Kysymykset
Kysymys 861
Mikä on rukoilevaisten käsitys julkisesta saarnavirasta? Miten se eroaa esimerkiksi laestadiolaisten käsityksestä?
Julkinen saarnavirka on Jeesuksen asettama pyhä säädös. Sen viran edellytyksistä säädetään (erityisesti) evankeliumeissa ja Paavalin pastoraalikirjeissä.
Saarnaviran tehtävänä on edustaa Kristusta (ks esim.
Matt. 10:40)
ja kuuluttaa vain hänen pelastustyönsä riittävyyttä iankaikkiseen autuuteen.
En tunne niin hyvin lestadiolaisten käsitystä, että kommentoisin sitä sen enempää.
Kysymys 860
Mina ja mieheni haluamme 14- vuotiaan serkkuni sylikummiksi mutta hanella ei ole aikaa kayda 80 tunia rippikoulua ennen ristiaisia koska hanen vanhempansa eivat hoitaneet asiaa ajoissa vaikka jo elokuussa pyysimme rippiasian hoitamaan. Serkkuni tulee olemaan sydantasarkevan pettynyt jossei paase sylikummiksi ja haluaisin siis tietaa miksi sylikummin taytyy olla rippikoulun kaynyt? Miksi ei riita etta kuuluu kirkkooon?
Kiitos kysymästä. Kummin tehtävänä on toimia kristityn esikuvana sekä opetuksessa että elämässä. Siksi nuori lapsi ei voi toimia kastettavan lapsen kummina. Tarvitaan iän mukanaan tuomaa uskon tietämystä ja toimintaa. Ymmärrän, että raja on osattava laittaa johonkin kohtaan. Rippikouluikää 15 v. on pidetty sellaisena. Se on tietysti rajana sellainen, että sitä voitaisiin tarvittaessa siirtää suuntaan jos toiseenkin vähän. Mutta jossakin sen rajan kuuluu olla. Tällaisessa äärimmäisen valitettavassa tapauksessa tuo raja nousee sitten juuri ja juuri esteeksi.
Kirkossa on keskusteltu juuri tällaisia ja vastaavia tapauksia varten mahdollisuudesta lisätä uusi kummi lapselle myöhemmässä vaiheessa. Tämäkään uusi säädös ei kuitenkaan poista ongelmaa, joka juuri tässä hetkessä on syntynyt. Mutta voitte keskustella asiasta seurakuntanne kirkkoherran kanssa.
Joskus on asia myös ratkaistu niin, että kastettavaa lasta on pitänyt sylissä alle 15 v. nuori, vaikka häntä ei sitten ole merkitty kummiksi lapselle (ainakaan heti).
Kysymys 859
Hieno juttu että jaksat vastailla näihin kysymyksiin. Tämä on suuri apu monelle.
Kiitän rohkaisusta. 🙂 Välitän tämän palautteen poikkeuksellisesti kaikille syvästi kiitollisena siitä avusta, jota yksi ja toinen on saanut kokea Herran sanan (lain ja evankeliumin) puhuttelussa.
Kysymys 858
seurakuntaamme valitaan uutta kirkkoherraa. olen huomannut, että on muodostunut ryhmittymä joka haluaa naiskirkkoherran. he ajavat sitä vain sukupuolikysymyksenä. huolestuttavan suuri osa seurakuntalaisista haluaa naisen kirkkoherraksi. voiko hänen valintaansa jotenkin estää? voiko tällaiseen raamatun vastaiseen paimeneen luottaa vai pitääkö laittaa seurakuntaboikotti? Miten seurakunnassa voi pitää vanhan käsikirjan mukaisen messun? pitääkö papilta kysyä lupa, jos hän ei suostu voiko joku rukoilevaispappi tulla suorittamaan sitä? onko rukoilevaisissa paljoa nuoria pappeja vai mikä on teidän keski-ikänne?
Jumala johtakoon sinua toimimaan seurakunnassasi rakentavalla ja siunatulla tavalla. Seurakunnan paimenen tehtävänä on kirkkolain mukaan taata KAIKILLE uskoville kirkon palvelut. Siksi on oikein suotavaa, että myös vanhauskoiset uskovat hyvällä omallatunnolla saavat osallistua jumalanpalveluksiin. Epäapostoliseen toimintaan ja jumalanpalveluksiin ei kuulu osallistua ollenkaan. Valitkaamme siksi apostoliset jumalanpalvelukset.
