Kysymykset

Tulevatko vuoden 2010 kesäseurat ollenkaan nettiin ?? Kun en päässyt kaikkea itse kuulemaan. Ja aikaisemmista kerran kuulluistakin olen uudelleen kuultuna saanut paljon ruokaa.

Vuoden 1992 kirkkoraamattu on huonoin raamatunkäännöksistä, "särkynyt peili". Mutta kuitenkin juuri sen esittämää tulkintaa 1Kor 14:38 käytät olennaisena virkateologisena argumenttina. Sekä Biblia, "kirkas peili" että kirkkoraamattu 1938 kääntävät kyseisen kohdan eri tavalla.

Koira on jalo eläin ja ihmisen paras ystävä ja uskollinen seuralainen niin palvelutehtävissä kuin lemmikkinäkin. Miksi Raamattu suhtautuu koiraan halveksivasti? Esim. Ilm 22:15.

Että mua sitten ottaa mun ukko päähän. Siis ihan tajuttomasti. Kun mä haluasin mennä kirkkoon viikonloppuisin et se ois lasten kans kotona niin enhä mä voi kun sille on niin peevelin tärkee mennä metsälle että mä jään aina kakkoseks. En mä pysty hoitaa mitään mun jumala-suhteita kun mä en pääse sitä hoitaan sinne missä mulle olis niin hyvä. Mä inhoon mun miestä välillä ihan tajusti!!!!!!!!! Jumala antakoon anteeksi tämän vihan!!!!!

Mitä mieltä Jumala on hengellisistä kokeiluista? Ts. että testailee erilaisia juttuja suhteessä Jumalaan? En tarkoita synnin tekemistä. Vaan esim. tauon pitämistä raamatunlukemisesta. Tai esim. sitä, että ei vähään aikaan ajattele Jumalaa ja hengellisiä asioita. Eikö avioliitollekin tee joskus hyvää kun mies ja nainen eivät välillä näe toisiaan. Syntisten ihmisten todellisuus kun on se, että emme saman ihmisen kanssa pitkään jaksa seurustella. Tämä pätee ymmärtääkseni myös Jumalaan. Jumala on pyhä ja me syntisiä. Eikö siksi syntinen ihminen halua välillä olla yksin myös suhteessa Jumalaan? Voisiko olla että Jumala on tämän ottanut huomioon ja siksi meillä on aikoja jolloin huomiomme keskittyy esim. maallisiin. Mutta eikö se ole syntiä, jos emme joka hetki viihdy Jumalan seurassa? Taivaassahan me viihdymme joka hetki hänen seurassaan.

Onko sunnuntain klo 10 jumalanpalvelus tosiaan se seurakunnan kokoontuminen, josta UT:ssa puhutaan? Minä menen sinne yksin. Ketään ei ole ovella toivottamassa tervetulleeksi. Minä istun siellä yksin. Seuraan liturgiaa, jota pappi lukee kirjasta. Koetan kuunnella, saanko saarnasta mitään tolkkua. Lähden pois yksin, sanomatta sanaa kenellekään. Tämäkö oli seurakunnan kokoontuminen? Illalla menen seuroihin. Isäntä on ovella toivottamassa tervetulleeksi. Ennen seurojen alkua vaihdetaan kuulumisia toisten seuravieraiden kanssa. Puhujat selittävät Sanaa uskonelämän rakennukseksi. Lopuksi emäntä tarjoaa vielä kahvit, ja kahvikupin äärellä keskustellaan vielä uskon asioista. Mikähän kokoontuminen tämä mahtoi olla?

