Kysymykset

Kohta kannattaa lukea asiayhteydessään. Eli lukea juuri tuo Juudaan kirjeen kohta, jae 23: "Muutamia pelvolla autuaaksi tekisitte, ja temmatkaat heitä ulos tulesta, ja vihatkaat sitä lihalta saastutettua hametta." Tuo puhe "tulesta tempaamisesta" viittaa Sakarjan kirjaan. Lue Sak. 3:2, jonka loppuosa kuuluu: "Eikö tämä (nimittäin silloinen "ylimmäinen pappi", Joosua) ole kekäle, joka tulesta temmattu on?" Kielikuva tarkoittaa, että (jopa pyhin) ihminen on synnin tähden helvettin tuleen vikapää. Se on jokaisen syntisen/saastaisen "loppusijoituspaikka", ellei mitään armoa ole olemassa.  Sitten Sakarjan kirjan jatkossa puhutaan papin saastaisista vaatteista, jotka Jumala armossaan riisuu pois ja antaa puhtaat vaatteet tilalle. Nuo ylimmäisen papin vaatteet olivat siis saastaiset ja saastutetut. Sen tarkemmin ei kerrota, mistä synneistä on kyse, mutta varmaan tarkoitus on puhua miehen "syntisyydestä" kokonaisvaltaisesti. Saastutusta ja likatahraa on sitä sun tätä ja vähän joka puolelta tullutta. Näin ollen on Juudas kirjeessään viittaamassa pelastuksen todellisuuteen taikka sanokaamme vanhurskauttamisessa tapahtuvaan ns. "autuaalliseen vaihtokauppaan": minun saastani otetaan pois ja tilalle annetaan Kristuksen puhtaus. Siinä olen autuas! Tietysti Juudas voi myös viitata johonkin yksityiskohtaiseen tilanteeseen, jolloin "lihan saastuttama ihokas" on sen syntisen hetken saastuttama vaate. Ei silti ole syntiä ostaa kirppareilta vaatteita jne. Kyse on vähän samasta kuin Paavalin aikana kysymys siitä, että voiko kaupasta ostaa kaikkea lihaa (vaikka ei ihan tarkkaan tiennyt, olisiko joku kimpale ollut yhteydessä epäjumalanpalvelukseen). Siihen Paavali vastaa, että "Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on" ja siksi Herran omalle kaikki ruoka tulee suoraan valkeuksien Isältä. Ks. lisää 1. Kor. 10:25-26.

Kiitos kysymästä, joka "muutettevat muuttaen" voinee askarruttaa muitakin. Joskus Jumala voi antaa merkin, joka selventää meille, mitä tietä pitkin meidän olisi kuljettava. Toisaalta vaarana on, että rukoilemme yhä uudelleen merkkejä ja odotamme tuollaista taivaallista apua. Ei varmaan ole tarkoitus, että koko elämämme "ajautuu" tällaiseen "merkki-uskollisuuteen" tai -uskoon. Aivan normaalia elämää me uskovat elämme ja Jumalamme on lahjoittanut luomislahjana meille järjen ja aivot ja niiden avulla kuljemme eteenpäin. Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja siksi saa tehdä omat ratkaisunsa arjessa (ei tietenkään Jumalan tahtoa vastaan). Tämä on todella upeata, että näin voimme toteuttaa Herran luomaa tarkoitusta omassa elämässämme. Merkkien liiallinen korostaminen johtaa myös (ainakin joskus) vastaavaan epävarmuuteen, joka osittain voi löytyä kysymyksesi rivien välistä: Kun jonkun merkin saa, jää miettimään, että oliko se merkki, ja jos oli, oliko se riittävän selvä merkki, ja jos oli, niin mitä se merkki nyt sitten lopulta tarkoittaa jne. Elämä menee aika vaikeaksi tällöin. Nyt en kysymyksestäsi saa tarkempaa selkoa siitä, mistä oli ja on kyse. Siksi ei ole mahdollista kommentoida tämän enempää. Mutta yleisesti ottaen jaoin ajatuksiani kanssasi mielenkiintoisen kysymyksesi johdosta. Toivotan johdatusta elämääsi!