Jos kirkkoherra panee vastaan kaikkea raamatullista opetusta tai toimintaa, niin tilanne käy erittäin vaikeaksi. Silloin voi olla pakko vetäytyä muille laitumille. Loppuun asti kannattaa yrittää.
Kysymys 857
ovatko kaikki luonnonkatastrofit Jumalan sallimia? Mietin mitä Jumala tahtoo haitilaisille osoittaa kun ennestään maailman köyhimpiin valtioihin kuuluva maa saa täälaisen onnettomuuden osaksi? Vai tahtooko Jumala avata meidän länsimaalaisten silmät auttaaksemme kärsiviä?
Tarvitsee profeetallista henkeä voidakseen antaa jumalallisen ja hengellisesti tarkan selityksen, miksi joku katastrofi tapahtuu. Helppoja vastauksia on syytä välttää.
Jeesukselle esitettiin aikoinaan aika samantapainen kysymys. Hänen
vastauksensa voi lukea Luuk. 13:1-5.
Varmasti tällaisen onnettomuuden edessä kristikunnalta kysytään rakkautta kärsiviä kohtaan. Tarvitaan tosiaan "avoimia silmiä" nähdäksemme puutteenalaiset läheisemme.
Kysymys 856
David Pawsonilta kysyttiin kerran eräässä tv ohjelmassa pelastusvarmuudesta. Olin yllättynyt kun hän ei siinä yhteydessä puhunut mitään rististä. Hän viittasi uskovan pelastusvarmuuden perustaksi vain Raamatun kohtaan, jossa sanotaan, että Jumalan Henki todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. Ja jos toimimme omantunnon mukaan, niin tämä varmuus pysyy, mutta jos taas vastoin omaatuntoamme, niin Hengen todistus vaimenee.
Mitä mieltä olet tästä?
En ole nähnyt kyseistä haastattelua. Mutta tuollainen ketomasi vastaus on kyllä ongelmallinen. Jumalan Henki, joka "todistaa meidän henkemme kanssa", todistaa juuri evankeliumin pohjalta Kristuksen omasta jakaen. Siinä risti on keskeinen, autuuden iankaikkinen perusta, ainoa turva. Jo kirkkoisät samoin kuin luterilaiset isät ovat Pyhän Hengen ns. sisäisen todistuksen lisäksi puhuneet ns. ulkoisesta todistuksesta, joka on hyvät (uskosta nousevat) teot. Frans Pieper kirjoittaa tästä:
"Tätä ulkonaista, hyvinä tekoina havaittavaa Pyhän Hengen todistusta armotilastamme ... on pidettävä erittäin suuressa arvossa, kuten Luther ja lut. tunnustus syystä korostavat ... Koska meidän hyviä tekojamme kuitenkin aina tahraa synti ..., antaa juuri tämä katseen suuntaaminen omaan "tekojen vanhurskauteemme" meille aihetta jatkuvasti peräytyä turvaamaan vanhurskautukseemme Jumalan edessä, tuohon, joka tapahtuu ilman tekoja. Siksi vanhurskautus uskosta ja vanhurskautus teoista on tarkoin pidettävä erillään toisistaan." (Kristillinen dogmatiikka, s. 389).
Kysymys 855
Miksi rukoilevaiset käyttävät Bibliaa eivätkä uudempia Raamatun käännöksiä? Onko liike tehnyt esimerkiksi 33/38 käännöksen osalta päätöksiä sen käytöstä tai sen sisällöstä.
Entäs 92 käännöksen osalta.
Voit tarkemmin lukea perusteluista
näillä nettisivuilla olevasta Pienestä oppaasta
vanhan käsikirjan
jumalanpalvelukseen.
Kysymys 854
Olen vajaa neljäkymppinen mies. Olen ollut nyt naimisissa ihanan vaimoni kanssa jo 10 vuotta. Hänelle on kertynyt vähän ylipainoa, ja sen takia yhdyntä hänen kanssaan ei minua kiinnosta, ja kiihottumista ei tapahdu. Vaimoni ihmetttelee asiaa suuresti eikä käsitä asemaani. En kestä painoaan.
