Kysymykset

Joistakin käsikirjoituksista puuttuu tuo koko maininta Abjatarin ylipappeudesta. Jotkut ovat ymmärtäneet tekstin niin, että Abjataria kutsutaan ylimmäiseksi papiksi, koska hänestä tuli sellainen isänsä jälkeen. Vähän samaan tapaan kuin me voimme puhua esim. presidentti Ahtisaaren lapsuudesta, vaikkei hän vielä silloin ollut presidentti. Muitakin selityksiä on annettu ja pohdittu, mutta en käy kaikkia erittelemään tässä ... Esitit jännän kysymyksen!

Tärkeä kysymys. Tarvitset todellista srk-yhteyttä. Mikä estää sinua menemästä mukaan johonkin kristilliseen järjestöön, jossa Jumalan sana otetaan vakavasti ja sen mukaan halutaan ojentaa oma elämä? Et saastu, jos et kaikessa voi olla 100 % yhtä mieltä jokaisen kanssa. Ei Jumalan huolenpito ole puuttuvainen kohdallasi. Kyllä se on täyttä totta käytännössä. "Koettele kaikki ja pidä se, mikä hyvää on," neuvoo Raamattu. Voit ihan hyvin olla mukana siellä, missä halutaan kuulla Raamattua ja elää hänen säätämien sakramenttien yhteydessä. Mene rohkeasti mukaan vaan. Herra siunatkoon tulemisesi ja menemisesi.

Paavali puhuu Jumalan Israelista, johon kuuluvat kaikki uskovat. Sitten hän puhuu Israelista "lihan mukaan" tai "luonnollisesta Israelista". Tuota hän selventää nimenomaan Room. luvuissa 9-11. Siihen kuuluu 11:25-26 lupaus lopunajan kääntymyksestä Israelin kohdalla. Myös Luther uskoi näin - ja siksi rukoili Israelin pikaista kääntymystä niihin Herran lupauksiin vedoten. Tässä merkityksessä Israel on yhä vielä Jumalan omaisuuskansa, josta hän pitää erityistä huolta maailmanloppuun asti.

Korvausteologia on käsitteenä tosi huono. Kyse ei ole siitä, että kirkko olisi "korvannut" Israelin vaan siitä, että se on oksastettu jaloon öljypuuhun; se on päässyt armosta uskon kautta nauttimaan Israelin etuoikeudesta olla Herran kansa. Sellaisesta ei voi puhua "Israelin korvaamisena"! Mutt epäuskoiset juutalaiset sitä vastoin ovat "taitetut pois" jalosta öljypuusta, mutta Herra on kykenevä heidät jälleen oksastamaan takaisin. Lue tästä Room. 11:16-24.

Jumala on luonut kaiken. Siihen hän ei ole tarvinnut miljardeja vuosia. Evoluutioteoria on väärässä jo ihan puhtaasti tieteellisistä syistä. Kukaan tiedemies ei ole pystynyt selittämään elämän syntyä. Se on mysteeri ja pysyy sellaisena. Sen takana on Jumalan kaikkivaltius.

Molemmat käy. Ei ongelmaa. Vanhan käsikirjan jp:ssä ei ehtoollisen jakamisen jälkeen sanota mitään. Kaikki on jo sanottu henk.koht. jokaiselle erikseen.

Kyllä lapsi elää ja kokee uudet asiat usein leikkimällä ja lelujen avulla. Nuo mainitsemasi asiat ovat sinänsä täysin viattomia. Kyllä tyttöjen on hyvä päästä leikin avulla kokeilemaan vaatetuksen eri ulottuvuuksia. Se tulee kumminkin esiin, kun esim. sinä äitinä osallistut johonkin juhlaan ja laitat parempaa päälle. Tai kun on häätä ja morsiamen mekko kiiltää kauniisti. Taikka jos saat joskus kutsun linnan juhliin jne. Samoin pojat saa täysin siemauksin nauttia "inkkari/länkkäri"-leikeistä. Sitä taitoa he saattavat tarvita poliiseina, upseereina ja maanpuolustuskurssin osallistujina. Kristillinen tapa ja kulttuuri on monessa mukana. Ja hyvä näin. Aseen käyttö ja kauniit vaatteet kuuluvat oikein käsitettyinä ja käsiteltyinä uskovan ihmisen elämään.