Kysymys on kai lähinnä siitä, että olenko minä omassa kutsumuksessani uskollinen. Myös silloin, kun tuntuu vaikealta ja vaivalloiselta. Eli jätänkö oman paikkani seurakunnan rakentamiseksi ja ojentamiseksi ja haen jotain muuta minusta "kivempaa" tms. Joskus kirkosta eroaminen on suoranaista lahkolaisuutta ja eriseuraa, josta kuuluu tehdä parannus. Ks. Gal. 5:20. Sinänsä on totta, että kirkon jäsenyys on yksi merkintä rekisterissä tai kirkon kirjoissa. Mutta nyt puhutaan po. merkinnän hengellisestä merkityksestä. Jää siksi uskollisesti sinun paikallesi rukoilemaan ja tekemään työtä srkn ja kirkon parhaaksi. Tarvittaessa nuhtele pappia väärästä opista, jotta hän saisi parannuksen armon rakkautesi tähden.

Ihan hyvä kehotus. Ei siinä mitään väärää ole. Itselleni on rakas se tuttu Raamatun sana: "Tulkaa, sillä kaikki on valmista."

Sinänsä tärkeä kysymys. Itse en ole järin innostunut pohtimaan, mitä sitten, jos ensiksi toimitaan Jumalan tahtoa vastaan tai rikotaan se ja sitten ruvetaan taasen kyselemään, että voisiko Jumala kuitenkin hyväksyä ja vahvistaa sen ja sen, mikä seuraa hänen hyvän tahtonsa rikkomisesta. Raamattu puhuu meille siitä, mikä hyvää ja suotavaa on. Siinä ei pohdita niinkään, mitä jos "mä nyt kumminkin rikon hänen tahtonsa, voisiko hän silti hyväksyä tuon ja tämän". On tärkeää ja mahdollista ja välttämätöntä tehdä omat valinnat ja toimia niin kuin Herran tahto on.

En sanoisi, että on suotavaa. Toisaalta hautaus ei ole sakramentti ja hautaan voi vainajan "toimittaa" joku muukin kuin kirkollinen virkamies tai -nainen. Itse en jaksa innostua, jos ja kun Herran tahtoa rikotaan. Silti ymmärrän, että joskus hautaansiunaus voi olla tärkeä omaiselle ja koko tilanne tulla yllättäen. On tärkeätä, että antaa omista hautajaisistaan tarkat ohjeet, jotta jälkipolvi ymmärtää täysin, miten ne on toimitettava.

Kyllä. Juurihan noin käy myös noissa mainitsemissasi Raamatun kohdissa. "Vuohet" eivät millään ymmärrä, milloin he olisivat kieltäneet Herran Jeesuksen (Matt. 25:31-46.). Samoin vuorisaarnan lopussa on vastaava, pysähdyttävän puhutteleva kuvaus (ks. Matt. 7:21-23). Mutta Jeesus lupaa, että sitä, joka hänen tykönsä tulee, hän ei heitä pois (Joh. 6:37). Se lupaus koskee sinuakin.

Periaatteessa voi kait vastata myöntävästi, mutta kyllä käytännössä olemme paljossa jumalaton kansakunta. Herra armahtakoon minua ja meitä.

Ei ollut. Kristinusko joutui heti alussa rankan vainon kohteeksi. Lue lisää Apostolien teoista ja marttyyrien historiasta.

Kaikki, mikä on Jumalan luomaa, on hyvää. Myös eri värit. Jumalahan on itse vaatettanut kedon kukkasia, kasveja ja eläimiä punaiseen. Miksi se olis syntiä. Kukin voi tietysti väärinkäyttää värejä syntiseen meininkiin ja mihin ikinä keksivätkään, mutta ei väreissä sinänsä ole mitään synnillistä. Käytä värejä omassa vaatetuksessasi oman ns. "värikarttasi" mukaan.