Ehtoollismessussa on sanat: Tulkaa ottakaa vastaan Kristuksen ruumis, tulkaa juokaa kuolemattomuuden lähteestä. Mistä sanat "juokaa kuolemattomuusen lähteestä" ovat peräisin? Kristitty, joka on saanut opetusta, ymmärtää kyllä, että sillä tarkoitetaan Kristuksen verta. Mutta jolla ei ole riittävästi tietoa, voi ajatella, että kyseessä on jonkinlainen magia. Häpeääkö kirkko puhetta Kristuksen verestä, joka on tuonut meille sovituksen, kätkemällä sen tällaisen epämääräisen kiertoilmauksen taakse?

Mikä se on tämä pappisvirka, kun siitä ollaan niin tavattoman huolissaan. Ystäväni toimi Etiopian lut. kirkon pappina seurakunnassa, jota hän oli perustamassa keskelle pakanuutta. Hän kastoi satoja ihmisiä kristilliseen uskoon, olettaisin että moninkertaisesti enemmän kuin keskiverto seurakuntapappi Suomessa. Ja kuitenkaan hänellä ei ole kotimaassa edes saarnalupaa, puhumattakaan että hän pääsisi alttarille toimittamaan liturgiaa kirjasta lukien. Kuka on oikea "pappi", hänkö joka on valmistunut yliopistosta uskontotieteen kandidaatiksi, vai hänkö joka on toiminut vuosikausia lähetystyössä? Minä en millään jaksa ymmärtää tätä vouhotusta virkakysymyksen ympärillä.

Siis voi ei. Mitä vastata.

Meillä kävi äsken eräs mieheni kaveri ja puhuimme veroehdotuksista kun ne sopivasti tipahtivat luukusta tänään.

Hän reposteli sillä keskustelussa että häneltäpä menee n.2% vähemmän veroja kun meiltä kun erosi kirkosta. Mieheni sitä kuunteli ja sanoi että niin just, ihan samaa mieltä, menee ihan turhaan veroja jne.. Minua sapetti niin kamalasti j asanoinkin että jos vaan sen teet että eroat niin sitten kyllä voitas mekin erota, ihan sama. No ei tietenkään ole mutta niin se sivalsi minun arvomaailmaani. sanoin että voi teitä te ette arvaakaan mitä ihmiset menettävät teidänlaisten takia. Jotain muutakin sanailtiin mutta pääpiirteissään keskustelu meni noin. Vieraamme lisäsi vielä että se kaikki apu voidaan järjestää kyllä muutenkin ihan ilman sitä kaikkee jeesushöpötystä siinä ohella. Sitten minä hiljenin, tuntui että voisin itkeä...lähdin kuorimaan lapselleni hedelmää.

Tämä on sitä nykyajan vähättelyä, kristillisyyden alasajoa, minne kaikki arvot ovat hävinneet ja että minun mieheni vielä sillälailla...

Mitä teen ja mitä voisin vastaavissa tilanteissa kertoa tai esim. miehelleni puhua että puhun oikein kirkkoon kuulumisen eduista jne. ja mitä menettää jos eroaa.

Minulle on jotenkin automaattista siihen kuulua ja tietää sydämessä että sillä verolla (jos en muuta voi antaa) ainakin minultakin vähäsen yhteiseen hyvään menee. Se on turvallisuutta ja hyvä tarkoitus. Mitä sanoisin Jeesuksesta kun nyt sanat ihan hävisivät kun menin jotenkin lukkoon. Mitähän Jumala siitä ajatteli?

Jos ev. lut. jumalanpalvelus on seurakunnan pääkokous, niin missä siellä (tai missä sitten muualla?) on tilaa profetoinnille ja kielilläpuhumiselle, kuten UT aivan selvästi opettaa, että nekin kuuluvat seurakunnan elämään?

Mitä tykkäät Bo Giertzin kirjasta Kalliopohja? Itse olen lukenut kahteen kertaan.

Onko nykypäivän messu tai sanajumalanpalvelus se kokous, josta kirjeessä heprealaisille sanotaan ettei saa laiminlyödä seurakunnan yhteisiä kokouksia?

