkin. Mutta ei pelkästään eikä aina. Esim. Psalmit puhuvat välillä siitä, että me saamme maistaa ja nauttia Herrasta ja hänen hyvyydestänsä. Ehkä sinäkin olet jo saanut kokea sitä esim. siinä yhteydessä, kun omantunnonvaivoihin olet vastaanottanut evankeliumin julistaman anteeksiannon. Silloin tunnonvaivat katoavat ja tilalle tulee usein ilo ja rauha. Pelkkä ymmärrys ei ole koko jumalasuhteemme. Tarvitsemme sitäkin, mutta myös tunteet kuuluvat jumalasuhteeseen. Ne tulevat ja menevät. Ja niiden varaan ei voi autuutta rakentaa. Silti tunteiden tunteminen on väliin virkistävää ja ihanaa. Niitä ei kuulu suggeroida esiin. Ne syntyvät (jos ovat syntyäkseen) syvennyttäessä evankeliumiin.
Kysymys 821
kuka kirjoitti esterin kirjan ja mihin aikaan se
sijoittui??
missä
estrin kirjan tapahumat olivat ja miksi se kirja
on
kirjoitettu ja valittu raamattuun??
Emme tiedä, kuka kirjoitti
Esterin kirjan ... Hyvä kirja se on silti ja
Raamatun
sanana täyttä totta. Joka tapauksessa se on siis Jumalan sanaa.
Esterin kirjan tapahtumat sijoittuvat
muinaiseen
Persian vallan
aikaan. Ne ajoittuvat 480-460 eKr vuosiluvuille.
Kirjan juonena on kuvata ensimmäistä varsinaista antisemitismin
(juutalaisvihan) rynnistystä. Juutalaiset (yhtenäisenä kansana ja
rotuna) haluttiin tappaa. He varjeltuivat Jumalan armosta. Tämän
ihmeellisen pelastumisen muistoksi juutalaiset vieläkin viettävät
purim-juhlaa. Vastaavaa juutalaisen omaisuuskansan ihmepelastumista on
tapahtunut myöhemminkin. Esim. holocaust toisen maailmansodan aikana:
juutalaiset pelastuivat lopulta (vaikka n. 6 miljoonaa tapettiin) ja
saivat palata luvattuun maahan. Tämä lienee tärkein syy siihen, että
kirja on otettu mukaan Raamattuun. Se on ainainen muistutus siitä, että
tuota valittua Jumalan omaisuuskansaa ei voida tuhota. Se säilyyy ja
säilyy aina vaan - ja lopulta myös kääntyy Messiaansa Jeesuksen
Kristuksen puoleen katumuksessa ja uskossa.
Kysymys 820
ovatko abortti ja eutanaisia aina syntiä, entä hoidosta kieltätytminen?
Jumala yksin elämän antajana on oikeutettu päättämän ihmisten kuolemasta. Hänen valtuuksiinsa ei ihminen saa puuttua. Siksi abortti ja eutanasia ovat vakavia syntejä. Tämä on sanottava selvästi ja suoraan. Abortin kohdalla joudutaan joskus hyvin ikävään tilanteeseen, jos sekä äiti ja lapsi uhkaavat kuolla. Silloin voi joutua tekemään valinnan. Jompikumpi? Mutta kumpi? Useimmiten tällaisissa tapauksissa raskaudessa on joku mennyt vikaan ja sikiöllä ei joka tapauksessa olisi "mahdollisuutta" jäädä henkiin. Siinä tapauksessa on mielestäni pakko ratkaista asia niin, että raskaus keskytetään ennen aikojaan äidin hengen pelastamiseksi. Tietysti näin ei voi tehdä vastoin äidin tahtoa (jos hän ei tahdo, niin sitten raskautta ei keskeytetä). Mutta näkisin silti tällaisen ratkaisun pakon sanelemana olevan yksi mahdollinen syy raskauden keskeytykseen.
