Kysymykset
Kysymys 953
Olen vain pahainen pakana, mutta haluaisin tiedustella tarkennusta
jonkun muun kysymään (949) asiaan.
Mikä tuosta yökerhossa käymisestä
tekee pahaa? Alkoholin kohtuukäyttöhän on ilmeisesti kristityille sallittua.
Olen melko pienikokoinen teini-ikäinen tyttö, ja seitsemän (vaikka ajokunto on mennyttä toisen jälkeen) rauhallisehkosti nautitun alkoholiannoksen jälkeen kävelykyky on ok, muisti pelaa, käytöstavat ovat vähintään yhtä hyvät kuin normaalisti, eikä ole havaittavissa irstailua tahi aggressiivisuutta. Kristinuskokin kiinnostaa vaikutuksen alaisena vielä enemmän kuin normaalisti...
Mitä pahaa on siinä, että joku - minua todennäköiseti vähintään 20 kiloa painavampi 😀 - kristitty nuorimies on kavereidensa kanssa muutaman tunnin yökerhossa ja juo jokusen annoksen alkoholia? Jos ajatellaan, ettei tyyppi tuijottele lihatiskiin ja havittele lähemmän tuttavuuden tekemistä neitosten kanssa.
Tokihan yökerhoissa oleskeleminen on turhaa (mutta niin on moni muukin - hyväksyttävä - asia), saattaa altistaa kiusauksille ja siellä tapahtuu syntisiä juttuja - me ei-kristitythän synteilemme monissa paikoissa, eivätkä pyhät voi välttyä havaitsemasta sitä. Mutta voisitko eritellä, mikä noista em. asioista tekee yökerhoista kristitylle sopimttomia paikkoja?
Seuraavan kerran kun osallistut johonkin hienoon juhlaan ja olet kaunistanut itsesi ja pukeutunut parhaimpiisi, mene sitten heti juhlan jälkeen vaikka työmaalle rappaamaan taloasi. Älä vaihda vaatteitasi, sillä eihän sinun ole tarkoitus niitä liata vaan ainoastaan rapata talon seinää. Mikä siinä talon rappaamisessa erikseen mainittuna on niin sopimatonta, että et pystyisi siitä selviytymään föönattuna, kammattuna, laitettuna ja niin fiinisti puettuna? Hiukan vastaavasti ajattelee se, joka painuu johonkin yökerhoon ja ajattelee, että "ei tässä mitään". Tähän sopii tuo sananlasku:
"Viisas näkee vaaran, ja lymyttää itsensä; vaan tyhmät menevät
siihen, ja saavat vahingon." (27:12)
Kysymys 952
Suomen lain mukaan meillä Suomen kansalaisilla on siviilihenkilöinä ja muutenkin oikeus hätävarjeluun koskien seuraavia oikeushyviä jos joutuu oikeudettoman kohtelun kohteeksi: 1) henki (esim. joku yrittää tappaa), 2) vapaus (esim. joku yrittää teljetä jonnekin, vaikka auton takakonttiin tai vaikka johonkin huoneeseen, 3) kotirauha (esim. joku yrittää väkisin sisään omaan kotiin), 4) omaisuus (esim. joku yrittää varastaa lompakon tai vaikka tuhopolttaa ladon), 5) henkilökohtainen koskemattomuus (esim. joku yrittää kopeloida intiimejä paikkoja, raiskata tai esim. hiukan painiskella syystä tai toisesta). Lain mukaan on käytettävä ottaen tilanne huomioon kokonaisuudessaan lievintä mahdollista keinoa hätävarjelussa. On myös sallittua hätävarjella muita ihmisiä kuin itseään, mutta velvoitetta siihen ei ole. Esivalta on Jumalan asettama ja ymmärtääkseni lainsäädäntö edellä mainitun hätävarjelun suhteen on Jumalan mielen mukainen. Paitsi mielestäni jonkinlainen velvoite pitäisi olla myös suojella viittä edellä mainittua oikeushyvettä muiden ihmisten suhteen myös. Eikö tällä perusteella voi hyvällä omallatunnolla käydä itsepuolustuskurssilla (sellaisella joka ei sisällä kolmiyhteisen Jumalan vastaista uskontoa tai muuta ideologiaa)? Ja hyväksymmehän me luterilaisina Raamatulla perustellen myös esim. varusmiespalveluksen suorittamisen, toimimisen sotilaana sodassa, poliisivoimat ja vartijat. Esim. jos kristitty on poliisi tai vartija, niin hän voi virkansa puolesta tarpeen vaatiessa turvautua voimakeinoihin. Taivaassa ei harjoitella sotataitoja, eikä itsepuolustustaitoja, mutta tässä syntisessä maailmassa, jossa Saatana vaikuttaa, on itsepuolustustaitojen harjoitteleminen ymmärtääkseni perusteltua. Aina ei välttämättä pääse karkuun tai ei pysty puhumalla ratkaisemaan asioita ja viimeiseksi keinoksi voi jäädä turvautuminen voimakeinoihin. Tosin rukouksella voi vedota Jumalaan hätävarjelutilanteen uhatessa ja tietysti milloin vaan. Isä meidän rukous kattaa tämänkin alueen. Mutta Jumala silti varmaankin haluaa myös meidän itse tekevän jotain, eikä meidän siksi varmaankaan pidä jäädä odottamaan paikallemme uhkatilanteessa odottamaan Jumalan toimintaa, ellei Jumala itse anna meille sellaista ohjeistusta? Tosin tärkeää on, että kaikessa turvaamme ensisijaisesti Jumalaan, vaikka itse pyrimmekin tekemään asioille jotain. Mutta mahtaako kamppailu- ja itsepuolustuslajien harjoittaminen kilpaurheilumielessä olla Jumalan mielen mukaista? Ehkä ainoastaan siinä tapauksessa, jos kilpailuihin osallistuu harjoitusmielessä, että siis ajattelee siitä olevan käytännön hyötyä? Kristitty ei tietysti ihannoi väkivaltaa, sota- tai itsepuolustustaitojen harjoittamista, mutta kristittyinä meillä on kuitenkin ymmärtääkseni oikeus raamatun mukaan harjoitella taitoja, joilla puolustaa itseään esim. sodassa tai väkivaltatilanteessa. Emmekö siis voi hyvällä omallatunnolla kristittyinä turvautua edellä mainittuun hätävarjeluun viiden eri oikeushyvän suhteen?