Eivätkö ristiretket olleet väärin? Oliko kyseessä aidot kristityt, jotka niitä tekivät? Eikö Jeesuksesta tehdyt elokuvat ole väärin, koska Jeesus on Jumala ja syntinen ihminen (ja näyttelijä voi olla jopa ei-uskova, joka on Saatanan vallassa) näyttelee Jumalaa. Ja onhan se kuitenkin näyttelemistä. Tällöin ihminen antaa Pyhälle kasvot, katseen, ilmeen, äänen, liikkeet, eleet, reaktiot ja olemuksen. Mehän emme saa tehdä Jumalasta kuvaa. Edes maalata tai muodostaa sellaista mihinkään. Ainut sallittu olisi kai se, että joku olisi maalannut tai tehnyt Jeesuksesta aidon muotokuvan tai ottanut hänestä kuvan kameralla tai kuvannut häntä esim. videokameralla.

Miten voi iloita elämästään, jos pelkää kuolemaa? Pelkää sitä kuoleman hetkeä, kun ei koskaan tiedä milloin on viimeinen hetki. Miten kaikki tapahtuu ja häviääkö silloin olemattomiin, tyhjyyteen? Toisinaan ajattelen edellämainitusti.

Toisaalta sitten kuitenkin minut täyttää levollisuus ja rauha. Että minulla ei ole mitään hätää. Olen turvassa. Minä en voi kohtaloani estää, mitä minun osalleni on varattu. Otan vastaan sen mitä tulee, päivä kerrallaan. Uskon Jeesukseen vaikken mitenkään erityisesti tuo sitä esille. Olen saanut elämän lahjaksi ja olen aina "olemassa". Joko täällä maailmassa tai luona Jeesuksen. Mikä kallisarvoinen lahja ! Minulla ei ole mitään pelättävää. Miksi epäilyksen häivä toisinaan vaivaa?

Jos ihminen kuolee sikiönä, lapsena, nuorena, aikuisena, vanhana...millaisen muodon ihminen saa tuonpuoleisessa? Onko siellä lapsi lapsi jne. Kasvaako vauva jossain välissä johonkin muuhun muotoon ?

Mikä ero on hengellä ja sielulla ?

Kuinka paljon kristitty saa laittaa harrastuksiin rahaa?

Mitä mieltä olet Raamattu kansalle -käännöksestä? Entä Uuras Saarnivaaran ja Aapeli Saarisalon käännöksistä?

Tulin siihen tulokseen, että meille uuden liiton uskoville Raamatun tärkeimmät kirjat ovat tärkeysjärjestyksessä: 1) Johanneksen evankeliumi, 2) Roomalaiskirje, 3) Matteuksen evankeliumi, 4) Ilmestyskirja, 5) 1. Mooseksen kirja, 6) Apostolien teot, 7) 2. Mooseksen kirja. Perustelut: 1) tärkeä uskon syntymisen kannalta, valaisee hyvin sitä kuka Jeesus todella oli ja puhuu hänen sovituskuolemastaan, 2) tärkeä ja kattava uskon yleisesitys, 3) sisältää Isä meidän rukouksen, vuorisaarnan, paljon Jeesuksen opetuksia, 4) opettaa tulevaisuudesta, 5) sisältää luomisen, syntiinlankeemuksen ja kertoo kuinka ihmissuku syntyi, 6) sisältää paljon olennaista tietoa alkuseurakunnan historiasta ja on rohkaiseva esimerkki, 7), sisältää 10 käskyä ja kertoo Jumalan suurista ihmeteoista kansansa pelastamiseksi. Tosin 10 käskyä pystyy johtamaan myös edellä mainituista kirjoista ja omantunnon perusteella. Mielestäni tässä on erinomainen kokoelma raamatun tärkeimmistä kirjoista ja suosittelen jokaista kristittyä kertaamaan näitä keskeisiä osia ja syventymään niihin. Näin ajattelen. Mitä mieltä olet?

