Kysymykset

Tulin juuri yökerhosta ja tulin siihen tulokseen että yökerhot kiinni. Se mitä ihminen todella tarvitsee on uudenlainen yhteys toisiin ihmisiin ja yhteys Jumalaan. Siinä meille kunnon kerho! Kunpa Jeesus palaisi. En viihdy oikein missään. Seurakunnissa taas yhteys Jumalaan ja into hänen puolestaan ei ole erityisen näkyvää ja ihailtavaa.

Kannattaako kristityn etsimällä etsiä sellaista uskovaa, jolla on parantamisen armolahja, jos on kysymyksessä esim. selkärangan kierous? Vai riittääkö kun kertoo asian Jumalalle ja pyytää joltain uskovalta esirukousta?

Onko sittenkään käytännöllisesti katsoen hyvä ratkaisu lukea raamattu järjestelmällisesti aina alusta loppuun? Tietysti vähintään kerran näin on hyvä tehdä, jotta tietää mitä Jumala on puhunut. Mutta eikö järkevintä kuitenkin liene keskittyä raamatun keskeisimpiin osiin meidän kannaltamme? Mitä nämä osat sitten ovat, niin pohtikoon jokainen sitä itse. Tuskinpa esim. kaikki raamatun osat ovat meille käytännöllisesti katsoen niin tärkeitä. Ajatellaanpa vaikka 3. Moos. verrattuna Johanneksen evankeliumiin. 3. Moos. nimikin on leviticus eli leeviläisiä koskeva. Tietysti henkilökohtaisen elämän tasolla mikä tahansa raamatun osa voi olla meille puhutteleva. Vai ovatko kaikki raamatun osat meille yhtä tärkeitä?

Saako seurakuntapastori kieltäytyä vihkimästä eronneita vai seuraako siitä jonkin sortin tuomiokapitulin puhuttelu?

Oli mukava seurata linnanjuhlia telkkarista mutta suunnilleen juuri siihen saakka kun näki siellä lesboparin ja homoparin ja niiden tanssimista.....voi talikynttilät sentään!

Onkohan oikeasti niin että istuva presidenttimme tosiaan hyväksyy homouden täysin ja jopa suosittelee jatkamaan samaan malliin...??? vai liekö keino saada suosiota en tiedä mutta todella oksettavaa oli tuo. Olis taas rukoukselle töitä!!

Onko sopimatonta kristittynä pelata sotastrategiapelejä jollain pelikoneella? Taivaassa ei tällaista tehdä, mutta onko sallittua kuluttaa vähän aikaa niin tässä ajassa?

UT ei velvoita sunnuntain pyhittämistä lepopäivänä ymmärtääkseni. Mutta kuitenkin luomisjärjestykseen kuuluu lepopäivä. Ja järkikin sanoo, että kannattaa levätä. Välillä voi tarvita enemmänkin lepoa kuin tuon yhden päivän. Mutta sen kai ei ole välttämätöntä olla sunnuntai? Mutta parempi kai jos on yhteinen lepopäivä?

Miten säilytän uskon? Turvaamalla Jeesuksen sovitustyöhön ja jatkamalla uskomista siihen. Pitämällä kiinni Jumalan armosta. Armo riittää. Eikö niin?

Jos uskova lopettaa rukoilemisen ja raamatun lukemisen, niin katkeaako yhteys Jumalaan jossain vaiheessa? Eikö yhteys Jumalaan säily niin kauan kuin jatkaa uskomista Jeesuksen sovitustyöhön?

"Tulkoon sinun valtakuntasi." Näin rukoilemme Isä meidän rukouksessa. Uskoisin että tuohon sisältyy se, että yökerhot suljettaisiin. Taivaassa tuskin on tällaisia yökerhoja, sillä siellä ei ole mitään syntiin viettelevää. Olen käynyt yökerhoissa ja tullut siihen tulokseen, että olisi varmaankin parempi jos ne suljettaisiin. Ja mielestäni tutustumiskäynnit niissä eivät ole välttämättömiä. Ei meidän tarvitse kaikkia paikkoja nähdä ja kokea. Ja Jumala voi myös olla sellaista vastaan. Esim. tuskinpa Jumala hyväksyisi uskovan käyvän kaikissa mahdollisissa paikoissa siksi, jotta ymmärtäisi ihmisiä paremmin. Sen Jumala ehkä voisi hyväksyä, jos vaikka menisi tiettyihin syntisiin paikkoihin tai tapahtumiin evankeliumin sanomaa välittävä t-paita päällä evankelioimaan (esim. jakamaan evankelioivia lappuja tai puhumaan ihmisille Jumalasta), niin ettei kenellekään jää epäselväksi missä tarkoituksessa on tullut tämäntyyppisiin paikkoihin. Jumala on pyhä, kaunis ja hyvä ja hän on luonut kauniin maailmankaikkeuden meille, sitä on ihana katsella. Jumalan luoma luonto on ihana "kerho". Yökerhoja tuskin tarvitaan. Jumala riittää. Se mikä ihmiselle todella tekee hyvää ja mitä ihminen tarvitsee on Jumala ja maailma, jossa kaikki ihmiset rakastaisivat toisiaan Kristuksen rakkaudella. Tällaista on taivaassa. Jeesuksen helläsydämisyys on ihanaa.