Kyllä.
Kysymys 951
En löydä missä kohdin mutta jossain raamatussa tai muussa vs.teoksessa sanotaan jotenkin näin: Usko, niin sinun perhekuntasikin pelastuu.
Tai jotenkin tuohon suuntaan, kuinka tämä on ymmärrettävä???
Olen aviossa miehen kanssa joka ei ns.tunnusta sanaa, hän ei sitä kielläkkään mutta on siis ns.vaan nykymaailmallinen, ns.normaali-ei uskovainen ei siis ateistikaan huom.
eli riittääkö minun uskoni viemään perheeni taivaaseen jos muut eivät löydä uskoa itselleen yhtä vahvasti? Ketä perhekuntaan lasketaan, sillä lapsetkinhan kasvavat ja joskus saavat omia lapsia jne..??
Toinen juttu vaivaa, että sanot ja monet muutkin eri tavoin riippuen kysymyksestä, että:
Ainoastaan ehtoollinen , kaste jne on tie taivaaseen, toisaalla vain usko Jeesukseen pelastaa, tai jossain ainoastaan sanaan uskomalla pelastuu jne jne...
Eli mikä näistä nousee ylimmäksi vai onko kaikki samaa eri sanoin vain?? Välillä hieman sekoittaa kun puhutaan eri tavoin niin voi saada käsityksen että jokin muu onkin se suurin tekijä.
Itse uskon Jeesukseen vapahtajana, uskon myös sakramentteihin ja raamatun sanaan Jumalan sanana mutta voihan olla tyyppejä joille riittää se etää uskoo jeesukseen vapahtajana ja näin tunnustaa uskoa eli mikä riittää vai koko paketti eri sanoin???
Tuo Raamatun kohta, johon viittaat
on Apt. 16:30. Se on sanottu Filippin
vanginvartijalle.
Hänen
kohdallaan se oli täyttä totta. Myös monen muun. Myös me saamme ottaa sen lupauksena rukoustemme kuulemisesta. Kuitenkin Raamatusta käy ilmi sieltä täältä, ettei jokainen perheenjäsen välttämättä ole uskossa. Se on tuttua myös tänä päivänä monessa perheessä. Silti on varmaa, että voit olla siunauksena ja valona kodissasi monella tapaa. Miehesi varmaan kuulee yhtä ja toista Herran sanaa suustasi. Hän seuraa myös, kuinka elät todeksi uskoasi kotona. Rukoile miehesi puolesta. Pyydä Herralta, että saat olla siunaukseksi miehellesi.
Sitten tuohon toiseen kysymykseesi. Usko Jeesukseen tarvitsee Sanan lupauksen, mihin kiinnittyä. Siksi ei voi olla uskossa, mikäli ei välitä Raamatusta. Tuo Raamatun sana on "näkyvänä" sakramenteissa (kaste ja ehtoollinen). Kyse on siis samasta sanasta syvimmältään. Näitä kaikkia (elikkä sana, kaste ja ehtoollinen, myös rippi) kutsutaan yhteisellä nimityksellä "armonvälineiksi". Niiden kautta siis välittyy Jumalan armo syntisille. Tämän takia ei ole syytä asettaa Vapahtajaa ja armonvälineitä vastakkain tai toistensa vaihtoehdoiksi. On parempi ymmärtää ne siten, että Vapahtaja tulee ja kohtaa armonvälineissä meidät. Meillä täytyy olla "paikka", missä kohtaamme hänet. Silloin ei tarvitse jäädä epävarmuuteen. Saattaa olla täysin varma, että nyt minulla on Jeesus!
Kysymys 950
Raamattu sanoo; Jeesus istuu isän oikialla puolella, ja rukoilee lakkaamatta meidäm edestämme. Taas joku sanoo; Jeesus sanoi minulle, niin ja niin. Eikö hänen silloin luulisi ollut käynnyt maan päällä? Tämä ei mene minun kalloon.
Ja minä sanon teille: tästedes minä en juo tätä viinipuun antia, ennenkuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.
Totisesti minä sanon teille: minä en juo enää viinipuun antia,
ennenkuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena Jumalan valtakunnassa.
Jos silloin joku sanoo teille: 'Katso, täällä on Kristus', tahi: 'Tuolla', niin älkää uskoko.
Sentähden, jos teille sanotaan: 'Katso, hän on erämaassa', niin älkää menkö sinne, tahi: 'Katso, hän on kammiossa', niin älkää uskoko.