Missä raamatussa sanotaan että alkoholista juopuminen on synti? Mikä on Jumalan mielen mukainen tapa pitää hauskaa ja viettää juhlaa? Voiko uskova mennä kapakkaan, juoda yhden annoksen alkoholia ja pitää hauskaa? Vai pitäisikö sen sijaan ostaa alkosta pullo ja naukkailla kotona ja pitää hauskaa? Eikö raamatussa puhuta viinistä iloitsemisesta? Eikö Saarnaajan kirjassa sanota kutakuinkin, että juo hyvillä mielen viinisi...ja syö ruokasi...sillä Jumala on jo kauan sitten hyväksynyt nuo tekosi? Puhun nyt alkoholin kohtuukäytöstä. Taivaassa on viiniä, koska Jeesus sanoi viimeisellä aterialla opetuslapsilleen kutakuinkin, että tästedes en juo viinipuun antia muuta kuin Isäni valtakunnassa. Taivaassa tuskin on siis yhtään absolutistia. Jeesus ei ollut absolutisti, onko absolutismi siis välttämättä paras ratkaisu meillekään?

Oliko se keskiajalla kun ylensyönti laitettiin kuolemansyntien luetteloon? Eikö ylensyönti tänäkin päivänä ole vakava asia, josta on tehtävä parannus ja laihdutettava, jos vatsa näyttää liian isolta?

Jos eriuskontoinen maa (virallisen valtionuskonnon omaava) hyökkäisi kristittyyn valtioon (kristinusko virallinen valtionuskonto) ja syy hyökkäykseen olisi hävittää kristinusko ja kysymys olisi samalla vainosta Kristuksen tähden), niin olisiko kristityllä valtiolla oikeus puolustautua armeijaa käyttäen? Olisiko se Jumalan mielen mukaista? Tämä on eri tilanne kuin hyökkäys yksittäistä kristittyä kohtaan joltain taholta ja vastaus tällaiseen tilanteeseen lienee eri?

Vakavissa uskonvainoissa kristityt raamatun mukaan ainakin rukoilivat, pakenivat, käyttivät laillisia oikeuksiaan apunaan (muistaakseni Paavali antoi ymmärtää olevansa eräässä yhteydessä rooman kansalainen ja vetosi keisariin), lauloivat ja ylistivät Jumalaa vankilassa (Paavali ja Silas). Tässä esimerkkejä. UT:sta ei ymmärtääkseni mistään löydy esimerkkejä, että kristityt olisivat puolustautuneet uskonvainoissa Kristuksen tähden asein tai muuten käyttämällä voimakeinoja (esim. lyönnit, potkut tai muut liikkeet, jotka saattavat aiheuttaa vahinkoa). Myöskään historiasta tuskin löytyy todistetta, että alkuseurakunta olisi uskonvainoissa hyväksynyt ja käyttänyt voimakeinoja, jotka voivat aiheuttaa vahinkoa muille? Ymmärtääkseni Jumala sallii tietyntyyppisen itsepuolustuksen uskonvainoissa (esim. torjunnat, väistöt, pakeneminen), kunhan ei vahingoita ketään.

Jos on osallistunut syntymäpäiville, missä on ollut mukana naispappi tuomassa seurakunnan tervehdyksen, niin voiko sen saada anteeksi, jos ripittäytyy?

Kirjasessa Raamattu ja paimenvirka s. 11 viitaten 1 Kor 14:38
kirjoitat: "...uhata rikkureita iankaikkisen kadotuksen tuomiolla."
Tällä ilmeisesti tarkoittanet, että naispapit joutuvat helvettiin. S.
13 laajennat ja syvennät vielä ajatusta niin, että kaikki, jotka eivät
aktiivisesti vastusta naispappeutta joutuvat myös helvettiin. Silläkö varmistetaan pääsy Taivaaseen, että aletaan vastustaa ja boikotoida naispappeja.