Turhasta hoidosta voi kieltäytyä. Ihmiselle on annettava myös mahdollisuus "luonnolliseen" kuolemaan. Se on aivan eri asia kuin tapattaa vanhus ennen aikojaan. Sitä ei voi edes laskea eutanasiaksi.
Kun opetamme selkeästi Raamatun mukaan eettisissä kysymyksissä, on aina hyvä muistaa ja lisätä, että jos on langennut näissä ja vastaavissa asioissa, niin evankeliumin armon ja anteeksiannon sana lupaa jokaiselle katuvalle kaikki synnit anteeksi. Siitä saa syntinen iloita ja sitä on ilo julistaa nytkin.
Kysymys 819
Pääsin Helsingin teologiseen tiedekuntaan opiskelemaan ja täytyy sanoa, että ihmisiä on täällä moneen suuntaan. Olen hiukan tutkinut naisopiskelijoiden määrää ja harmikseni, joudun toteamaan, että suurin osa naisopiskelijoista hauluaa papiksi. Itsekin haluaisin joskus valmistuttuani töihin Suomen ev.-lut. kirkkoon. En hyväksy naispappeutta, mutta olen miettinyt, että voisin kyllä tehdä töitä yhdessä naispapin kanssa, vaikka kertoisin hänelle, etten hyväksy naisten saamaa pappisvihkimystä, siispä teenkö Raamattua vastaan, jos suostun työskentelemään naispapin kanssa, vaikka en sitä itse hyväksyisi? Kumminkin naisia tulee olemaan kirkkomme viroissa ja naispappien määrä tulee vain kasvamaan, joten heidän kohtaamistaan ei voi välttää... Jos ajattelua vie pidemmälle niin en hyväksy myöskään avoliitossa eläviä ja jos menisin esim. yritysmaailmaan niin siellä tulisi tod.näk. työkavereikseni ihmisiä, jotka elävät "jumalattomuudessa".
Olet ihan oikeassa siinä, että naispappeutta ei voi puolustaa Raamatulla. Siitä kirkkomme tekemä päätös vuodelta 1986 ei ole totuuden mukainen. Uskovina kristittyinä me elämme todeksi aina uskomme elävässä elämässä. Siksi me emme voi toimia toisin kuin uskomme. Siitä seuraa, että yhteistyö naispappien kanssa ei ole mahdollista kirkon virassa. Silloin käytäntömme puhuisi toista kuin suumme. Näin ei voi olla.
Lisäksi on tehtävä ero kirkon ja muun yhteiskunnan välillä. Me emme
tietenkään voi mitään sille, kuinka ihmiset yleensä elävät ja miten
yhteiskunta säätää lakinsa. Niin on ollut aina ja ihan varmasti tulee
olemaan näin myös tulevaisuudessa. Kristillisen kirkon elämässä ei voi
kuitenkaan sallia mitä vain. Sen ainoa Herra on Jeesus Kristus. Hänen
tahtoaan on noudatettava tai ei enää ole kysymys kristillisestä
kirkosta. Siksi yritysmaailman pelisäännöt eivät päde seurakunnassa
ainakaan tässä suhteessa. Tätä asiaa sivuaa 1.
Kor. 5:9-13, vaikka
siinä puhutaan kyllä ihan eri asiasta. Silti siinä tulee minusta aika hyvin esille oikea suhtautumistapa kirkon sisällä (ja kirkon ulkopuolella) tapahtuvaan syntiin.
Kysymys 818
onko ihmisen pakko syntyä uudestaan/kokoea herätystä? Olen, niin pitkään kuin muistan lapsuuteeni, aina uskonut Jumalaan ja vanhemmalla iällä alkanut paremmin tajuamaan oman syntisyyteni ja Jumalan armon, onko tällöin välttämätöntä kokea aikuisiällä kääntymiskokemusta?
Uudestisyntyminen on välttämätön. Ilman sitä syntinen ihminen ei voi kohdata Jumalaansa ja päästä hänen lapsekseen. Raamatun mukaan uudestisyntyminen tapahtuu kasteessa (ja jos kastettu on myöhemmin langennut pois uskosta, hän herätyksen kauttaa tulee kuolleista herätetyksi ja siten uudelleen Jumalan lapseksi).