Mitä näistä pitäisi uskoa?
Jeesus istuu "Isän oikealla
puolella" taivaassa. Se on hänen kaikkivaltansa valtaistuin. Hän
hallitsee koko maailmaa. Hän johtaa maailmanhistorian tahtomaansa
päätökseen. Samalla hän Kaikkivaltiaana ja Jumalana on "läsnä"
kaikkialla. Hän on sen luvannut kasteen yhteydessä ("Minä olen teidän
kanssanne joka päivä maailman loppuun asti"). Yhtä lailla hän on sen
luvannut ehtoollisen yhteydessä (jossa nautimme hänen tosi ruumiinsa ja
verensä). Samoin hän on läsnä saarnatussa ja luetussa sanassa, Hän,
jota kutsutaan Sanaksi. Uskon kautta hän asuu uskovaisten sydämessä
(Joh. 14:17). Jne. jne. jne.
Tämä on meistä peräti ihmeellistä ja vaikeaa käsittää. Voimme
kuitenkin ajatella niin, että aurinko on taivaalla ja kuitenkin
auringon säteet heijastuvat jokaisessa kastepisarassa ja siinä mielessä
on pisaroissa. Taikka ihmisääni on saarnaajan suussa, mutta samalla
jokaisen kuulijan korvissa. Eli Jeesusta ei sido aika ja paikka. Hän on
kaikkialla ja samanaikaisesti (!) siellä, missä tahtoo.
Lopun ajoista Jeesus sitten varoittaa, ettei pidä usko, että hän on
kaikkialla siellä, missä ihmiset väittävät hänen olevan. Hän on siellä,
missä hän tahtoo olla. Ei siellä, missä ihmiset ehkä uskottelevat hänen
olevan. Jeesus on luvannut olla varmuudella "sanassa ja sakramenteissa"
(kaste, rippi ja ehtoollinen). Etsi häntä siis sieltä etkä eksy!
Siunausta matkaasi & pohdintoihisi.
Kysymys 949
Jos kristittynä käyn yökerhossa ja samalla juon alkoholia kohtuudella, niin mahtaako Jumalalla olla jotain sitä vastaan? Yökerhojakin on tietysti monenlaisia.
On varmaan paljonkin vastaan. En näe mitään mieltä tuossa. Kyllä yökerho on melkosen syntinen paikka. On niitä varmaan monenlaisia, mutta nimenä "yökerho" on tiettyyn suuntaan suuntaava, maallisen viettelyksen paikka. Joskus joku voinee tietysti Herran kutsumana olla "evankelioimassa" tuollaisessa paikassa. Mutta turha sinun on kuvitella, että jos siellä istuu ja naukkailee alkoholia, niin se olisi jotenkin hyvä tapa evankelioida. Mieluummin lähde ulos koko paikasta, kun ei sinulla siellä ole muuta tekemistä.
Kysymys 948
Olen ahdistunut nyt kirkollisvaalien takia sillä omassa seurakunnassani ehdokasasetelma on kestämätön. On vain yksi ehdokas yli 20 joka tunnustautuu Raamattuun kirjaimellisesti pitäytyväksi. Kaikki entiset hyvät valtuutetut ovat väsyneet ja jättäneet hakeutumatta enää seurakunnan päätöksentekijöiksi.
Kuitenkin Raamatun pitäisi olla kirkon ohjelmanjulistus kaikkinensa. Voi Suomen siionin tilaa.
Rukoile. Ja äänestä sitä yhtä!
Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, täyttäköön sinun sydämesi ilolla ja levolla. Käännä ahdistuksesi rukoukseksi. Anna rukouksen Hengen lohduttaa sinua hiljaisella hoivallansa.
Kysymys 947
Muistaakseni efesolaiskirjeessä puhutaan, että meillä on taistelu avaruuden henkivaltoja vastaan. Tarkoittaako alkukielen sana tuossa yhteydessä juuri meidän nykypäivänä käyttämää sanaa avaruus? Onko Saatana ja hänen henkensä siis tällä hetkellä avaruudessa? Ja toisaalta jos jossain ihmisessä on demoni ja se ajataan ulos, niin onko demoni silloin maan päällä vai onko hän ainoastaan avaruudesta kontaktissa tällaisiin ihmisiin henkensä kautta ja tämä kontakti katkaistaan, niin demonihenki ajetaan ulos, vaikka onkin avaruudessa? Lopunaikoina Saatana muistaakseni heitetään tänne maan päälle. Silloin pahat henkivallat eivät varmaankaan ole enää ollenkaan avaruudessa.
Samalta kysyjältä on ilmeisesti tullut monia Saatanaan liittyviä kysymyksiä. En pysty kaikkiin vastaamaan. Eikä liene kovin hyvää ja terveellistä ylenpalttisesti pohtia Saatanan asuinpaikkoja ja piilopaikkoja taivaan avaruuksissa tai erämaissa. En myöskään näe paljoa mieltä pohtia, missä ne henget liikkuvat, jotka on ajettu pois ihmisestä. Pimeyden valtakunnassa riittää kumminkin monia, monia henkivaltoja. Niiden paikantaminen on täysin mahdotonta. Luuk. 10:18 puhuu siitä, että Saatana on jo heitetty taivaasta maan päälle. Meidän syyttäjämme Jumalan edessä on poissa! Se ei tapahdu vasta joskus tulevaisuudessa vaan jo nyt, kun Jeesus ja hänen opetuslapsensa saarnaavat Jumalan valtakuntaa ja ihmiset kääntyvät uskoon ja parannukseen (tästä on kyse tuossa Luukkaan kohdan yhteydessä). Tämä "maan päälle heittäminen" ei niinkään tarkoita avaruudesta maan päälle heittämistä. Se merkitsee pikemminkin sitä, että Saatana on heitetty pois JUMALAN EDESTÄ, jossa hän syytti meitä meidän synneistämme. Nyt Jeesus on sovittanut syntimme ja vienyt täydellisen uhrinsa Isänsä eteen. Siksi kukaan ei voi syyttää Jumalan valittuja (lue Room. 8:31-39).