Voiko kristitty olla itsepuolustusopettaja / ohjaaja? Ymmärtääkseni kyllä. Voihan luterilaisen uskomme mukaan opettaa myös sotataitoja puolustusvoimissa kristittynä. Voiko kristitty harrastaa harrastusmielessä esim. liikuntamielessä ja muuten mielenkiinnosta itsepuolustuslajeja monta vuotta, vaikka läpi koko elämän? Onko väärin olla kiinnostunut itsepuolustuksesta? Pitäisikö ajatella että se on vain välttämätön paha, joka ainakin jonkun täytyy opetella. Mutta jos Jumala auttaa, niin miksi harjoitella itsepuolustus ja sotataitoja. Eikö Jumala voi antaa riittävät taidot sillä hetkellä, sotia itse tai vaikuttaa rauhan, mikä hänen suunnitelmansa kulloinkin on?

Tuolla alla pyysin 2.10. (kysymys 931) rukoilla tyttäreni puolesta (kiitos), joka oli tutustunut hyvään poikamieheen. Tulikin nopea vastaus ylhäältä. Eilen tyttäreni ilmoitti, että heidät oli päivällä vihitty, kylläkin maistraatissa tiettyjen virallisten asioiden takia. He ovat jo aikuisia, tytär 31 v, mies 36 v. Olimme mieheni kanssa hieman ymmällä, kun emme "saaneet" järjestää häitä, mutta kiitollisia, että ottavat vastuuta ja eivät menneet avoliittoon nykyisenä vapaana aikana. Rukoilen edelleenkin tyttären elämästä ja olen myös kiitollinen vaikka kaikki ei mennyt ihan nappiin. Oliko tämä rukousvastaus?

Esitin kysymyksen
965. Kiitos
hyvästä vastauksesta. Luin tuon
vastauksesi jokusen kerran. Luin sen myös kerran siitä näkökulmasta, että Saatana olisi lausunut nuo sanat minulle. Voi hyvinkin olla, että hän on laittanut nämä ajatukset mieleeni ja sitten olen luullut niitä omikseni. Tai sitten ne ovat vain omia ajatuksiani. Mielestäni hauskin ja huvittavin kohta tuossa on "ei voida aukottomasti todistaa". Ajattelin noita sanoja, sitten ajattelin että Saatana on avaruudessa ja naurahdin hänelle ääneen huvittuneena näitä sanoja ajatellen: "Ei voida aukottomasti todistaa." Noin voi kai sanoa mihin asiaan tahansa, jos asiaa tarkastellaan äärimmäisen pikkutarkkuuden kannalta. Mutta raamatussa kyllä on aukottomasti ilmaistu se tosiasia, että esiaviollinen seksi on synti ja vie kadotukseen, ellei hylkää tätä syntiä ja turvaudu Jumalaan ja Jeesuksen sovituskuolemaan, joka tuo meidät yhteyteen Jumalan kanssa. Nähtävästi nyt olemme saaneet paljastetuksi Saatanan suunnitelman saada minut verkkoonsa. Tulee sellainen ajatus mieleen, että kaiken edellä mainitun perusteella voi ajatella, että Saatana on uskomaton selittelijä ja sananikkari. Jeesus sanoo häntä valehtelijaksi ja valheen isäksi. Valehtelemista on myös todellisen asianlaidan salaaminen silloin kun olisi välttämätöntä ilmaista asia tarkemmin, selvemmin ja laajemmin. Mitä mieltä muuten Jumala on siitä kun Luther muistaakseni puhui Saatanan pilkkaamisesta ja hänelle nauramisesta? Eikö se ole ohjeellisen Jumalan sanan vastainen, vaikkei meidän tarvitsekaan Saatanaa pelätä? Muistaakseni ilmestyskirjassa edes hyvä enkeli ei uskaltanut nuhdella Saatanaa, vaan sanoi että "Herra nuhdelkoon sinua". Ja Saatanalle tuskin kannattaa puhua mitään? Nyt kun olemme nähtävästi paljastaneet Saatanan aikeet, niin voi olla, että hän raivoaa sitäkin enemmän ja kohdistaa yhä enemmän vihamielisyyttä, painetta ja juonia minua ja sinuakin kohtaan ja yrittää keksiä jotain päämme menoksi. Ehkä hän tekeytyy valon enkeliksi ja yrittää puhua kauniisti ja lempeästi ja uskotella jotain muuta millä saada lankeamaan. Tai sitten hän jättää minut ja sinut pieneksi hetkeksi rauhaan ja etsii helpompaa saalista. Eikös Saatana kaikkein eniten vihaa niitä, jotka paljastavat hänen suunnitelmansa mahdollisimman selkeästi ja julkisesti? Onneksi en langennut esiaviolliseen seksiin ja olen edelleen neitsyt. Jos on langennut itsetyydytykseen edes kerran elämässään, niin voiko kutsua itseään enää neitsyeeksi, vaikkei olisikaan langennut esiaviolliseen seksiin? Loppuun tulee mieleen raamatun sana, joka muistaakseni meni kutakuinkin näin: "Valvokaa, sillä Saatana kulkee ympäriinsä niinkuin ärjyvä leijona, etsien kenet voisi niellä." Jumalan siunausta - ei Saatanan "siunausta" eli vahinkoa.