P.S. Eri tilaisuuksissa pätee oma pukukoodi ja siksi on hyvä tajuta tilanteen vaatima vaatetus. Muuten nolaa itsensä. Hautajaisiin ei pueta punaista, häissä pitäisi ainoastaan morsiamella olla valkoista, akateemisiin juhliin tulee tumma puku jne. Joten käytä eri värejä, mutta hyvällä maulla ja sortumatta moukkamaiseen käytökseen!

Uudestisyntyminen tarkoittaa sitä, että ihminen alkaa uskoa Jeesukseen ja turvautuu yksin häneen ainoana Vapahtajanaan. Siksi uskon syntyminen on yhtä kuin autuuttava uudestisyntyminen. Luterilainen tunnustus pukee sen kauniisti sanoiksi: "Vanhurskauttaminen on uudestisyntyminen." Se tapahtuu ennen muuta kasteen yhteydessä, joka on "uudestisyntymisen peso" (ks. Tiit. 3:5), mutta myös saarnatun ja julistetun taikka luetun sanan kautta (esim. 1. Piet 1:25). Uudestisyntyminen ei välttämättä ole ainoastaan yhden kerran tapahtunut. Ei esim. kasteessa tapahtuva kuolema ja ylösnousemus ole vain kertaallinen tapahtuma Room. 6. luvussa vaan sen mukaan jopa päivittäinen toistuva tapahtuma.

Tämä epäselvyys johtuu varmaan ainakin osittain siitä muutoksesta, joka on tehty yleiseen kirkkorukoukseen. Aikaisemmin siinä on rukoiltu kutakuinkin varjelusta "jumalattoman äkillisestä kuolemasta". Ajatus oli siinä se, että tuolloin ei kerkiä valmistautumaan kuolemaan ja iankaikkisuus alkaa kauheana aivan yllättäen. Sitten tuo sana "jumalaton" poistettiin, koska siitä ei pidetty tai sitä pidettiin liian leimaavana. Tilalle tuli rukous, jossa pyydettiin varjelusta tuosta "pahasta äkillisestä kuolemasta", joka taasen ymmärrettiin väärin siten, että itse äkillinen kuolema olisi aina paha ... Näin ei tietysti ole. Esim. Suomen sodissa tuhannet kuolivat äkisti luodin lävistäminä ja silti uskossa ja he saivat käydä taivaan iloon. Lisäksi Jeesus torjuu turhana kaikenlaiset pohdinnat toisten "suuremmasta tai pahemmasta syntisyydestä". Lue Luuk. 13:1-5.

Vanhan testamentin aikana yksiavioisuus oli kyllä aina ihanne. Se perustui luomiseen, jolloin Jumala loi yhden vaimon Aadamille eikä monia. Kun sitten 1. Moos. kirja kertoo patriarkkojen avioelämästä, niihin kertomuksiin on rakennettu sisään se opetus, että ei hyvin mene, kun Luojan luomistahto rikotaan. Se näkyy Aabrahaminkin tapauksessa, kun hän yhtyy orjattareensa ja lapsesta eli Ismaelista sitten tulee ongelmia ja ongelmaa syntyy jo sitä ennen Saaran ja Hagarin välille. Samoin Jaakobin kaksi vaimoa ovat kilpasilla toistensa kanssa ja heidän lapsensa ajautuvat riitoihin keskenään äärimmäisen vakavin seurauksin. Myös myöhemmin monet vaimot langettivat esim. viisaan Salomon jne. Jeesus palautti sitten seurakuntaansa selkeän ohjeistuksen Luojamme tahdosta avioelämän suhteen. Se on yksiavioisuus sekä uskollisuus avioliitossa.

Kyllä Luther puhui paljon Pyhän Hengen vaikutuksesta ja sen mukaisesta vaelluksesta. Mutta ei se vaikutus ole koskaan ristiriidassa Jumalan sanan, pyhän Raamatun kanssa. Ja jos ei mennä Raamatun mukaan eikä siihen edes pyritä, mennään varmasti jonkun muun mukaan. Ja mihin sillä tiellä päädytään, ei tiedä kukaan. Kyllä on paljon turvallisempaa edes yrittää seurata Raamattua ja pyytää Jumalaa ohjaamaan omat askeleet oikealle tielle Pyhän Hengen voimasta.