Tuntuu hyvältä kuulla, että kirjoitat vaimostasi, että hän on yhä ihana. Niin sitä pitää! Mikä siis aikanaan sai sinut kiinnostumaan hänestä? Voisitko pitää mielessä vaimostasi juuri sen, mihin olet ihastunut hänessä? Siihen kuuluu erityisesti hänen ns. "sisäinen kauneutensa", mutta varmaan sitten myös jotakin hänen ulkoisesta olemuksestaan. Korosta niitä seikkoja. Ehkä vaimosikin voi auttaa niiden seikkojen korostuksessa. Sitten kannattaa harrastaa monta eri asiaa yhdessä. Luoda yhteisiä hetkiä ilman että sen täytyisi johtaa seksiin. Tosiasia on kuitenkin, että yhdessä tekeminen on usein hyvä keino lisäämään läheisyyttä. Ja tottakai: me kristityt saamme tuoda myös parisuhteeseen liittyvät ongelmat rukouksessamme Jumalalle tiettäväksi. Hänhän sai aikaiseksi, että jo noin 100 v. Aabraham tuli isäksi ja Saara lähes yhtä vanhana äidiksi. Seksuaalisuus on usein tärkeä osa avioelämää. Sitä ei kannata laiminlyödä tai väheksyä. Siksi kiitän sinua siitä, että otat tämän asian puheeksi. Siunatkoon Jumala avioliittonne.
Kysymys 853
Läheinen sukulaiseni harrastaa aviopuolisoni mustamaalaamista toisen sukulaiseni kanssa. Huomautettuani asiasta, hän suivaantui ja teki minusta syyllisen koko keitokseen. Hän valehtelee minun sanoneen sellaisia asioita, joita en ole sanonut, pelastaakseen oman nahkansa. Hän mustamaalaa mainettani. Uhkaa lähestymiskiellolla. Ilmoittaa, ettei enää vieraile meillä eikä auta minua millään tavalla. Hän on paatunut ihminen. Emme ole enää missään yhteydessä. Mieleni ei tee enää vierailla hänen luonaan. Niin on minua loukattu. Kaikkien sukulaisten kanssa hän on riidoissa. Anteeksi hän ei ole pyytänyt eikä pyydä. Keskustella hänen kanssaan ei voi. Hän on riidanhaluinen ja pitää riitaa yllä vaikka maailmanloppuun. Mitä voin?
Koen aika vaikeaksi antaa ohjeita tällaiseen vyyhtiin näin netin kautta tuntematta lainkaan koko tilannetta. Jotain täytyisi kyllä epäilemättä tehdä. Näin ei voi jatkua. Olisiko suvussa joku, joka voisi toimia "välittäjänä"? Hänen ei saisi mennä mukaan mihinkään pahan puhumiseen toisten selän takana vaan pyrkiä aidosti viemään rauhaa sinne, missä on riitaa. Voisi yrittää puhua asianomaisten kanssa ensin kahdestaan ja sitten mahdollisesti yhdessä. Varmaan olisi hyvä, jos Herra saisi vaikuttaa anteeksiantavaista mieltä jokaisessa. Totta kai tuo anteeksiantaminen edellyttää anteeksi pyytämistä ja antamista ja saamista. Sen pohjana on Kristuksen rakkaus meitä suuri syntisiä kohtaan, jollaisia jokainen meistä on. Toivotan siunausta sinulle tähän tosi ikävään tilanteeseen.
Kysymys 852
Miksi Uusi Testamentti ei ota selvää kantaa kymmenysten maksamiseen, vai ottaako? Maksoiko Luther kymmenyksiä tai alkukirkon kristityt? Mielestäni on parempi maksaa kymmenykset, sillä muuten antaminen jää epämääräiseksi ja vähäiseksi. Lähetystyö, köyhien uskovien auttaminen kärsii, kun uskova tahtoo itsekkyydessään kitsastella antamisessaan.
Onko positiivinen ajattelumalli Raamatun mukaista?
Koska UT ei ota selvää kantaa kymmenysten maksamiseen, siihen on sitten tyytyminen. Maksamalla kymmenykset uhraat ihanasti Jumalan valtakunnan työn hyväksi varojasi. Kaikki eivät pysty kymmenysten maksamiseen. Vallitkoon tässä kristillinen vapaus - ilman että se vapaus koituu "lihan vapaudeksi". Tämä asenne on kirkkohistorian läpi kantavana ajatuksena.
Jotkut tietysti voivat uhrata vielä enemmänkin kuin kymmenykset. Sekin olkoon sallittua!