Tuossa 1. psalmin viimeisessä jakeessa puhutaan "jumalattomien tiestä". Eli eletään toisin ja vastoin mitä Jumala sanoo sanassaan. Siitä on kyse. Paljon hyviä ohjeita ja asioita on maailmassa. Niitä jokaisen kannattaa opiskella ja niistä ottaa opiksi. Paavali sanoo meille, että "koettele kaikki ja pidä se, mikä hyvää on". Terapiastakin on usein hyötyä monissa asioissa, vaikka on huomattava, että terapeutin ammattinimikettä kyllä käytetään laajasti eikä välttämättä takana ole kunnon koulutusta. Sellainen terapointi on tietysti yhtä kuin "puoskarointi".

No en oikeastaan mitään mieltä tällä hetkellä. Jos sitten tulevaisuudessa mikrosirua ruvetaan väärin käyttämään, asiaan täytyy palata. Me voimme elää tässä ajassa vapaina Jumalan lapsina turvallisesti.

Totiseen kääntymykseen kuuluu, että kääntynyt pyrkii mahdollisuuksien mukaan korvaamaan aiheuttamansa vahingot. Tietysti kaikessa voidaan mennä rassaavaan liiallisuuteen ja ns. "pilkunviilaamiseen". On hyvä, jos voi säilyttää suuren kuvan mielessä ja toimia vapaaksi lunastetun omantuntonsa mukaan. Mielestäni esim. kertomus Sakkeuksesta (Luuk. 19:1-10) on hyvä. Se antaa osviittaa, kuinka toimia, vaikka sitäkään ei ole kirjoitettu meille laiksi, että jokaisen pitää toimia just noin. Sakkeus halusi osoittaa muuttuneen sydämensä tilan noilla tavoilla. Meillä voi olla hiukan toisenlaiset ratkaisut.

Tuo mainitsemasi esimerkki sopimuksista ei minusta niinkään kuulu tähän. Aina kuuluu lukea, mitä jossain sopimuksessa sanotaan ennen allekirjoitusta. Muussa tapauksessa tekee vahinkoa itselleen. Muitten puolesta ei voi sopimuksia allekirjoittaa normaalisti.

Ei marttyyrius ketään pelasta. Lue 1. Kor. 13:3. Mutta toisaalta on selvää, että jos kieltää Jeesuksen, kieltää Vapahtajansa. Ja koska vain Jeesus pelastaa, on täysin kohtalokasta kieltää hänet. Sellainen ihminen ei ikinä voi pelastua. Pietarinkin piti tehdä parannus, kun hän oli kieltänyt Mestarinsa. Emme siis ansaitse "yhtikäs mittää" rohkeudellamme vaan saamme rukoilla sitä, että Vapahtajan rakkaus valtaa sydämemme ja me sen tähden haluamme hänen kanssaan elää ja kuolla.

Uuden Testamentin kanta on selkeä. Emme noudata (käytännössä) esim. Vanhan Testamentin käskyjä mullikoitten uhraamisesta. Me uhraamme koko elämämme Jumalalle niitten sijaan. Jne. Samoin vaatteita koskevat säännökset ovat menneen talven lumia. Ei kristityn niitä tarvitse noudattaa vaan hän kaunistaa itsensä hyvillä töillä. Voit laajemmin lukea Uuden Testamentin kannasta esim. Kol. 2:16-23.

Kiitos kysymästä. Raamatun kanta on selvä ja tulee ensinnäkin ilmi luomiskertomuksessa. Avioliiton yksi tarkoitus on lasten saaminen, jos se suodaan. Siksi on kyse tärkeästä opin "sijaintipaikasta" tässä kohtaa. Se toinen kohta Oonanista puhuu nimenomaan siitä, että hän kieltäytyi jatkamasta veljensä sukua ja näin ikään kuin tappoi veljensä "muiston" kansansa keskuudessa. Se oli paha asia tuona aikana erityisesti ja myös tuota asiaa koskevien lakien valossa. Varsinaisesti kohta ei siis puhu ehkäisystä vaan veljen "muiston" tahallisesta "sammuttamisesta". Raamattu ei missään kohdin anna vastausta ehkäisyyn. Monet nykyajan ehkäisyvälineistä tappavat jo hedelmöittyneen munasolun tai estävät sen kiinnittymisen kohdun seinään. Näin estetään alkuun pääseen elämän kehittyminen ja se taas rinnastuu 5. käskyn kieltämään tappamiseen. Myös usein käytetyt kierukat (sekä vanhan ajan kuparikierukat että tämän ajan hormonikierukat) pyrkivät estämään munasolun kiinnittymisen kohtuun viimeisenä keinona (jollei hormonit estä raskautta jo ennen). Siksi on tarkkaan katsottava, miten eri ehkäisyyn käytetyt menetelmät toimivat. Väärät menetelmät ovat täten poissuljettuja em. syiden takia. Muuten ei Raamatun käskyistä nouse suoranaista kieltoa tässä kysymyksessä. Kautta historian on joka tapauksessa käytetty yhtä tai toista menetelmää. Myös kirkkojen piirissä (ns. varmat päivät). Monet kannanotot ovat omana aikanaan ymmärrettäviä, mutta ei niitä enää ole välttämätöntä noudattaa, jos Raamattu ei anna sen mukaista ohjeistusta. Tärkeää on muistaa aina Raamatun valoisa opetus perheestä: "Lapset ovat Herran lahja" kuten psalmeissa todetaan.