Kysymys 946
Miten kasvattaa lapsia kysymyksessä, kun puhutaan maailman vaarallisuudesta? Voiko kristitty vanhempi olla varoittamatta? Oliko ennen vanhaan tarkempaa rajan pitäminen kuin nyt? Raamattu puhuu myös aiheesta, koska maailma on epäuskossa. Tarkoitan meidän jokaisen sydämestä nousevaa pahuutta, jos se on vallalla.
Lapsia kuuluu ohjata ja neuvoa. Rakkaudessa. Totuudessa. Ei siis vihan ankaruudessa. Ei Raamatusta mitään pois ottaen. Muttei myös siihen jotain lisäämällä. Tässä on oltava tarkkana. Raja kulkekoon siinä, mihin Raamattu sen asettaa. Ei siinä, mikä meidän mielestä olisi oikein tai kivaa. Väliin voi olla tarve rajoittaa jotenkin muuallakin tavalla, mutta silloin on selitettävä lapselle syy ja kerrottava, mikä on Jumalan ehdoton käsky, mikä vanhempien tässä tilanteessa antama käsky tai neuvo. Olisi syytä "satsata" paljon keskusteluun eikä vain kovisteluun tai käskyttämiseen. Kyllä jo hyvin pienikin lapsi ymmärtää, kun asioita selittää. Tietysti on otettava huomioon lapsen ikä ja kehitystaso. Hyvin tärkeää olisi myös, että vanhemmat edesauttaisivat lapsen omantunnon kehitystä ja kiinnittymistä sanaan. Siihen juuri keskustelun kuuluu tähdätä ja sitä tavoitella. On hyvä antaa lapsen etsiä ratkaisua johonkin helpohkoon ongelmaan omantuntonsa ja opetuksen turvin. Lasta ei voi varjella loputtomiin. Hänen kuuluisi hiljalleen oppia myös itseä päättelemään, mikä on oiekin ja mikä on väärin. Vanhemmat eivät voi sitä rajankäyntiä koko ajan sanella. Sitten kun he eivät enää ole perään katsomassa, moni lapsi hairahtuu maailmaan, kun hänellä ei ole perässäkulkijaa, joka käskyttää, miten asiat kuuluu ratkaista. Hyvä apu lapselle on se, että hän oppii itsenäisesti lukemaan Raamattua ja etsimään sieltä vastauksia. Vähä Katekismus on niin ikään oivallinen apuväline etenkin pienille lapsille helppoutensa takia, mutta myös meille kaikille muille.
Ehkä ennen vanhaan oli rajankäynti maailmaan päin tarkempaa kuin nykyään. En ole itse kovin vanha, joten vaikea mennä sanomaan. Mutta tällainen vaikutelma on syntynyt itsellä.
Kysymys 945
Nyt taitaa tulla hieman vaikeita kysymyksiä. Mikä voisi olla syynä siihen, että Jeesus haluaa että hänen ruumistaan ja vertaan vastaanotetaan ehtoollisella erikseen? Onko pelastus varsinaisesti Jeesuksen veressä? Raamatun mukaan ilman verenvuodatusta ei tapahdu syntien anteeksiantamusta. Eikö pelastus loppujen lopuksi ole siinä, että Jeesus on uhrillaan ja verellään juridisesti sovittanut synnit Jumalan edessä? Tähän armoon turvaan.
Kaiken perusta on Kristuksen elämä, kuolema ja ylösnousemus. Siinä on meidän pelastuksemme. Ehtoollisessa tulemme osallisiksi tästä. Kristuksen ruumiin ja veren syöminen ja juominen kuvaa kokonaista ja täysivaltaista Kristuksen nauttimista. Juutalaiset ymmärsivät "ruumiilla ja verellä" koko ihmistä. Samalla tietysti ruumis ja veri ehtoollisessa ovat Kristuksen todellinen ruumis ja veri. Ne annetaan meille, koska ne ovat meidän syntiemme pyhän sovituksen välineet: Kristuksen ruumis revittiin rikki ja veri vuosi meidän autuudeksemme. Ei saisi asettaa Kristuksen ristintyötä Golgatalla ja ehtoollista toistensa vaihtoehdoiksi. Ne on tarkoitettu yhteen. Ehtoollisella me saamme Kristuksen ja hänen ristintyönsä ansiot.
Kysymys 944
Olen miettinyt voiko uskova kristitty harrastaa Joogaa? Itse olen ottanut muutaman jooga tunnin, koska joogan on todettu parantavan mieltä, keskittymiskykyä ja kehon sähköisyyttä. Lisäksi se vähentää stressiä. Tosin olen kokenut tunnit hyödyksi, mutta olen saanut kielteistä palautetta tuntemiltani kristityiltä. Joidenkin mielestä venytykset ja hengitys on verrannollista noituuteen ja saatananpalvontaa. Onhan totta, että jooga-maailmaan liittyy paljon filosofiaa ja meditointia, mutta joogaakin on monenlaista. Mutta onko kaikki ei-kristillisessä kulttuurissa ja uskonnossa syntyvä aina automaattisesti saatanasta?