Hiukan riippuen siitä, mitä tuolla positiivisella ajattelumallilla tarkoitetaan, eri kristityt vastaavat eri tavalla kysymykseesi. On mielestäni hyvä säilyttää aina kiitollinen mieli Jumalaa kohtaan, myös tällaisina luopumuksen aikoina. En pidä rakentavana ja itse ainakin kyllästyn aika nopeasti, jos joku tai jotkut aina näkevät kaikessa vain surkeutta ja pahuutta. Jumalan lapsella on ihana etuoikeus elää hänen yhteydessään ja iloita taivaallisen Isän huolenpidosta päivittäin. Synnit anteeksi saatuna ei voi jatkuvasti olla hapan kuin sitruuna. Tässä suhteessa on hyvä oppia ja opetella positiivista ajattelua, jolla ymmärrän sitä, että kristitty luottaa kiitollisin mielin Jumalaansa eikä lyyhisty huoliensa alle taikka maailman kurjuuden surkutteluun. Jos taas positiivisella ajattelulla tarkoitetaan väkinäistä yritystä tehdä kaikesta rumasta ja pahasta kaunista ja hyvää, ei sellaisessa ajattelussa ole mitään järkeä. Täytyy elää jalat tukevasti maassa ja olla realisti. Maailmassa on paljon pahaa, mutta sinne saa tuoda valoa ja iloa. Valo on Herra Jeesus!
Kysymys 851
Eikö sota ole aina Jumalan lähettämä rangaistus kansalle sen synneistä?
Näin olen ajatellut talvi- ja jatkosodankin suhteen.
Jos sota tulisi Suomeen, niin en haluaisi lähteä sotimaan, koska en katso sen kuuluvan uskovalle. Poistuisin ajoissa maasta. Varsinkaan en haluaisi puolustaa EU:ta. Suomihan ei varsinaisesti ole enää itsenäinen valtio.
Oman maan puolustaminen ase kädessä ei tietystikään ole uskovalle synti.
Sinun on seurattava omaatuntoasi. Et
voi toimia vastoin sitä. Se olisi syntiä (vrt Room. 14:23). Vaikka sota
on kyllä aina Jumalan rangaistus, ei oman maan puolustaminen vihollista vastaan tosiaan ole mikään synti, kuten kirjoitit. Voimme vain kauhulla ajatella, mitä oliskaan seurannut, jollei Jumala olisi varjellut kansaamme ja maatamme sodan vuosina. Vapaan Suomen puolesta uhrattiin tosi paljon, mutta se uhri koitui vielä useamman hyväksi. Kristillinen kirkko sai jatkaa evankeliumin julistusta, vaikka nykyinen kirkko on tuota vapautta väärinkäyttänyt raskaasti. Kyllä minusta on yhä kaikki syy puolustaa maamme vapautta. Ei siinä puolusteta pelkkää EU:ta vaan omaa armasta isänmaatamme. Sota-aikana löytyisi sinun kaltaiselle kansalaiselle toimintaa, joka koituisi koko maan ja kansan hyväksi - ilman että sinun tarvitsisi tarttua aseeseen. Ketään ei saa ehdoin tahdoin pakottaa aseelliseen puolustukseen, mutta kansalaisvelvollisuutemme on rukoilla ja toimia isänmaamme parhaaksi eikä heti vaikeuksien tullessa poistua maasta. Iloitse vapaasta isänmaasta ja kiitetään Jumalaa siniristilipustamme!
Kysymys 850
Aiemmin tuli kysymys demoineista. Onko niin ettei kristinusko kiellä demonien, kummitusten, henkiolentojen, riivajien yms. henkien olemassaoloa? Jeesushan ajoi pahoja henkiä pois ihmisistä, ovatko siis tällaiset pahat henget sitten kadonneet ja ainoastaan Manaaja-elokuvien sisältönä vai onko vieläkin pahoja henkiä? Onko totta, että roomalaiskatolinen kirkko opettaa pahojen henkien pois manaamista? Onko siis kaste tällainen eksorkismi, jossa päästään pois perkeleen vallasta?
Voit lukea vanhasta kastekaavasta Lutherin kastekaavan pääsisällön (suomeksi käännettynä). Siinä tulee selvästi esille "eksorsismi", perkeleen vallan alta päästäminen. Kasteessa on kyse siis "armon valtavasta ihmeestä". Saatanan vanki vapautetaan taivaan lapseksi ja perilliseksi! Kiitä siis Jumalaa kasteestasi.