Jos ja kun siis sinut on kastettu ja olet saanut armon pysyä
kasteesi liitossa koko ikäsi, olet uskossa. Kasteen liitossa pysyminen
tarkoittaa sitä, että annat Jumalan pelastaa itsesi kaikesta synnistä
Jeesuksen Kristuksen sovitustyön tähden. Nyt vanhemmiten, kun olet
alkanut huomata omaa syntisyyttäsi vielä enemmän, saat yhä edelleen
turvautua kasteesi armoon. Siinä on kaikki sinut syntisi pesty pois.
Kaste liittää sinut Kristuksen ristillä täyttämään sovitustyöhön. Lue
tästä Roomalaiskirjeen 6 luvun alusta. Turvaa
tähän evankeliumin armoon
kaikkea syntiäsi vastaan ja ole autuas Herran Jeesuksen veren kiitokseksi!
Kysymys 817
On askarruttanut mieltä Herran pyhässä ehtoollisessa , tämä ehtoollis leipä. esim Bipliassa sanotaan ehtoollisen asetus sanoissa vapaasti ymmärrettynä " sinä yönä jona hän petettiin otti hän leivän kiitti mursi ja antoi opetus lapsille" jne, nyt kuitenkin luterilaisessa Jumalan palveluksessa on käytössä ns.ehtoollis leivät ns.öylätit eikä yksi ehtoollis leipä kuten alkuseurakunnissa. Taas olen ymmärtänyt joissakin vapaissa suunnissa olevan yksi ehtoollis leipä käytössä , nyt kysynkin missä vaiheessa tämä muutos on otettu käyttöön . Ja onko tämä jotain katollista perua , ja kumpi on mielestäsi tai sanan jälkeen oikea vai ovatko molemmat. Ystävällisin terveisin tiedon haluinen uskovainen.
Tarkkaa tietoa minulla ei ole. Öylätit ovat olleet käytössä jo hyvin kauan, ainakin keskiajalta lähtien. Tärkeintä on se, että meillä ehtoollisessa on leipää ja viiniä ja asetussanat. Se on silloin ehtoollinen, oikea ja pätevä. Elikkä "Kristuksen pyhä ruumis ja veri leivässä ja viinissä". Käytetäänkö yhtä leipää tai monia öylättejä vai vastaavasti yhtä maljaa tai pikareita, ei ole ratkaisevaa ehtoollisen olemuksen kannalta. Minusta ei meidän nykyinen käytäntömme tarvitse muutoksia.
Ehtoollista vietettäessä pääasia on syntien anteeksiantamuksen yhteinen ateria, joka yhdistää meidät Vapahtajaamme ja toinen toisiimme.
Kysymys 816
Olen aiemminkin kirjoitellut sinulle työni vaikeuksista ja nyt viimein tietooni on tullut työssä tapahtuneita kieroilujakin minua kohtaan. Se tunne uuvuttaa minut, lamaannuttaa toimimasta ja ajatukset rikkovat Jumalan käskyjä vastaan ja suuni tuottavat sanat on täynnä katkeruutta jne.
Kun en saa osakseni (ehkä) ansaitsemaanikin huomiota vaan ne jotka uskaltavat kieroilla ja pelata suhteilla jne niin tahdon kysyä seuraavaa.
Voivatko nämä ihmiset, kaikki osapuolet nukkua rauhassa, antaako Jumala pieniä muistutuksia heille, jos antaa aika ajoin minullekin... muistutuksia siitä, että ovat toimineet minua vastoin hyvin vakavasti?? Saanko luottaa siihen, että tämä kaikki kääntyy vielä heitä itseään vastaan ja minua odottaakin jokin hyvä vielä jonain päivänä?? Onko Jumala unohtanut minut vaikka tiedän että olen toiminut nöyrästi työni tehden ja toiset ovat pelanneet sen kieron pelin osuuden, esimiehiä myöten. Onko Jumala puolellani vai miksi hän ei vastaa minulle??