Sen voi ainakin sanoa, että mitään "mantraa" ei koskaan kannata ruveta hokemaan. Ne ovat usein - tai ainakin silloin tällöin! - hindulaisten jumalien nimiä (niitä on miljoonia). Samoin kaikki vieras uskonnollisuus pois mietiskelystä. Tilalle esim. Raamatun sana! Sinänsä kai erilaiset hengitysharjoitukset voivat toimia ja olla hyväksi. Niitä harjoittavat niin laulajat kuin urheilijat.
Kysymys 943
Miksi Suomen kristityt elävät niin loisteliaasti (eivät kaikki tietenkään)?
Missä on se väki, joka myy hienot autonsa, asuntonsa, merkkivaatteensa ja luopuu valtavan kalliista kaukomatkoistaan ja
hankkii tilalle vaatimattomammat asunnot ja autot ja antaa jääneen rahasumman evankeliumin työlle?
Tuntuu että on aika yleistä, että ollaan ylpeitä hienoista
asunnoista, autoista, veneistä, matkoista jne. ja pidetään
ikäänkuin sen saaminen olisi ollut Jumalan siunaus?
Eikö siunaus ole jotain muuta, kuin se, että on materiaalista hyvinvointia? (Tosin kyllä Vanhassa testamentissa siunaus saattoi olla maan ja karjan lisääntymistä.)
Miksi niin harvoin, tuskin koskaan, kuulee julistusta
elintason madaltamiseksi (vihreät kyllä tätä asiaa taitavat hyvinkin pitää esillä)?
Kohtikäyviä kysymyksiä! Välitän ne jokaiselle meistä vastattaviksi omakohtaisesti.
Osuit varmaan arkaan kohtaan hengellisessä elämässämme. Kiitos.
Kysymys 942
Ajattelin kertoa uusimmat.
Nyt meidät sitten on vihitty eikä päässyt sielunvihollinen rikkomaan suunnitelmiamme etukäteen vaikka rahavaikeudet olivatkin vaikeuttamassa häiden järjestelyissä. Sydämessä hyvä ja rauhallinen olo kun saa olla siunatussa avioliitossa. Vaikeudet silti jatkuvat, nyt olemme vielä enemmän velassa, 1400e rakennusajan sähkölasku erääntyy pian, vesimaksut 700e rästissä jo toista viikkoa, samoin pihan hiekat 550e ja siihen päälle normaalit muut maksut. Voi olla että tässä käy huonosti ja monesti miettii olisiko häävarat pitänyt laittaa sittenkin maksuihin ja jättää avioitumatta mutta kun pian kaadumme, kaadumme sitten ainakin avioparina. Rukoile puolestamme apua rahavaikeuksiimme.
Onneksi olkoon. Toivotan siunausta avioliittoonne. Olen pyytänyt apua puolestanne. Ajattelen kaikista eri erääntyvistä laskuista, että ne on hyvä maksaa, jos pystyy. Jatkoa ajatellen täytyy olla varmaan suunnitelma, mitä voi teettää ja tehdä, jotta budjetti ei ylittyisi. Varmasti olette sitä samaa miettineet ja laskeneet eri kustannukset tarkoin. Nyt kun juhlavat häät veivät säästöt, niin menee varmaan hetki, ennen kuin elämä "normalisoituu". Jos vain suinkin mahdollista, niin koettakaa hiukan hidastaa remontoinnin vauhtia, jotta rahaa ei kulu niin paljoa. Minusta teitte oikein, kun järjestitte häät. Säästäkää nyt muissa kuluissa.
Onnea yhteiselle matkallenne.
Kysymys 941
Toisaalta vapaa-ajattelijat tekevät hyvää työtä siinä, että haluavat kirkkoon kuuluvat vain ne, jotka todella uskovat mitä kirkko opettaa. Näinhän sen kuuluisi olla.
Ja toisaalta ajattelen, että kansankirkko on hyvä koittaa saada pysymään pystyssä. On valtiokirkko sentään nyt ihan hyvä asia. Se antaa kristinuskolle ihan suotuisan aseman. Ja myöskin kirkollisveron maksaminen on varmaankin hyvä asia, jos rahat vaan käytetään Jumalan mielen mukaisesti.
Ongelmia tosin meidän valtiokirkossamme mielestäni ovat esim.
1) Eikö alkuseurakunnan ehtoolliskäytöntö ollut suljettu ja tarkoin valvottu. Meillä taas valvoja lähinnä on osallistujan omatunto? Tuskin tosin sielläkään kukaan pystyi täydellisesti valvomaan. Kukapa muu näkee sydämen pohjaan asti kuin Jumala?
2) Ymmärtääkseni melkein kenen tahansa lapsi voidaan kastaa, jos vanhemmat vain haluavat sitä. Mutta kovin hyvin ei käsittääkseni koetella yleisesti ottaen, että onko vakavaa aikomusta kasvattaa lapsesti Kristuksen seuraajaa. Kirkkomme opettaa että lapsi uudestisyntyy kasteessa. Jos hän ei saa kunnon kristillistä kasvatusta, niin lapsi jätetään kuolemaan hengellisesti. Itse ajattelisin että lapsi voi uudestisyntyä kasteessa, mutta se riippuu Jumalasta ja hänen suunnitelmistaan. Esim. jos joku kastaa lapsen vain nimenantotilaisuuden vuoksi, mutta ilman todellista aikomusta tehdä hänestä kristitty, niin voisiko olla, että Jumala silloin jättää kasteen vain ulkonaiseksi toimitukseksi. Kaste on kai tällöin pätevä, eikä sitä tarvitse uusia.