Silti on hyvä muistaa ja pitää mielessä, että on vielä kumminkin
eri asia, jos joku joutuu "riivatuksi". Sellainen sieluparka on silloin
antanut elämänsä sielunvihollisen rääkättäväksi. Se on voinut tapahtua
tietoisesti tai sotkeutumalla mustaan magiaan taikka spiritismiin,
jolloin on jäänyt kiinni pimeyden vallan verkkoon (eikä pääsekään enää
siitä irti). Kyllä tällaista on tapahtunut ja tapahtuu edelleen.
Sellaista ihmistä voi Jeesus auttaa. Lue esim. kertomus
Mark. 9:14-29. Tuo pahojen henkien manaus
ei
ole
mikään
roomalaiskatolisten monopoli. Jumala voi antaa tämän lahjan, kelle hän haluaa. Sen käyttö toteutuu aina rukouksessa ja tarvittaessa myös paastossa.
Kysymys 849
Ketä sinun mielestäsi olisi paras vaihtoehto seuraavaksi arkkipiispaksi, joka osaisi johtaa laumaansa Raamatun sanalla?
Valitettvasti ei kukaan ehdokkaista hoida nykyistä paimenvirkaansa yksin Raamatun sanan mukaan. Ei tilanne miksikään muutu, jos joku heistä valitaan korkea-arvoiseen virkaan. "Joka ei ole uskollinen vähässä, ei ole uskollinen paljon haltijana." Silti parannukseen on mahdollisuus nöyrtymisen kautta. Sen meille ja kaikille muille suokoon armollinen Herra.
Kysymys 848
vastasit hyvin odottavalle äidille, kiitos! Mutta kun äiti tietäisi, että vauvan äitinä olo on yleensä vielä helppoa aikaa. Anoppi sanoi että "vauva talloo syliä, vanhempi lapsi sydäntä". Aikuisista lapsista on huolta. Muutaman lapsen (18-29v) äitinä en vieläkään ole "vapautunut" huolista, vaikka lapseni ovat työssä ja opiskelevat säntillisesti. Yhdestä tyttärestäni Essistä olen erityisen huolissani lähes koko ajan: hän loukkasi polvensa urheilutunnilla, kaatuilee sen jälkeen katkoen nilkkansa, hampaansa jne ja parantumiset kestävät kuukausia. Hän on myös luonteeltaan herkkä ja äkkipikainen. Joka aamu ja ilta mietin onko Essi pärjännyt, ei kaatunut, ja rukoilen, että Jeesus ottaa Essin syliinsä ja kantaa käsillään yli päivän vaarojen. Huolehtiminen haittaa jo omaa työn tekoani. Ovatko muut äidit yhtä huolissaan? Essin mukaan liika kanaemomaisuus estää hänen kehitystään.
Hyvät ja rakastavat äidit ovat huolehtivaisia. Eikä siinä sinänsä ole mitään kaduttavaa. Joskus kuitenkin ylenpalttinen murehtiminen rasittaa omaa sydäntä ja ärsyttää suunnattomasti omaa jälkikasvua. Olisi uskallettava "päästää irti". Voimme varmaan vanhempina antaa ohjeita edelleen, mutta olisi varottava, ettemme ikään kuin rupea elämään lapsen kanssa tai jopa lapsen puolesta hänen elämäänsä.
Matteuksen vuorisaarnan 6. luvun loppu (jakeesta 25 alkaen) olisi varmaan hyvää luettavaa. Siinä puhutaan huolista. Samoin kannattaa lukea Room. 8:28. Muista lisäksi "puhua Jumalalle enemmän lapsesta kuin lapselle omista huolistasi". Jätä huolet Jumalalle ja keskity lapseesi ja hänen elämäänsä tässä toivossa. Ei se kylläkään kovin helppoa tule olemaan. Silti meillä kristityillä on tämä etuoikeus jättää mieltä painavat asiat Jumalalle ja keskittyä elämiseen. On hyvä lukea myös 1. Piet. 5:7. Se koskee sinua ja lastasi ja jokaista.
Kysymys 847
Miksi naispappeja on nyt jo melkein kaikki kirkoissamme toimittamassa erillaisia tilaisuuksia? Eikö Raamatussa oleva selvä kielto heitä olemasta pappina enää vaikuta heihin olenkaan?
Valitettavasti kirkkomme on langennut raskaasti hyväksyessään jo v. 1986 epäraamatullisen naispappeuden. Nyt lisäksi on aloitettu ajojahti apostolisen paimenviran haltijoita vastaan. Seurakunnan viroista heitä potkitaan pois. Uusia raamatullisia paimenia tulee opiskelemaan yhä harvemmin. Jotkut nyt virassa olevista siirtyvät opettajiksi tai järjestöihin. Vuosien saatossa naispappien osuus on kasvanut valtavasti. Siinä syy. Yhä on ja tulee aina olemaan sellaisia jumalanpalveluksia, joissa ei epäapostolinen virka ole vallalla. Hakeudutaan niihin ja iloitaan ihan sydämen kyllyydestä autuuden lahjoista.