Raamatun totuus on: Se, joka väärin tekee, kantaa seuraukset.
Jumala ei katso henkilöön. Hän ei ole puolueellinen. Synnistä seuraa aina rangaistus. Pahantekijällä ja -suunnittelijalla ei ole siunausta.
Tämä "noidan kehä" menee poikki, jos ihminen kääntyy Kristuksen puoleen ja tunnustaa syntinsä ja pyytää niitä anteeksi.
Tuo kysymyksessä esiin tullut ongelma:
Selvissä tapauksissa minusta sinun kannattaa kääntyä esimiehen tai esimiehen esimiehen puoleen. Työpaikalle ei mitenkään ole hyväksi, jos siellä ei viihdytä. Siksi asiaan tarvitsee ottaa kantaa ja siihen puuttua. Epäilyksille täytyy olla perustetta (muuten niitä ei uskota). Siksi kehotan ottamaan yhteyttä heti työpaikkalääkäriin tai vastaavaan esimieheen. Onhan tunnettua, että työpaikkakiusaaminen on rikos.
Voit myös itse tarvita keskusteluapua, jossa pääset purkamaan sydäntäsi ja pahaa oloa kasvotusten jonkun auttajan kanssa. Se voi olla tarpeen jopa aivan ensimmäiseksi.
Kysymys 815
Mitä tarkoittaa "vanhan sanan herätys"? Onko se jotain muuta kuin herätys yleensä?
Toivottavasti ei. Herätys kuin herätys - sen kuuluu olla aina Raamatun mukaista. Elikkä syntinen ihminen herää ymmärtämään oman syntisyytensä ja siksi kaipaa syntien anteeksiantamusta, jonka hän löytää evankeliumin kautta Jeesuksen verihaavoista.
Joskus käsitteellä "vanhan sanan herätys" painotetaan, että ei ole kysymys mistään oikotiestä taivaaseen ikään kuin herätystä olisi modernisoitu tai sitä voisi hankkia alennusmyynnistä. Ei näin. Heärtys on aina ja kaikkialla samaa. Tai muuten ei kyse ole siitä ollenkaan!
Vielä tuo käsite "vanhan sanan herätys" voi tarkoittaa, että ihminen hakeutuu herättyänsä hengellisiin tilaisuuksiin, ja erityisesti vanhan käsikirjan jumalanpalveluksiin.
Kysymys 814
olen ihan harrastuspohjalla vähän kreikkaa opiskellut. Olen myös vähän yrittänyt kääntää Matteuksen evankeliumia. Johannes Kastaja huutaa "kääntykää" (kirkkoraamattu 92), mutta olen huomannut, että sanan voisi kääntää suomeksi tehkää mielen muutos. Mitä tämä mielen muutos aikoinaan tarkoitti? Onko jotain eroa kääntykää ja mielen muutoksella (kr.mentanoi). Tämä kohta on Matteuksen evankeliumin alusta.
olen aloittamassa töissä syksyllä kaupan alalla ja tuleva työpaikkani on ikävä kyllä sunnuntaisin auki. Kauppa on pieni ja myyjiä vähän, ja hiukan pelottaa, jos joudun olemaan sunnuntaisin töissä niin etten ehdi kirkossa käymään. Voiko uskonnollisista syistä pyytää työnantajalta mahdollisuutta käydä kirkossa ja sitten tulla töihin? Toisaalta se tuntuu osittain pahalta kun joku toinen joutuu menemään minun puolestani töihin eikä hän pääse silloin kirkkoon (tosin en tiedä onko työpaikallani kuinka paljon aktiivisia kirkossa kävijöitä).
Yksi aihe mieltäni painaa. Yksi tuttavani käy kirkossa aina suurina pyhinä. Kerran juttelimme ehtoollisesta. Hän sanoi, että käy vain tavan vuoksi, lähinnä muistoateriaksi, eli hän uskoo osittain samanlaisesti kuin kalvinistit. Eikö meidän luterilaisten kuuluisi ajatella, että Kristus on todella läsnä ja eikö Paavali varoittanutkin että väärästä ehtoollisen vietosta seuraa tuomio! Minkälaista tuomiota Paavali mahtoi tarkoittaa, kadotusta?