Olet oikeassa.
1) Varhaisen kirkon ehtoolliskäytäntö oli suljettu. Vain kastetut ja uskovat saivat osallistua siihen. Ihmisen sydämeen ei tietysti toinen ihminen näe. Vain Jumala tuntee omansa. Silti Suomen kirkon nykyinen käytäntö ehtoollisen suhteen on ongelmallinen.
2) Kastamiseen liittyy myös elinikäinen opetus. Jeesushan sanoi: "kastamalla ja opettamalla". Siksi tosiaan kastettu lapsi kuolee hengellisesti, jos häntä ei opeteta. Lapsikasteelta putoaa pohja pois, jos lasta ei edes haluta opettaa. Opetuksen turvaamiseksi meillä on kummijärjestelmä ja myös seurakunnan lapsitoimintaa. Ne ovat vanhempien tukena (tai joskus jopa korvikkeena), mikäli tuo opetus jää kotona heikoille. Joka tapauksessa kaste on pätevä ja sitä ei tarvitse uusia, vaikka me ihmiset siinä yhteydessä olemme enemmän tai vähemmän puutteellisia.
Kysymys 940
Kys. 938 peruutin kirkostaeroamisilmoitukseni Voi olla että minua ei ole vielä katsottu eronneeksi tai sitten pitää liittyä uudestaan. Perusteena miksi haluan kuulua evlut. kirkkoon on se, että seurakuntayhteys on muuten ongelmallinen minulle, koska käsittääkseni luterilaisuus (ainakin tunnustuksellisessa muodossaan) on lähinnä apostolista opetusta. Totta tuo mitä sanoit nisuista ja lusteesta. Ongelmatonta seurakuntaa tuskin koskaan tulee löytymään. Ja kun syntisiä olemme, niin on selvää että vajavuutta esiintyy. Ja tuli myös mieleen raamatun sana: "Herra kenen luo me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat." Vaikka tämä ei suoraan liity tilanteeseeni, niin siihen liittyen se silti tuli mieleen. Ja toisaalta evlut. kirkossa on hyviä pappeja. Ja vaikken uskokaan naispappeuteen raamatun mukaisena ratkaisuna, niin he näyttävät silti ottavan virkansa vakavasti ja opettavan oikein. Syy miksi alunperin erosin kirkosta oli hetkellinen närkästys erästä srk:n työntekijää kohtaan, kun antoi sellaisen vaikutelman ihan kuin olisi ollut uskoa vastaan jotenkin kun puhuin hänen kanssaan puhelimessa. Ja toinen syy oli naispappeus ja myös perustelin itselleni eroamista sillä, että yleisesti on irtauduttu raamatun sanasta. Myöskin on harmittanut kirkon uskon haaleus ja myöskin omavanhurskaat pärstät vuodesta toiseen, jotka eivät ole ymmärtäneet Jumalan armoa. Ja hyvin harva näyttää tuntevan uskomme keskeisen totuuden: Jeesus on Jumala. Tosin itsellänikin on kristittynä eräs epämiellyttävä olemukseen liittyvä seikka, johon joku saattaa pahentua. Toivon että se korjaantuisi. Olen sairas (perisyntinen) ja tarvitsen Jeesusta Kristusta, hänen ruumista ja vertaan, hänen sovitustyötään. SE ON TÄYTETTY! Aamen.
Rohkea veto. Osoittaa nöyryyttä ja avoimuutta, että voi vetää oman hakemuksen takaisin. Teit mielestäni täysin oikean ratkaisun. Nyt on mahdollista rakentaa kirkkoamme Hengen mieleiseksi rukouksella totuudessa ja rakkaudessa. Toivotan sinulle kaikkea hyvää, voimia ja Herramme runsasta siunausta. Tervetuloa ehtoollispöytään!
Kysymys 939
kys. 934 mainitaan, että srk on sairaala. Eikö tuo ole hieman yksipuolinen näkökulma? Jeesus sanoo seuraajistaan, että eihän kaupunki voi pysyä piilossa, jos se on vuorella. Ja että te olette maan suola ja valkeus. Seurakuntaa voi siis myös sanoa vaikka majakaksi. Se tekee myös lähetystyötä ja yrittää voittaa ihmisiä Kristukselle. Srk:ta voisi siis ehkä myös luonnehtia "armeijan yksiköksi", jonka tehtävä on "tuhota helvetin portit." Armeijan ase on evankeliumi ja helvetin portit ovat vaikka Demonihengen orjuuttava ja sokaiseva hallintavalta ihmissydämissä.
Vaikka seurakunta on maan suola, maailman valo ja korkealla oleva kaupunki, niin samanaikaisesti myös suuri sairaala, jossa syntiset hoidetaan anteeksiannon sanalla. Toistan tuon Jeesuksen sanan: En ole tullut parantamaan terveitä vaan sairaita. "Helvetin portin" rikkojaksi seurakunnasta ei ole. Sen on tehnyt yksin Jeesus.