Kysymys 846
Olen ymmärtänyt, että on ilman muuta väärin ottaa vastaan lahja tai muuta omaisuutta (esim. rahaa tai aineellista omaisuutta tai mitä tahansa) sellaiselta ihmiseltä, joka on vahvasti vastustanut Jumalan totuutta (osoittanut selkeästi oman torjuvan ja kielteisen asenteensa) joko sanoillaan tai elämällään ja käytöksellään tai muutoin sitten, että se on ilmiselvää. Ja näin mielestäni asianlaita, vaikka kysymyksessä olisi oma perheenjäsen. (Poikkeuksena tietysti esim. se, että lapsi tai nuori tarvitsee vanhempiensa tukea, niin kauan kunnes pärjää omillaan ja vanhempien tukea on silloin täysi oikeus käyttää, jos muuta järkevää vaihtoehtoa ei löydy).
Entäpä jos on tällaiselta ihmiseltä aikaisemmin saanut lahjoja tai ihan muuten vaan jotain tavaraa ilmaiseksi vaikka muutama vuosi sitten? Pitäisikö ne palauttaa asianomaiselle vai antaa esim. keräykseen tai ilmaiseksi jollekin muulle? Onko sallittua säilyttää tällaiselta ihmiseltä saatua tavaraa kotonaan?
Varmaan kannattaa jälleen kerran hetkeksi pysähtyä Raamatun ääreen ja miettiä kysymystä sen valossa.
Lue rukouksella esim. 2. Moos.
3:21-22,
11:2-3 ja 12:35-36.
Vrt. jo 1. Moos. 15:14.
Näissä kohdissa kerrotaan, miten Egyptin vitsauksilla lyöty kansa
kuitenkin kaiken jumalakielteisyytensä keskellä antoi runsaita ja
kalliita lahjoja israelilaisille. Siksi ei minusta ole mitenkään
välttämätöntä, että pitäisi antaa pois saamansa lahjat. Jos taas niitä
ei halua pitää tai niillä ei ole itselle käyttöä, niin ne voi antaa
hyväntekeväisyyteen.
Kysymys 845
Odotan lasta ja se on vastaus rukouksiini. Miksi kuitenkaan en jaksa iloita.... minulla on niin paha olo koko ajan ja ällöttää, voi kun Jumala auttaisi ja ottaisi tämän pahan olon pois, en jaksa edes 2vuotiasta tyttöäni katsoa kun koko ajan heikottaa..
Raskausaika on "raskasta", väliin hyvin raskasta. Se on Raamatun mukaan osa syntiinlankeemuksen seurauksista (1. Moos. 3:16). Voit ajatella, että tämä aika ei kuitenkaan kestä loputtomasti. Siihen tulee muutos ja myös elämä muuttuu todennäköisesti sen myötä ihan toiseksi. Väliin esim. hyvin väsyneenä ja uupuneena voi oma elämä tai tulevaisuus näyttää perin synkältä. Mutta sitten kun on saanut levätä ja rauhoittua, huomaa, että taas jaksaa. Kristittynä saamme lisäksi turvata siihen, että Jumala johtaa kaikki asiamme parhain päin (Room. 8:28). Hän pystyy jopa kääntämään täysin surkeat tai huonot asiat hyviksi. Hänellä on oma aikataulunsa, jota emme voi muuttaa. Lisäksi pitäisin erittäin hyvänä, jos hakisit ja saisit apua esim. vanhemmiltasi ja sukulaisilta, ystäviltä ja tietysti - mieheltäsi. Tarkoitan siis ihan käytännöllistä apua arkisissa askareissa ja päivän töissä. Toivotan sinulle siunausta ja voimia. Muista, että "lapset ovat Herran lahja" (Ps. 127:3), vaikka niistä epäilemättä on paljon vaivaa ja työtä.
Kysymys 844
Onko gideonit oikealla asialla? Lueskelin heidän pientä kirjaa ja mietin tätä.
He jakavat ympäri maailmaa raamattuja niille, joilla sitä ei ole. Ja niihin paikkoihin, joista sitä ei muuten löytyisi. He tekevät arvokasta työtä.