Ja vielä yksi kysymys. Kaverini lataa laittomasti netistä musiikkia ja elokuvia. Olen sanonut, että se on laitonta, mutta hän sanoi, ettei siitä kiinni jää. Ja jos hän on ladannut hyvän elokuvan hän mielellään ostaa sen kyseisen filmin. Jos hän taas on ladannut huonon elokuvan niin siinä tapauksessa hän poistaa sen koneen muistista. Pitäisikö minun silti tehdä asialle jotain, esim. ilmoittaa poliisille, sillä olenko nyt "rikostoveri" kun hiljaa "hyväksyn" hänen toimintansa.
Tulipa monia kysymyksiä! Tässä
joitain vastauksia.
Ensiksi noista sanoista "mielenmuutos", "kääntymys" tai vanhalla
kielellä "parannus". Olen kirjoittanut asiasta joskus. Tässä tuo kohta
pikku liitteenä:
"Usein 'parannus' halutaan korvata ilmaisulla 'mielenmuutos' (kr.
metanoia). Se ei kuitenkaan missään tapauksessa tee oikeutta Uuden
Testamentin teksteille (eikä kristilliselle kielenkäytölle yleensä).
Kreikan sanalla 'mieli' (nous) on hyvin laaja merkitys. Se voi
tarkoittaa esim. kristityn 'uutta' ('sisällistä') ihmistä
(Room. 7:22-23) hänen 'vanhan ihmisensä'
('lihan') vastakohtana (Room. 7:25).
'Mielen
uudistuksen kautta' koko kristitty (eikä
pelkästään
hänen ajatuksensa) muuttuu (12:1). Suomen
kielessä sanalla 'mieli' ei
ole koskaan näin laajaa merkitystä. Täten käännös 'mielenmuutos'
ilmaisee vain yhden puolen totisesta parannuksesta. Syvimmältään se
perustuu F. Schleiermacherin teologiaan. Hänelle parannus merkitsi
juuri mielenmuutosta ('Sinnesänderung') eli uskonnollisen tietoisuuden
('Bewusstsein') kokemaa riippuvuudentunnetta. Näin kristillinen käsite
kapeni psykologiseksi tajunnantilaksi. Sellaisena se soveltuu hyvin
nykyajan muotivirtauksiin. Siksi rohkenen ehdottaa, että me emme luovu
parannuksen saarnaamisesta!"
Tuo kirjoitus oli alkuaan tarkoitettu teologeille. Sanoit, että
olet opiskellut teologiaa. Menikö perille? Asia on aika vaikea, koska
kyse on kreikan kääntämisestä hyvälle suomen kielelle ja siten, että
alkutekstin ajatus ei vääristy.
Sitten tuohon pyhäpäivän viettoon:
Kyllä voit pyytää työnantajalta sopivia työjärjestelyitä. Ei ole
varmaan mahdollista, että aina saisit vapaata. Ja silloin kyllä voit
tehdä sen, mitä tehtävissä on. Vietäpä sitten riittävästi aikaa Jumalan
sanan parissa joku toinen päivä! Pyhäpäivätyöstä ei voi tehdä sääntöä.
Se on aina poikkeus. Kenenkään ei Suomen maassa ole pakko olla töissä
jokaikinen sunnuntai. Lisäksi voit mahd. valita jonkun myöhemmin
alkavan jumalanpalveluksen, jos ja kun joskus klo 10 alkava
jumalanpalvelus jää väliin. Muistathan, että alkukirkossa ei
sunnuntaita vietetty (Rooman valtakunnassa) julkisena pyhäpäivänä.
Silti kristityt kokoontuivat sunnuntaisin jonain sopivana aikana yhteen
viettämään ehtoollista. Nykyään on aika muuttunut melkoisesti tuon
kaltaiseksi!