En uskoisi, että tuollainen robotti olisi tehty tietämään kaiken esim. Jumalasta, lopun ajoista, iankaikkisuuden salaisuuksista. Ehkä kyse on enemmän leikkirobotista, joka fantasian tarinassa on kehittynyt pidemmälle kuin nykyajan robotit. Mielikuvitus saa lentää ja luoda uusia juttuja. Kysymyksesi pohjalta en näe tuossa mitään sen kummempaa. Ei kaikkea ole tarpeen "hengellistää" eikä sitä tehdessä ainakaan vetää ehkä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

En oikeastaan tunne tuollaista erityistä teologian lajia. Vaikea sanoa siitä sen enempää. Ihan hyvä kommentti sinulla tuossa kysymyksesi perässä. Jotain sellaista.

Tuo koreus vaatteissa on osittain ikään kuin "veteen piirretty viiva". Paljon se riippuu vaatteiden käyttäjän omasta mielenlaadustakin. Toiselle koreutta voi olla jo vähempikin, toiselle ihan normaalia. Minua ei itseäni kiinnosta antaa tarkempia ohjeita pukeutumisessa. Se lienee kait selvää, että jos ostelee huippukalliita (ja siis niitä tosi kalliita) merkkikuteita ja laukkuja, voisi kyllä silloin ajatella, että onko siinä mitään järkeä. Eikö olisi parempi tyytyä vähempään ja antaa loput rahat vaikka nälkäisille tai lähetystyöhön. "Törsäilyä" en ymmärrä. Kannatan itse kestäviä ratkaisuja. Mielelläni käytän ja kannan käytettyjä vaatteita ja kulutan ne loppuun. Ja tässä ehkä olen mennyt liian pitkällekin. Ainakin mitä lähimpieni tyylitietoisten ihmisten ajatuksia tässä voin tuoda julki! Ja kyllä: minulla on kukkaa, ruutua, raitaa ja kaikkea siltä väliltä. Olen niistä vaatteista kiitollinen ja iloinen.

No, et kyllä voi minusta alkaa elämään omaa elämääsi sen mukaan, mitä mahdollisesti joku toinen siitä sitten saa aihetta kateuteen ja syntiin. Se on silloin erityisesti hänen oma ongelmansa. Hänen kuuluu kilvoitella sekä kasvaa Jumalan voimassa eroon tuollaisista ajatuksista. Osta sinä vaan sellainen koti, jossa viihdyt. Pyydä tähän kaikkeen Herran johdatusta. Sitten iloitse, kun olet sen kodin löytänyt ja saanut. Jatka leipomista ja tee muuta ruokaa samalla miehellesi. Pidä huoli, että se on hyvää ja terveellistä ja ohjaa siten armasta puolisoasi hyvälle tielle ihanien kulinarististen nautintojen kera.

Käsittääkseni kaikissa viivakoodeissa on nykyisin se "kolme kutosta". Mitä väliä? Ei se viivakoodi ketään vahingoita sellaisenaan. Jos sitä joskus tullaan vielä kehittämään ja siihen liittämään Ilmestyskirjan 666 tapaista pedon merkkiä, asia on eri. Nyt ei ole mitään syytä syynätä noita viivakoodeja. Eikä tarkkailla noita värejä ja kolmioita. Sanoisin, että "relaa nyt kunnolla ja lakkaa pohtimasta tuota kaikkea". Ja esim. liturgisissa vaatteissa punavärillä on Pyhän Hengen ja Kristuksen veren ja marttyyrien veren pyhä vertauskuva. Ja kaikki värit ovat Jumalan luomia ja hyviä. Eri asia on sitten, jos ja kun niitä käytetään jossain yhteydessä väärin.