Kysymys 843
Tänään oli tätini 96 v. siunaustilaisuus Ylösnousemuskappelissa Turussa. Hän on nuorena tyttönä toiminut sokeutuneen maallikkosaarnaajan Heikki Onnelan "silminä" matkoilla. Etsin tietoja tästä saarnamiehestä. Tätini oli syntynyt Vampulassa ja sukua asui Alastaron seudulla. Kuuluiko tämä mies Länsi Suomen Rukoilevaisiin, kuten muistelen kuulleeni.
Välitän tämän kysymyksesi nettisivujen lukijoille, jotka voinevat auttaa sinua eteenpäin tiedon saamisessa.
Kysymys 842
Tarvitseeko minun kristittynä pelätä demoneja? Esim. jos kävelen vaikka pimeässä talossa, niin tarvitseeko minun pelätä, että joku demoni fyysisesti hyökkää kimppuuni?
Ei tarvitse. Kasteesi pelastaa sinut synnin, kuoleman ja perkeleen alta (näin asia todetaan nasevasti Vähässä Katekisuksessa). Siksi ei ole mitään pelättävää. Turvaa Jeesukseen, joka on pimeyden ja pahojen henkien voittaja.
Kysymys 841
Voiko kristitty hyvällä omallatunnolla hakea työttömyyskorvausta?
Voi. Ei siihen ole estettä. Jos yrittää parhaansa eikä siltikään onnistu saamaan työtä, voi "hyvällä omallatunnolla" käyttää sitä mahdollisuutta, jonka valtio on luonut vähäosaisten auttamiseksi. Sitä paitsi tulee muistaa, että tällainen kunnon sosiaaliturva on yksi kristinuskon vaikutuksista länsimaissa!
Kysymys 840
Minua on pyydetty sylikummiksi, mutta ongelmana on kuitenki se etten itse kuulu kirkkoon. Joten mitä tässä asiassa voisin tehdä? Tiedän että minun pitäisi kuulua kirkkoon ensin, mutta miten se tapahtuu tai mitä minun pitäisi tehdä?
Liity kirkkoon! Ei tämä ongelma muuten ratkea. Kummina voi toimia tosin myös jonkun "muun kristillisen kirkon" jäsen, joka hyväksyy luterilaisen kirkkomme kasteen. Mutta sellaisesta ei tässä liene kyse, vai kuinka? Siunausta sinulle kummin tehtävään.
Kysymys 839
Mihin sanomaan perustuu liturgiset värit Jumalanpalveluksissa? Olen jostain saanut tietää, että aikanaan käytettiin myös eri värejä, kunnes joku suuntaus muutti asut mustiksi 1800- luvulla. Joidenkin mielestä papin ainoa oikea alttari asu on musta!
Alkuaan on kirkossa ollut vahva
mieltymys valkoiseen väriin. Se on perua jakeesta
Ilm. 6:11. Puhtauden ja taivaan väri.
Ensimmäinen väriä koskeva määräys annettiin pääsiäisestä, jolloin oli käytettävä nimenomaan valkoista väriä. Sittemmin tuli mukaan musta katumuksen merkiksi katumuspäiviksi (ja kuoleman merkiksi pitkäperjantaiksi). Vasta Innocentius III (1200) antoi tarkemmat määräykset värien käytöstä.
Muita värejä ovat vihreä (joka myöhemmin liitettiin toivoon ja kasvuun, kristilliseen arkeen ja kilvoitukseen), violetti (joka rinnastetaan katumukseen ja parannukseen) ja punainen (joka on veritodistuksen väri). Varsinkin Ruotsissa käytetään violetin rinnalla tai sijasta sinistä, mutta katolisessa kirkossa siitä itse asiassa on olemassa määräys, joka kieltää sinisen käytön!
Värien käyttö ja kirkollinen vaatetus meni välillä pröystäilyn tasolle. Haluttiin entistä komeampaa ja koreampaa. Rahaa meni liikaa vaatetukseen ja oli poissa tärkeämmästä. Myös me miehet osaamme siis koreilla vaatteilla! Ei se ole ainoastaan naisten mieleen ... Tiettyä yksinkertaisuutta tavoiteltaessa mieltymys pelkkään mustaan nousi myöhemmin esiin vahvana. Ehkä siinä oli mukana myös tietämättömyyttä liturgisten värien merkityksestä. Koska Raamatussa ei ollut erikseen säädetty väreistä, niitä ei kaikki pitäneet tarpeellisina. Musta pelkkänä värinä kirkossa ei tietääkseni ole koskaan ollut vallitseva käytäntö. Joskus vasta myöhemmin tällaista pyrkimystä on esiintynyt. Alkuaan kirkossa oli mieltymystä valkoiseen ja nytkö pitäisi tyytyä pelkkään mustaan? Minusta on hienoa, että Jumalan luoma ja meille iloa tuottava kaunis värimaailma palvelee Raamatun totuuden ja hengellisen sanoman julistusta.