Sitten kysymykseen ehtoollisesta:
Ystäväsi ei ajattele oikein ehtoollisesta. Voisit tilata hänelle
Svebiliuksen katekismuksen näiltä sivulta. Siinä opetetaan hyvin
selvästi ehtoollisen merkityksestä.
Väärästä ehtoollisen vietosta seuraa Paavalin mukaan tuomio. Se
tarkentuu kohdassa 1. Kor. 11:30.
Luetaanpa
siitä! Jae ei kerro
tietenkään kaikkea, mitä Jumalan tuomio voi tarkoittaa. Jotakin muuta
voi tapahtua myös.
Sitten kysymykseen nettilataamisesta:
Ystäväsi tekee väärin. Kyse on laittomasta kopioinnista. Koska olet
sanonut asiasta kaverillesi, et ole hiljainen rikostoveri vaan oikeassa
paikassa ääntään korottava rakas ystävä. Kaverisi asia on sitten
päättää, tahtooko hän noudattaa lakia vai ei.
Kysymys 813
Mikä on raamatun tärkein ohje tämän ajan ihmiselle? Onko se kokonaisuuden tuntemisen opettelu, vai joku muu?
Vaikea sanoa näin yhtä äkkiä. Ihmisten tilanteet vaihtelevat. Jos jollekin nousee joku lause tärkeäksi, niin toiselle ehkä joku muu. Raamattu on niin tavattoman rikas kirja, että se puhuttelee meitä jokaista omalla henkilökohtaisella tavallaan.
Toisinaan on sanottu, että Pyhä Henki nostaa "muistin kaivosta" esiin Raamatun opetuksia sopivissa tilanteissa ja kohdissa. Hän muistuttaa siitä, mitä muistiin joskus on tallennettu. Siksi on tärkeätä antaa hänelle mahdollisuus toimia näin. Lukekaamme siis Raamattua ahkerasti ja päivittäin!
Kysymys 812
Mieltäni jäi askarruttamaan kysymys ja vastaus pikkulasten pelastumisesta. Timo vastasi kysymykseen pikkulasten uudestisyntymisestä kasteessa seuraavasti:
Jos hän ei sitä kuule eikä saa kastetta, ei hän sellaisena ole Jumalalle kelpaava pelkän luonnollisen syntymän perusteella.
Onko tämän mukaan tulkittavissa, että kaikki pikkulapset, vauvat ja äidin kohdussa olevat vauvat, jotka kuolevat ja joita ei ole kastettu ja jotka eivä ole kuulleet evankeliumia joutuvat kadotukseen?
Kastetta ei saa lapsen kohdalla turhaan viivytellä. Se on hänelle koko hengellisen elämän keskus nyt ja tulevaisuudessa. Miksi siis sitä lykättäisiin ja jätettäisiin hänet edes hetkeksi ilman sitä, mikä on suurinta ja tärkeintä?
Jumala on sitonut meidät armonvälineisiin, ei itseänsä. Tietysti hän voi pelastaa pienen vauvan ilman kastettakin. Tämä ei silti tarkoita, että kastetta voi lykätä tuossa toivossa. Varmaaankin vanhemmille on lohdullista tietää, että heidän pienokaisensa oli kastettu, jos hänet kutsutaan varhain pois kuoleman kautta. Siksi on parasta viedä lapset kasteelle varhain. Hyvä on varmaan myös, jos sukulaiset ehtivät mukaan ja paikalle, koska silloin voi ja saa julistaa heille kasteen lahjaa ja merkitystä. Äidin kohdussa kasvavaa lasta suojaa äidin kaste, koska ketään ei voi kastaa ennen syntymäänsä.
Vanhastaan on sanottu mielestäni hyvin, että ei sakramenttia vaille jääminen ketään kadota (esim. pieni lapsi, jota ei ole ehditty kastaa), mutta sakramentin halveksiminen kadottaa (eli esim. henkilö, joka ei välitä kasteen lahjasta ja lykkää oman kasteen kauas tulevaisuuteen).