Kysymys 1070
Olen niin poikki!!!!
Olen ollut masennuksen vuoksi hoidossa ja olen tuntenut olevani jo voimakkaampi, asiat pysyneet suunnilleen hyvänä ja näyttää että Jumala on johdattanut minua monessa asiassa, mistä olenkin kiitollinen.
Joistain asioista olen luopunut, kavereista, työstä...mutta yritän omalla ajalla opiskella omaksi iloksi. Tuntuu että perheeni vie kaikki voimat. Mieheni on niin omissa jutuissaan kiinni, olen katkera hänelle kun hän vaan lähtee minne haluaa.... Tänä iltana väsyneenä toppasin vaan lapseni sänkyynsä ja huusin kurkku suorana 11kk vauvalleni että olisi "hiljaa!!" ja enkä edes mennyt enää rauhoittelemaan itkuaan....huusin monesti! En kertakaikkiaan jaksanut enää meteliä ja touhua. Tuntuu surulliselta sanoa etten jaksa lapsiani. Niitä, jotka Jumala on hyvyydessään suonut. Isompi lapseni on kamalan vauhdikas, luulen että joku adhd sillä on, en tiedä, huusin sillekin ja kiroilin että nyt pitää asettua! Tunsin miten jokin paha oikein sanoi sisälläni että ellei tuo lopu minä kohta revin niiltä hiukset päästä niin asettuuvat. Vauva itki kauan ennenkuin nukahti, toinen oli ihan hiljaa ja nukahti aikansa päästä. Sitten itkin minäkin, suren etten nauti heistä, tälläkin hetkellä olen vain onnellinen että he ovat olemassa mutta onnellinen että he ovat viimein poissa korvistani ja silmistäni, en jaksa heitä. Sisälläni on niin paha olla että haluaisin heittää kaikki lelut ja sotkut ja kaiken pihalle ja heitellä laseja seinille että pääsisin niistä eroon, en jaksa siivota niiden jälkiä. Miten alentavaa äidiltä. En kuitenkaan heittele vaan aloin kirjoittamaan tänne. Pienen rukouksen jo heitin Jumalalle. Olen kamala, olen maailman hirvein äiti varmasti ja tyhmin ja itsekkäin kun tein näin. Ei Jumalalla voi olla armoa minulle enää kovin paljon koska olen tällainen.
Perheen arki on kovaa ja rankaa. Et ole yksin huolinesi, äiti. Et yksin hermostumisesi kanssa. Kyllä näitä kokemuksia tai vastaavia on kaikilla. Arki rasittaa ja pistää hermot koetukselle. Ensiksi kannattaa puhua omalle miehellsi ja kertoa avun tarpeestasi. On hyvä, jos voitte sopia jotkut pelisäännöt työn jakamisesta. Jos miehellä on paljon työtä, on päivänselvää, että kaikkia asioita tämäkään ei ratkaise. Onko sinulla toiseksi mahdollisuutta saada apua vanhemmiltasi tai sukulaisilta? Edes hetkittäistä käytännön apua arkeen? Kerro luotettaville läheisillesi ongelmasta, arjen kaatumisesta päällesi. Ehkä lapsen kummit voisivat joskus olla apuna. Koettakaa järjestää myös miehenne kanssa kahdenkeskeistä aikaa itsellenne. Se antaa voimavaroja arkeen ja suhteeseenne. Kolmanneksi voi kunnalta tiedustella "kotihoidontukea". Sitä on tarjolla nykyään kait aika vähän, mutta sitäkin voi kysyä. Maksut on yleensä melko kohtuullisia. Neljänneksi voi ainakin näin kesällä katsella, olisiko esim. seurakunnassa jotain kivaa lastenleiriä, jonne voisi lähettää isoimmat lapset. Viidenneksi voisi katsella, josko kunta järjestäisi jotain uimakoulua isommille lapsille. Tai liikuntakerhoa. Etenkin isommalle eläväiselle lapsellesi tällainen harrastustoiminta saattaisi olla hyväksi. Hän saisi purkaa energiaansa muiden lasten kanssa. Kuudenneksi saattaisi olla kiva ilmoittautua jollekin avioliittoleirille. Siellä saa hyviä, kannustavia ohjeita avioliiton hoitoon, ja lapsille on siellä järjestetty oma hoito ja vapaa-aika. Ruokahuollosta ei tarvitse murehtia. Kaikki kannetaan pöytään silmien eteen! Ja seitsemänneksi voisi isommista lapsistasi olla kivaa, jos he pääsisivät kesällä mummulaan vaikkapa viikoksi. Tai voisiko sisarusten välillä sopia, että kaikki lapset (!) tulevat yhdeksi illaksi tai vuorokaudeksi jonkun luokse. Monesti heistä on seuraa toisilleen ja tilanne ei vaikuta niin "pahalta" kuin äkkiseltään voisi kuvitella. Sitten seuraavalla kerralla lapset menisivät toiseen paikkaan ja kukin vuorollaan ottaisi vastuuta ja saisi helpotusta arjen pyörittämiseen.
Ennen kaikkea saat itse heittäytyä Jumalan armon varaan ja uskoa kaikki syntisi anteeksi. Tätä varten Jeesus on juuri tullut, että hän sovitti pahuutesi. Tämä anteeksiantamuksen lähde ei ehdy pahuutesi vuoksi. Siitä riittää ammennettavaa kaikkea saastaisuutta vastaan. Tarjoa tästä armosta lapsillesikin osa. Lue itsellesi ja heille jotain lohdullista lastenraamattua. Ja anna sen sanan hoitaa teitä jokaista. Pyydä myös lapsiltasi hermostumistasi anteeksi. Kerro heille avoimesti, että äiti on joskus väsynyt ja sanoo asioita, joita ei tarkoita. Kerro heille edelleen, että haluat silti rakastaa heitä ja toivot, että he saavat kokea, että äiti kuitenkin rakastaa heitä ja tahtoo turvata heidän elämänsä. Näin kristityssä perheessä mennään eteenpäin kompuroiden ja ontuen, mutta Herran armosta pystyssä pysyen. Runsasta siunausta sinulle ja perheellesi arkeen.