Tuli tällainen ajatus mieleen: mitäpä jos harrastaisin esiaviollista seksiä. Synnin tekeminen voisi tehdä minut nöyremmäksi ja poistaa mahdollista omahyväisyyttä siitä, että olen neitsyt, jos tällaista omahyväisyyttä minussa on. Ja Jumalan sanan valossa esiaviollisen seksin todistaminen synniksi ei taida olla ihan aukotonta. Ja entäpä jos tästä henkilöstä tuleekin vaimoni? Ehkä ylpeyteni vähenisi ja olisin mukavampi ihminen jos harrastaisin esiaviollista seksiä ja sen jälkeen jatkaisin kuitenkin Jumalan tahdon mukaan elämistä ja kilvoittelua kristityn tiellä.

Miten saan kokea mahdollisimman nopeasti Jeesuksen sovituskuoleman vapauttavan vaikutuksen? Miten oma syntisyys ja armo selkenee kaikkein nopeiten ja tehokkaimmin?

Miten voin olla varma, että koko raamattu kannesta kanteen on Jumalan inspiroimaa arvovaltaista ilmoitusta? Onko asia yksinkertaisesti niin, että Jumala vaikuttaa sellaisen varmuuden missä ja milloin hyväksi näkee?

Mistä tiedät, että Jeesus on ainoa tie pelastukseen? Jos kristitty ei ole varma asiasta, niin eikö hänen silloin pidä sanoa vain uskovansa, että Jeesus on ainoa pelastus?

Mistäpä tietää jos antikristus onkin sellainen, jolla on aina Jeesus T-paita (uskollemme myönteinen) päällä ja tyhjä risti tai krusifiksi kaulalla? Ja entä jos hänellä on asunto, jossa on risti seinällä ja Raamattu näkyvillä jossain ja vaikka kristillinen juliste seinällä ja kirjahyllyssä hengellistä kirjallisuutta näkyvissä? Ja entä jos hän osallistuu aktiivisesti kirkon toimintaan ja ehkä hänellä on kirkossa myös virka. Ehkä hän tilaa hengellisiä lehtiä asuntoonsa ja rukoilee näkyvästi. Ehkä hän kuuntelee hengellistä musiikkia, niin että muut sen huomaavat. Ehkä hän tuntee raamatun ja puolustaa jotain kristillisen opin kohtaa, joka ei ole keskeinen, eikä estä hänen suunnitelmiaan toteutumasta. Entä jos hän tekeytyy hyväksi ihmiseksi, niin ettei maailma osaa aavistaa totuutta, vaan ainoastaan valveilla olevat Jumalan omat?

Onko ihminen ydinolemukseltaan, läpikotaisin, pohjimmiltaan, syvimmiltään, sydämen pohjia ja koko olemustaan myöten paha? Eikö opeteta että ihminen on sekä hyvä että paha? Jumalan luomana hyvä, mutta syntiinlankeemuksesta osallisena paha. Onko siis hyvä ihminen muuttunut kokonaan pahaksi vai onko hyvä turmeltunut sillä tavalla, että jotain alkuperäisestä hyvästä on jäljellä? Onko siis luomisen perusteella meissä itsessään jotain hyvää vielä jäljellä? Olemmeko hyviä syntisiä vai pahoja syntisiä? Mitä näistä asioista pitäisi ajatella?

Voiko lapsen kastaa suomenruotsalainen pappi, vaikka lapsen äiti on suomenkielinen ja isä suomenruotsalainen?