Varmaan aika hyvää osviittaa vastaukseksi antaa 1. Kor. 10:23-33. Lue se ajatuksen kanssa rukoillen ja sovella se oman elämäsi tilanteeseen. Siinä Paavali antaa siis luvan ostaa lihakaupasta sitä, mitä on tarjolla, vaikka kaupan olisi ollut kaikenlaista lihaa (ja mahdollisesti kreikkalaisten temppeliuhrien "jämiä"). Tämä ei tietty tarkoita sinisilmäistä "kaikki kelpaa"- ajatusta. Ei ole ehdoin tahdoin hyvä tukea vääränlaista myyntiä eikä etenkään antautua mukaan vieraan uskonnollisuuden mukaiseen opetukseen ja oppiin. Siitä on tarpeen pysyä erillään.

Johannes Avenarius (syntyi 10. elokuuta 1516 ja kuoli 5. joulukuuta 1590) oli saksalainen teologi, joka "ryhtyi" (sai armon tulla) luterilaiseksi todennäköisesti 1540 (tai niillä paikkeilla). Hän kirjoitti tuon mainitsemasi rukouskirjan. Se julkaistiin 1565. Saksaksi: Christliche Gebet für alle Not und Stende der gantzen Christenheit. (Nykysaksaksi tuota otsikkoa muokattaisiin hiukkasen toiseksi.) Erinomaista tuossa kirjassa on koko viikolle kirjoitetut aamu- ja iltarukoukset. Rukouskirjan käyttö ei tietysti ole mikään pakko, mutta monesti se auttaa, kun omat rukoukset ei välttämättä "tunnu miltään". Silloin kannattaa olla kirjahyllyssä joku rukouskirja, joista Avenarius on yksi parhaimmista. Hienoa, että olet löytänyt hänet. Vielä on sanottava se seikka, että Avenarius pyrki rukouksissa seuraamaan Raamatun kielenkäyttöä ja ilmauksia niin usein kuin se oli mahdollista. Siksi noissa rukouksissa on sellainen "raamatullinen ilmapiiri", joka puhuttelee yhä.

Kohta kannattaa lukea asiayhteydessään. Eli lukea juuri tuo Juudaan kirjeen kohta, jae 23: "Muutamia pelvolla autuaaksi tekisitte, ja temmatkaat heitä ulos tulesta, ja vihatkaat sitä lihalta saastutettua hametta." Tuo puhe "tulesta tempaamisesta" viittaa Sakarjan kirjaan. Lue Sak. 3:2, jonka loppuosa kuuluu: "Eikö tämä (nimittäin silloinen "ylimmäinen pappi", Joosua) ole kekäle, joka tulesta temmattu on?" Kielikuva tarkoittaa, että (jopa pyhin) ihminen on synnin tähden helvettin tuleen vikapää. Se on jokaisen syntisen/saastaisen "loppusijoituspaikka", ellei mitään armoa ole olemassa.  Sitten Sakarjan kirjan jatkossa puhutaan papin saastaisista vaatteista, jotka Jumala armossaan riisuu pois ja antaa puhtaat vaatteet tilalle. Nuo ylimmäisen papin vaatteet olivat siis saastaiset ja saastutetut. Sen tarkemmin ei kerrota, mistä synneistä on kyse, mutta varmaan tarkoitus on puhua miehen "syntisyydestä" kokonaisvaltaisesti. Saastutusta ja likatahraa on sitä sun tätä ja vähän joka puolelta tullutta. Näin ollen on Juudas kirjeessään viittaamassa pelastuksen todellisuuteen taikka sanokaamme vanhurskauttamisessa tapahtuvaan ns. "autuaalliseen vaihtokauppaan": minun saastani otetaan pois ja tilalle annetaan Kristuksen puhtaus. Siinä olen autuas! Tietysti Juudas voi myös viitata johonkin yksityiskohtaiseen tilanteeseen, jolloin "lihan saastuttama ihokas" on sen syntisen hetken saastuttama vaate. Ei silti ole syntiä ostaa kirppareilta vaatteita jne. Kyse on vähän samasta kuin Paavalin aikana kysymys siitä, että voiko kaupasta ostaa kaikkea lihaa (vaikka ei ihan tarkkaan tiennyt, olisiko joku kimpale ollut yhteydessä epäjumalanpalvelukseen). Siihen Paavali vastaa, että "Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on" ja siksi Herran omalle kaikki ruoka tulee suoraan valkeuksien Isältä. Ks. lisää 1. Kor. 10:25-26.