Kysymys 838
Olen astunut Puolustusvoimien palvelukseen ja sitämyötä vannon virkavalan "Lupaan ja vannon kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä, että virassani jne."
Työssäni koulutan varusmiehiä, tärkeimpänä tavoitteenani, että he pystyisivät täyttämään paikkansa rivissä, jos maatamme kohtaa sota/kriisi. Mutta myös niin, että he täyttäisivät paikkansa yhteiskuntamme riveissä myös rauhan aikana.
Tässä asiassa minulla itsellään ei ole moraalista tai eettistä ristiriitaa. Olen tehnyt tilit selviksi Jumalan kanssa.
Kysymys on, että miten kristinusko ja Luterilainen kirkko suhtautuu maanpuolustustoimintaan, esivallan palvelemiseen sotilasammattissa ja kotimaan aseelliseen puolustamiseen?
Suomen kristityt suhtautuvat
pääsääntöisesti hyvin myönteisesti puolustusvoimien toimintaan.
Room. 13 puhuu paljon siitä, että esivalta
ei turhaan miekkaa kanna. Siinä
on
poliisi ja armeija mukaanluettuna. Siksi kristitty voi toimia sotilaana
armeijan palveluksessa. Se on arvokasta työtä. Etenkin kun ajattelemme
oman maamme historiaa ja käytyjä sotia. Missä olisimme, jos ei
kansakunta olisi taistellut ja Herran armosta saanut säilyttää vapaata
isänmaata? Oletko muuten huomannut, että Raamatussa on useita
mainintoja "sadanpäämiehistä" ja ne kaikki ovat todella myönteisiä!
Etsi huviksesi nämä Raamatustasi. Lue koko UT läpi ja laske, kuinka
monta löydät ... Tuskin näin rohkaisevaa kuvaa annettaisiin
sadanpäämiehistä, jos he olisivat palvelleet ihan jumalattomassa
virassa. Sekin puhuu paljon! Sitten on eri asia, jos ruvetaan aseilla
mesomaan ja luomaan esim. Suur-Suomea tai Suur-Eurooppaa. Toisten
alistaminen aseitten voimalla ei ikinä ole oikein. Kun Johannes
Kastajan luo tuli sotilaita kysymään neuvoa autuudesta, hän kehotti
heitä toimittamaan sotilasviran velvollisuudet tunnollisesti eikä muita
ihmisiä sortaen. Tästä voi lukea Matt. ja
Luuk. 3
luvuista.
Toivotan sinulle siunausta työhösi ja sotilasuraasi. Palvele ja rukoile armaan isänmaasi puolesta kaikesta sydämestäsi. Olkoon siniristilippu silmissäsi kallis ja aina sydämessäsi turvaa ja lohtua tuoden.
Kysymys 837
Mikä on oikea suhde armolahjoihin ja mitä niistä tulisi ajatella luterilaisen näkemyksen valossa? Joissakin uskon ryhmissä ne ovat hyvin korostetussa asemassa, rukoilevaisudessa en ole liioin niistä opetusta kuullut. Ymmärrän, ettei niistä tule tehdä pääasiaa, mutta kummalliselta myös tuntuu, jos niistä kokonaan vaietaan.
Rukoilevaisuuden syntyyn liittyi "karismaattisia" kokemuksia. Hyvinkin voimakkaita. Lue niistä näiltä webbisivuilta. Siksi rukoilevaisuuteen on aina liittynyt vahva tunto siitä, että Pyhä Henki vaikuttaa seurakunnassa. Samoin rukous merkitsee paljon rukoilevaisuudessa. Sen kautta on tapahtunut moniakin ihmeitä. Niistä ei kuitenkaan "mesota" eikä niitä haluta niin tuoda julkisuuteen kuin nykyään on ehkä useammin tapana. Tämän mukaisesti me tahdomme myös opettaa. Jos tämä opetus ei sitten ole riittävästi ollut esille, vika on meissä saarnaajissa.