Ihanat kristilliset joululaulut: "En etsi valtaa loistoa.." Hiljaa, hiljaa joulunkellot kajahtaa..Jeesus tullut on..." ovat muisto lapsuuden jouluista, jolloin sisarusten kanssa laulettiin ja riemuittiin joulusta. Nyt monen sydämet on maailman herra voittanut, mutta saammehan olla toivossa niistäkin rakkaista omaisistamme, jotka lapsuudessaan ovat saaneet kuulla sanaa? Toivotan tässä samalla kaikille siunattua joulunaikaa, ja pitäkäämme huolta toisistamme!

Hei, kysymykseen 956, nousi mieleeni hyvin toiminut keino: laulaminen! Kiusaavat ja pelottavan tuntuiset ajatukset voivat haihtua myös laulamalla tai kuuntelemalla hyviä hengellisiä lauluja tai virsiä. Vihollinen ei kestä kuunnella, jos mennen tullen kailotat tai hyräilet mielessäsi vaikkapa "Jeesuksen veressä voima on..." tai "ristin luona kiusatulla, langenneella vaivatulla paras paikka on...". Mitä tuhdimpi/ selkeämpi sanoma laulussa on, sen parempi!

Siskoni on liittynyt johonkin paraseuraan ja hän kertoo kuinka on
tiennyt etukäteen minun saavan tyttölapsen ja sain.... ja mummon
hautajaisissa hän sanoi äidilleni kirkossa/haudalla että isoisomummo
ja-vaari on täällä myös mukana jne... minua kauhistuttaa tämä paljon.
Siis henkiähän on ja on varmaan hyviä että huonoja mutta minua
karmaisee että vaikka kuinka olisi mummojen henget liikkeellä niin minä
en halua niistä tietää enkä lasteni sukupuolia etukäteen. Olen
rukoillut siskoni puolesta. Hän ei tyrmää uskoani eikä hengellisyyttäni
vaan hän jotenkin ehkä yhdistääkin nämä kaksi: oikean uskon ja
kristillisyyden lisäten siihen vielä nämä pra-asiat, tai en enää edes
tiedä mitä hän ajattelee.

Onko tämä kuinka paha asia, olenko oikeassa ettei näillä pitäisi
leikitellä, hän ei ole kuitenkaan mitään satanisti tms.

Rukoillaanko hänenkin puolestaan, jooko??

Mielessäni on alkanut 'kummitella' ns.aaveasiat, en tiedä onko
siskoni asiat alitajunnassani tehnyt tepposiaan vai mitä tämä on mutta
joskus kotona pimeässä tulee 'pelottava' olo ja mietin että onko meillä
ylimääräisiä tai entä jos joku seuraa kun nukumme tms. olen rukoillut
ääneen isä meidän yms ja kodissamme oli kodin siunaus äskettäin.
Tarvitseeko minun pelätä?

Viereisessä vanhassa rakennuksessa (ent.mummolani, olemme
rakentaneet tähän viereen) kävin kerran viime vuonna siellä hakemassa
roskia
vietäväksi alas ja syyspimeällä vielä. yläkerrassa kuului tuulen humina
ja kuulin kuin askeleita siellä ja juoksin tosi hädissäni alas
mieheni luokse. Muut ovat kuitanneet asian nauraen että mummin ja vaarin
henget ne vaan siellä on (isoisomummo kai sinne joskus kuollut) ja
ei ne pahaa tee ne on vaan omassa tuvassaan.....tunne oli todella aidon
oloinen, en muuten niin olisi säikähtänyt.

Olen lisäksi todella herkkä luonteeltani eli tällaiset
'yliluonnolliset' jutut pelottavat tosi paljon.

Mitenhän tuohon rakennukseen tulisi suhtautua ja miten toimia,
aiomme purkaa yläkerran ensi kesänä ja teemme autotalli-varaston siitä,
muuttaako se tilannetta jos siellä onkin 'joku'?? Onko niin että jos
henkiä liikkuu niin kaikki on pahoja vai voiko hyviä olla jossain tuolla
olemassa?

Hyi että nuo ajatukset pelottavat minua. Jumala olkoon koko ajan
kanssani!

Jokaisen luterilaisen seurakunnan tulisi olla "herätysliike"? Jos pappi unohtaa sen ja keskittyy rakenteiden ylläpitoon, niin mielestäni silloin helposti sellainen seurakunta nukahtaa.

Mitä synkempään loukkoon / paikkaan kristitty menee, niin eikö sen parempi, sillä sitä paremmin valo näkyy? Kunhan ei tietysti anna sellaista kuvaa, että on tullut paikkaan sen jumalanvastaisten menojen ja asioiden takia itse osallistumaan niihin.