Tämä kysymys täytyy käsitellä sielunhoidossa ja tapaus kerrallaan. Luterilaisen tunnustuksen mukaan on ns. "syyttömällä osapuolella" oikeus mennä naimisiin. Ei kuitenkaan ole ilman syytä selvää, kuka on se "syytön" osapuoli (ei siis synnitön ylipäänsä). Tämän tähden ei voida antaa etukäteen jotain yleispätevää ohjetta siitä, kuinka olisi meneteltävä. Ihanteellista olisi, jos puolisot voisivat sopia keskenään ja palata yhteen. Jopa tällaisia esimerkkejä on monia.

Kyllä Raamattu puhuu sekä VT:n että UT:n puolella morsiamen kaunistuksista. Jobin yhden tyttärenkin nimi (Kerenhapuk) oli "ihomaaliputki" (Job 42:14)! Sitten Pietari varoittaa vakavasti, että kaunistuksen pitäisi olla nimenomaan sisäistä eikä ulkonaista. Ks. erityisesti 1. Piet. 3:3-5. Tässä Pietari siis puhuu siitä, että kaunistus ei saa olla ulkonaiseen panostavaa vaan aina tulee pitää mielessä korkeat moraaliset arvot sekä hyvä, kristillinen käytös.

Kaikkea emme varmaan edes tiedä. Mutta ei silloin heti alkuun mitään kirkonkirjoja pidetty. Kasteen kautta se liittyminen kirkkoon/seurakuntaan tapahtui. Kuten se tapahtuu yhä edelleen. Isoissa kirkoissa on käytännön syistä pakko pitää jonkinlaista kirjaa kastetuista sekä konfirmoiduista, vihityistä, kuolleista jne. Näin srk:n työ toimii ja järjestys säilyy.

Kyllä tiedän monia tapauksia, joissa on käyty muissa kirkoissa, jos on esim. asunut vieraalla maalla tai on muuten täysin "korvessa". Joutuu tietysti vielä hyvin tarkasti tutkimaan, missä voi käydä. Kyllä Raamatun mukaan opetetaan monissa paikoissa monissa asioissa ja kysymyksissä. Ja ehtoollisen viettoon voinee kutsua jostakin kauempaakin papin toimittamaan, vaikka se ei sitten onnistuisi kovin usein.

On myös hyvä muistaa netin suomat mahdollisuudet. Pystyy kuulemaan paljon hyvää sanaa verkossa. Se ei kuitenkaan koskaan korvaa elävää srk-yhteyttä.

Tämä on varmaan kysymys, joka elää kysyjän mukaan ja johon voi ja kuuluu antaa hieman erilaisia vastauksia tilanteesta riippuen. Kyllä on hyvä olla kaverina, jos voi siten vaikuttaa toiseen ja olla pelastamassa häntä pois kaikesta väärästä opetuksesta tai uskonharjoituksesta. Toisaalta taas jos toinen vain silkkaa kovakorvaisuutta ei tahdo kuunnella ja kylmästi sulkee korvansa Herran sanalta, joutuu jossain vaiheessa kysymään itseltänsä, että kuinka pitkälle tuollaista kannattaa edesauttaa ja jatkaa opettamista. Täytyy antaa toiselle tilaa mennä pois tai olla eri mieltä. Muista silti rakastaa kaikkia, myös tällaista lähimmäistäsi. Ehkä joskus tulee vielä aika, jolloin kaverisi palaa kysymään sinulta selvyyttä asioihinsa.