Kysymys 938
kys. 934. Arvelit
väärin
motiivejani. Syy ehtoollispöydän löytämisen
vaikeudessa on se kun erosin evlut kirkosta. Syy että nyt on vaikeus löytää ehtoollisyhteys ei ole se että koen itseni liian puhtaaksi tuohon syntiseen joukkoon eli siis evlut. kansankirkon tai sen herätysliikkeiden toimittamiin miespastoreiden ehtoollisille. Syy ei myöskään ole se, että kirkon heikkous olisi este. Voisin kyllä osallistua apostolisille ehtoollisille, mutta kun nyt olen eronnut kirkosta, niin laki kieltää sen. Ja toisaalta takaisin liittyminen arvelluttaa. Mahtaako olla Jumalan mielen mukaista kuulua sekaoppiseen kansankirkkoon herätysliikkeineen? Eikö väärästä opetuksesta tule vetäytyä kokonaan irti ja erota sellaisesta yhteisöstä, eikä jäädä opettamaan oikeaa oppia sellaisen yhteisön sisälle?
Hyvä tarkennus. Kiitos. Toisaalta näkisin, että kirkkomme sekava nykyinen tilanne on juuri sitä heikkoutta, joka ei saisi olla se este ehtoolliselle tulolle. Emme voi muuttaa koko kirkkoa heti. Paljon jää parannettavaa. Lopulta vasta taivaassa vajaa katoaa. Lopulta kirkon ykseys on uskon kohde: Me uskomme yhden, pyhän ja apostolisen seurakunnan. Se ei tarkoita, että pitäisi jotensakin tyytyä väärään oppiin ja hyväksyä se. Emme kuitenkaan saa millään kaikkea korjatuksi tässä ajassa. Pellon lustetta jää nisun sekaan. Siinä mielessä kirkon ykseys on uskon asia. Ehdottomastihan väärät paimenet kuuluisi erottaa ja pitää huolta siitä, että lampaille on tarjona kunnon ruokaa. Herätysliikkeissä tähän on paremmat toiveet ja mahdollisuudet, vaikka niitäkin uhkaa todellisesti soputuminen nykyiseen luopumukseen. Joka tapauksessa en tästä näkökulmasta näe estettä kuulua kansankirkkoon. Ja jos ei ole muuta paikkaa, mistä ottaa vastaan ehtoollista, sitä suuremmalla syyllä.
Toivotan sinulle Jumalan suurta johdatusta ja siunausta vaikeaan tilanteesi.
Kysymys 937
Eikö Kristuksen seurakunnan jäseneksi tulla uskon ja kasteen kautta? Onko valtionkirkko ja kirkollisveron maksaminen Jumalan mielen mukaista? Kirkko on yksi. Siihen uudestisynnytään uskon ja kasteen kautta. Jos eroaa evlut. kirkosta, niin on edelleen Kristuksen seurakuntaan kuuluva, jos sisimmässä on Jeesuksen Henki ja on kastettu.
Ks. kysymykset 932-935.
Kysymys 936
Alkuseurakunnassa avioliittoon vihkimistä, jos näitä termejä käytettiin silloin, niin ei kai seurakunta hoitanut, vaan yhteiskunta. Eikö niin?
Vihkiminen oli julkinen tapahtuma. Häät olivat koko suvun ja kylän juhla. Eri paikoissa vihkimisen "virallinen" puoli tapahtui miten tapahtui. Yhteiskunnan ja uskonnon rooleja ei kaikkialla haluttu edes tarkkaan erottaa tai erotella.
Kysymys 935
Kun eilen erosin evlut. kirkosta, niin mitä nyt neuvoisit minua tekemään uskovien yhteyden suhteen. Heprealaiskirjeessä sanotaan ettei saa laiminlyödä seurakunnan yhteisiä kokouksia. Ja että uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat leipää, pysyivät apostolien opetuksessa ja rukouksissa. Miten toteutan tämän käytännössä, kun sopivaa seurakuntaa ei tunnu löytyvän. Jos ei muu auta niin on kai sitten vain kerättävä uskovia kokoon ja näin toteutettava tuo. Tai sitten on vain mentävä johonkin seurakuntaan, joka on mahdollisimman uskollinen Kristukselle. Evlut. kirkkoon takaisin liittyminen vähän arvelluttaa.
En pysty ratkaisemaan tätä asiaa sinun puolestasi.
Itse olisin jäänyt kirkkoon, vaikka en tahdo tuomita ratkaisuasi. Kirkostamme löytyy kuitenkin paljon elävää hengellisyyttä. Vaikka tämä lausahdus tuntuu jo fraasilta, se on silti täyttä totta.
Kysymys 934
Onko niin että ehtoollisen saa toimittaa vain uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluva pappi? Ja muuten se on laitonta eli kriminalisoitu? Eikö tämä ehkä ole vastoin Jumalan mieltä? Entäpä jos sellaista uskontokuntaa ei ole johon tuntisi voivansa hyvällä omallatunnolla liittyä? Eikö silloin pidä toimia laittomasti ja viettää ehtoollista jonkun uskovien joukon kanssa tai sitten vaikka yksikseen?