Kiitos kysymästä, joka "muutettevat muuttaen" voinee askarruttaa muitakin. Joskus Jumala voi antaa merkin, joka selventää meille, mitä tietä pitkin meidän olisi kuljettava. Toisaalta vaarana on, että rukoilemme yhä uudelleen merkkejä ja odotamme tuollaista taivaallista apua. Ei varmaan ole tarkoitus, että koko elämämme "ajautuu" tällaiseen "merkki-uskollisuuteen" tai -uskoon. Aivan normaalia elämää me uskovat elämme ja Jumalamme on lahjoittanut luomislahjana meille järjen ja aivot ja niiden avulla kuljemme eteenpäin. Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja siksi saa tehdä omat ratkaisunsa arjessa (ei tietenkään Jumalan tahtoa vastaan). Tämä on todella upeata, että näin voimme toteuttaa Herran luomaa tarkoitusta omassa elämässämme. Merkkien liiallinen korostaminen johtaa myös (ainakin joskus) vastaavaan epävarmuuteen, joka osittain voi löytyä kysymyksesi rivien välistä: Kun jonkun merkin saa, jää miettimään, että oliko se merkki, ja jos oli, oliko se riittävän selvä merkki, ja jos oli, niin mitä se merkki nyt sitten lopulta tarkoittaa jne. Elämä menee aika vaikeaksi tällöin. Nyt en kysymyksestäsi saa tarkempaa selkoa siitä, mistä oli ja on kyse. Siksi ei ole mahdollista kommentoida tämän enempää. Mutta yleisesti ottaen jaoin ajatuksiani kanssasi mielenkiintoisen kysymyksesi johdosta. Toivotan johdatusta elämääsi!

Kysymys on kai lähinnä siitä, että olenko minä omassa kutsumuksessani uskollinen. Myös silloin, kun tuntuu vaikealta ja vaivalloiselta. Eli jätänkö oman paikkani seurakunnan rakentamiseksi ja ojentamiseksi ja haen jotain muuta minusta "kivempaa" tms. Joskus kirkosta eroaminen on suoranaista lahkolaisuutta ja eriseuraa, josta kuuluu tehdä parannus. Ks. Gal. 5:20. Sinänsä on totta, että kirkon jäsenyys on yksi merkintä rekisterissä tai kirkon kirjoissa. Mutta nyt puhutaan po. merkinnän hengellisestä merkityksestä. Jää siksi uskollisesti sinun paikallesi rukoilemaan ja tekemään työtä srkn ja kirkon parhaaksi. Tarvittaessa nuhtele pappia väärästä opista, jotta hän saisi parannuksen armon rakkautesi tähden.

Ihan hyvä kehotus. Ei siinä mitään väärää ole. Itselleni on rakas se tuttu Raamatun sana: "Tulkaa, sillä kaikki on valmista."

Sinänsä tärkeä kysymys. Itse en ole järin innostunut pohtimaan, mitä sitten, jos ensiksi toimitaan Jumalan tahtoa vastaan tai rikotaan se ja sitten ruvetaan taasen kyselemään, että voisiko Jumala kuitenkin hyväksyä ja vahvistaa sen ja sen, mikä seuraa hänen hyvän tahtonsa rikkomisesta. Raamattu puhuu meille siitä, mikä hyvää ja suotavaa on. Siinä ei pohdita niinkään, mitä jos "mä nyt kumminkin rikon hänen tahtonsa, voisiko hän silti hyväksyä tuon ja tämän". On tärkeää ja mahdollista ja välttämätöntä tehdä omat valinnat ja toimia niin kuin Herran tahto on.

En sanoisi, että on suotavaa. Toisaalta hautaus ei ole sakramentti ja hautaan voi vainajan "toimittaa" joku muukin kuin kirkollinen virkamies tai -nainen. Itse en jaksa innostua, jos ja kun Herran tahtoa rikotaan. Silti ymmärrän, että joskus hautaansiunaus voi olla tärkeä omaiselle ja koko tilanne tulla yllättäen. On tärkeätä, että antaa omista hautajaisistaan tarkat ohjeet, jotta jälkipolvi ymmärtää täysin, miten ne on toimitettava.