Syvimmältään jokainen synti on kuoleman synti. Se kadottaa. Olkoon pieni tai suuri. Kuten vanha sanonta kuuluu: Pieni kivi painuu pohjaan samoin kuin isokin. Siksi erilaisten syntilistojen tekeminen ei ole kaikkein järkevintä puuhastelua. Tupakointi sellaisenaan ei ole kadottamassa ketään, mutta siitä pahasta tavasta olisi hyvä päästä eroon. Tämän päivän ihmiset ymmärtävät kaikki, miksi. Lopuksi haluan tässä vastauksessa vielä korostaa, että synnistä kuin synnistä voi päästä täysin vapaaksi Kristuksen lahjoittaman armon kautta.

Kyllä kaikessa pätee Matt. 6:33 eli se, että ensi etsitään Jumalan valtakuntaa ja kaikki muu annetaan meille sitten Jumalan hyvyydestä. Tässä mielessä on siis totta, että Jumala odottaa meiltä rakkautta häneen yli kaiken kuten Lutherin selityksessä 1. käskyyn sanotaan. Voit myös lukea opettavaisen kertomuksen Salomosta ja hänen mahdollisuudestansa pyytää Jumalalta mitä vaan. Ks. 1. Kun. 3:5-15. Toimi tämän mukaisesti, niin elämässäsi koet Luojasi siunauksen.

Vielä sananen noista lautapeleistä: Kaikesta voi joku aina löytää jotain syntiä tai ainakin mahdollisuutta tehdä syntiä. Samaa voisi kysyä esim. lasten "pollari ja rosvo"-leikistä jne. Mutta leikki ja pelaaminen on myös tapa käsitellä ja työstää monimutkaisia asioita. Ne voivat opettaa meille itsetuntemustakin. Miten minä reagoin, jos Afrikan tähdessä tuleekin rosvo ja vie kaikki minun leikkirahani jne. Näiden tunteiden työstäminen on ihan hyväksi ja auttaa meitä sitten osoittamaan empatiaa tosielämässä, kun saamme kokemuksen vääryyden tunteesta esim. tuollaisen lautapelin kautta. Samoin pollarissa ja rosvossa on aivan oikein juuri poliisit, jotka ottavat kiinni rosvoja ja sitä myöten kasvaa lapsilla taju esivallan hyvästä ja siunaavasta merkityksestä. Tietty jos joku moderni peli on törkeän väkivaltainen tai herkuttelee toisen vahingoittamisella, ei sellaista voi suositella. Tässä kannattaa pitää maalaisjärki mukana. Ja jos sitten peli tulee itselle liian tärkeäksi, sen saa jättää pois hakemalla tilalle jotain kehittävää.

Ja vielä lopuksi: Onneksi olkoon! Olet kysymyksen nro 2000 esittäjä ...

Luterilaisuudessa ei ole koskaan väitetty, että vain sen piirissä pelastutaan. Toisaalta on rohkeasti julistettu, että kyllä luterilainen oppi on Raamatun oma oppi. Siksi sen mukaisesti kuuluu meidän uskoa ja myös elämämme ohjata. Kuitenkin todellisesti pelastuu jokainen, joka uskoo ja turvaa Jeesukseen omana henkilökohtaisena Vapahtajanaan, vaikka hän ei kaikissa yksityiskohdissa uskoisi muuten oikein.

Ei.

Kyllä ev.lut. kirkossa voi toimia Raamatun ja tunnustuksen pohjalta. Mene ja toimi niin. Ristiä siitä seuraa, mutta kukaan ei estä. Ei muu kuin oma pelkuruutemme ja sielunvihollinen, joka sitä ruokkii. Herra antaa voiman uuteen aamuun, jokaiseen päivään!

Herätysliikkeitä tarvitaan. Ne ovat herätelleet ja herättelevät kirkkoa pitäytymään Raamatun sanaan, jota kirkko nykyään häpeää. Samaa Raamatun sanaa kuuluu tietysti herätysliikkeitten opettaa ja seurata. On totta, että Paavali varoitti eriseuroista. Eriseuran tunnusmerkkinä on Herran sanan hylkääminen. Siinä mielessä Suomen ev.lut. kirkko on yksi suuri eriseura, joka on poikennut Raamatun ja kristikunnan yhteisen perinnön seuraamisesta.