Mielestäni on mahdotonta, että et löytäisi mitään seurakuntaa, jossa et voisi viettää ehtoollista oikein toimitettuna. Mikäli sinusta tuntuu mahdottomalta osallistua kirkon apostoliseen ja "viralliseen" ehtoolliseen, kehottaisin katsomaan peiliin. Vika lienee silloin sinussa itsessäsi. Joko olet loukkaantunut kirkon heikkouteen ja raihnaisuuteen tai pidät itseäsi paljon parempana kuin muita. Lutherin hyvän lausuman mukaan kirkko on "sairaala", jossa ei ole yhtään tervettä - paitsi Lääkäri. Itse Jeesus sanoo (uskonpuhdistajan kanssa yhtäpitävästi), että hän ei ole tullut kutsumaan vanhurskaita vaan syntisiä eikä parantamaan terveitä vaan sairaita. Siksi ehtoollispöytään on tervetulleita sairaat, huonot ja kelvottomat. Heitä palvelee yhtä lailla syntisen papin kautta itse Herra Kaikkivaltias.
Kysymys 933
Raamatussa ei ymmärtääkseni ole alkukielessä sanoja kirkko ja seurakunta. Eikö ne ole keksittyjä sanoja? Eikö alkukieli käytä sanaa ekklesia eli suomeksi uloskutsutut? Erosin evlut. kirkosta, mutten eronnut uloskutsutuista. Olen edelleen Kristuksen ruumiin jäsen. Mitä se muuten tarkkaanottaen tarkoittaa? Sitäkö että meissä uskovissa on Kristuksen Henki ja olemme yhden hengen yhdistämät?
Kyllä Kristuksen ruumiin jäsenyys konkretisoituu aina paikallisen seurakunnan jäsenyytenä. Joku elävä srk-yhteys sinulla täytyy olla ... Ei riitä, että hengellisellä saralla toimii yksityisyrittäjänä tai sooloilijana. Kristuksen kirkko tulee näkyväksi siellä, missä Jumalan sanaa julistetaan puhtaasti ja sakramentit jaetaan oikein hänen asetuksensa mukaisesti.
Kysymys 932
Erosin tänään evankelis-luterilaisesta kirkosta. Ilmeisesti minulla ei enää ole oikeutta käydä ehtoollisella evlut. kirkossa? Mutta muutenhan ymmärtääkseni evlut. kirkon tilaisuudet ovat avoimia kaikille?
Kyllä tilaisuudet ovat avoimia kaikille. Ehtollisella käynti on lain kirjaimen mukaisesti poissuljettu mahdollisuus. Ikävä asia, että ajauduit kokonaan ulos kirkosta. Mistä nyt löydät ravintoa sielullesi?
Kysymys 931
Pidän tästä palstasta, kun täällä on konkreettisiakin ehdotuksia.
Pyytäisin, että yhdessä rukoilemme 29v tyttäreni puolesta, joka kesällä löysi töistä itseään hieman vanhemman poikamiehen, joka vaikuttaa hiljaisen luotettevalta ja mukavalta mieheltä. Tyttäreni on herttainen, välillä hieman kipakka ja toivon, että käyttäytyy hyvin ja rakastavasti miestä kohtaan (ja toisin päin). Ja että tyttäreni hermot kestää, kun työpaikka hajasijoitetaan 800 km päähän, jonne ei lähde, että menee hyvin. Jeeesus om kyllä auttanut.
Tytär kuten mieskin ovat pitkälle opiskelleita, tytär jännittää ja loukkasi kerran jalkansakin. Rukoilen että Jeesus auttaa nyt kaikkeen turvalliseen. "Huolehtiva äiti, joka on joskus sekoittanut asioita liialla huolehtimisella"
Laitan tämän esirukouksen eteenpäin tälle palstalle. Vaikka tämä on varsinaisesti kysymyspalsta, niin joskus voi olla hyvä saada myös joku ajankohtainen rukousaihe esille.
Kysymys 930
Voisiko pornoa verrata mässäilemiseen ja hyvin sotkuiseen tapaan syömiseen? Syöminen on normaali tarve, mutta sekin voidaan tehdä vääristyneesti. Seksi on normaali tarve, mutta sitäkin voidaan harjoittaa epäsopivasti ja vääristyneesti. Ja tietysti jos on kysymyksessä esiaviollinen seksi, niin oli seksi millaista tahansa, niin käsittääkseni se on kaikissa yhteyksissään väärin. Hepr. 13:4
Varmaan aika hyvä rinnastus. Miksei tosiaan noinkin.
Kysymys 929
Onko valtiokirkko Jumalan tahdon mukainen asia? Kristityt ovat maailman valo ja suola juuri niillä paikoilla, joilla ovat ilman kansankirkkoa. Eikö ole vaarallista kirkon ja valtion olla toisiinsa yhdistynyt instituutio? Jeesus tulee pitämään viimeisen "kirkolliskokouksen" eli viimeisen tuomion ja silloin onneksi saamme lopulta sellaisen kirkon ja seurakuntayhteyden kuin haluamme. Ja raamattuopetus on silloin totisesti hyvää, koska voimme pitää raamattupiirin Jumalan kanssa. Tosin raamattua tuskin silloin tarvitaan. Joku muisto siitä lienee jäljellä taivaassa?
Nykyisin valtio- tai kansankirkko on joutunut kriisiin. Valtio ei ole enää hengellisestä hyvästä kiinnipitävä instituutio, vaan sen arvopohja on muuttunut yhä maallisemmaksi. Ja koska kirkko kopioi valtion malleja omaan elämäänsä, se on ajautunut suureen kriisiin epäuskonsa vuoksi. Näyttää siltä, että nykyisin todellinen kirkko joutuu hakemaan uusia toimintatapoja ja uutta suhdetta valtioon.