Kysymykset

Kun meillä on ylimääräistä varaa, haluamme auttaa toisia. Miksi köyhyyden kohtaaminen joillekin uskoville on niin vaikeaa keskenään? Vaikene ja kulje ohi tarvitsevan, oliko se Jeesuksen käsky?

Kiitos vastauksesta kysymykseen 1307. Annoit sen lopullisen vahvistuksen siihen minkä koin oikeaksi. Olimme jo varanneet hääpäivän mutta ajattelin jos meidän täytyy peruuttaa se koska jotkut ihmiset ovat olleet sitä mieltä ettemme voi mennä naimisiin koska miesystäväni ei ole uskossa. Olen ollut syvässä ahdistuksessa viimeiset kaksi kuukautta niin syvässä että melkein olisin halunnut kuolla. Vaikka Jumala puhui minulle minä en suostunut uskomaan että Jumala rakastaa minua vaan paholainen kiusasi minua väittäen että Jumala hylkää minut jos menen naimisiin, että joudun helvettiin jos avioidun kumppanini kanssa, kaikki kiroukset tulevat päälleni ym... Kun sitten tein päätöksen että menemme naimisiin juuri sinä päivänä minä olimme suunnitelleetkin. meni joitakin minuutteja ja Pyhä Henki täytti minut tavalla jota en koskaan ollut aiemmin kokenut, ja koin siinä hetkessä jotain suurenmoista. Mitä opin tästä kaikesta, sen että ihmisten sanoilla on hirvittävä vaikutus niin hyvässä kuin pahassakin, ja ennen kaikkea kannattaa aina kuunnella Jumalan puhetta koska Hän tahtoo puhua lapselleen henkiökohtaisesti. Siksi on vaarallista mennä sanomaan jollekulle ihmiselle jotakin sellaista mitä Jumala ei ole selkeästi antanut ihmisen sydämelle sanoa, ihmiset jotka sanoivat että ei voi mennä naimisiin ei uskovaisen kanssa ei ottaneet ollenkaan huomioon meidän pitkää historiaa ja rakkauttamme toisiamme kohtaan, vaan kaikki perustui ajatukseen että uskova ei voi avioitua uskottoman kanssa. Mutta uskon kuitenkin heidän ajatelleen hyvää sanoessaan niin, ihminen on erehtyväinen. Niin pysyvät nämä kolme:usko, toivo ja rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus. Siunausta ja Herran läsnäoloa elämääsi!

Mitä mieltä olet Saarnivaaran Raamatun-käännöksestä?

Tarkennuksena kysymykseen 1301, jossa vielä erikseen kysyttiin "arvostetaanko
vanhaa
käännöstä
liikaa". Sanoisin siihen, että vanha käännös on erinomainen ja tarkka käännös. Vaikka se kyllä kielen puolesta on vanhaa suomea, se ei pilaa käännöstä. Parempi tarkka ja huolellinen (vaikka vanhahtava) käännös kuin moderni, kielellisesti nykysuomea tavoitteleva, mutta erittäin epätarkka käännös. Enkä menisi edes uutta vuoden 1992 käännöstä kehumaan edes kielellisesti. Se on itse asiassa äärimmäisen köyhää (!) suomenkieltä. Oman aikamme suomenkielen monitaituri, kuuluisa sanankäyttäjä, edesmennyt Juice Leskinen totesi -92 käännöksen tultua julkisuuteen, että "olisipa saanut jäädä tekemättä". Sen kieli oli ja on niin paljon köyhempää kuin vanhemman käännöksen ... Tästä kaikesta voi lukea paljon enemmän näillä nettisivuilla löytyvästä pienestä oppaasta

"Vanhan käsikirjan mukainen jumalanpalvelus." (kohta Biblian käyttö)

Tottakai on hyvä muistaa, kuinka Luther paranteli käänöstään jatkuvasti ja teki siitä entistä parempaa koko ajan. Kirkon ongelmana on ollut, että sillä ei ole ollut toista Lutherin tasoista kääntäjää, jolle pyhä ja arvokas työ olisi uskottu. Siksi tilanne on nyt tämä kuin on.

Minulla on kysymys jollaiseen ei vain tunnu saavan täysin selkeää vastausta. Olen ollut uskossa vajaa kaksi vuotta, ja seurustellut siis elänyt avoliitossa yli kahdeksan vuotta siis täydessä synnissä, nyt tahtoisin mennä naimisiin kumppanini kanssa mutta ongelma on että hän ei ole uskossa. Mitä ihmettä pitäisi tehdä? Raamatussa sanotaan että uskova ei voisi mennä naimisiin ei uskovan kannssa ja avoliitto on myös syntiä, ja erotakaan ei voida koska rakastamme toisiamme eikä muuta syytä ole kuin että toinen ei ole uskossa. Siis pitääkö minun vain odottaa että toinen tulee uskoon vai mitä?? Jumala ei kuiteenkaan ole puhunut mitään eroamisesta, ja se tuntuisi aivan hullulta tässä tilanteessa kun yhteisiä vuosia takana jo näin paljon ja tahdomme olla toistemme kanssa.Mutta miten voin elää synnissä ja samalla olla vanhurskas. Olen huutanut Jumalan puoleen totisesti tässä asiassa ja tuntuu että olen sekoamis pisteessä. Kumpi on suurempi synti elää avoliitossa vai mennä naimisiin ei uskovan kanssa. Rukoilen päivittäin kumppanini puolesta koska en voi muutakaan.

Herra kanssanne!

Taas yksi kysymys uskosta ja teoista.

Onko oikein ja tehdä hyvää, esim. antaa rahaa hyväntekeväisyyteen, toimia vapaaehtoisena pyhäkoulunopettajana tai tukea vaikeuksissa olevaa, ajatuksenaan ilahuttaa Jumalaa? Ei siis niin, että teollaan, jotenkin voisi ansaita Jumalan rakkautta tai olla Hänen silmissään parempi kuin muut kristiveljet ja -sisaret, vaan niin, että, kun Hän on meille niin paljon hyvää suonut, niin jotenkin teoin siitä julistaa ja Häntä ilahuttaa.

Esimerkiksi voimme isäinpäivänä ilahuttaa isäämme tuomalla kortin tai tuomalla aamiaisen vuoteeseen ja jos perheessä on kaksi lasta, joista toinen näin tekee, mutta toinen ei, niin eikö isä ilahdu toisen lahjasta, muttei sen tähden rakasta toista enempää kuin toista.

Eikö siis ole niin, että jos kerran ilahutamme meille rakkaita ihmisiä teoillamme, niin miksis emme Jumalaa, jonka kuitenkin tulisi olla meille kaikkein rakkain ja joka on meille antanut enemmän kuin yksikään ihmisistä?

Hyvän teon motiivina Jumalan ilahuttaminen ei näin ollen liene tuomittava tai väärin.

Hei, ja kiitos vastauksesta edelliseen kysymykseeni ! Olen siis se 14-vuotias joka haluaa käy riparin, mutta ei kuulu kirkkoon. Haluan myös olla mukana konfirmaatiossa, eli minut pitää siis kastaa? Onko se pitkä prosessi ja vaatiiko se paljon aikaa. Miten koko homma toimii?

Hyvää päivää. Jos liittyy kirkkoon, eikä ole kastettu sitä ennen, pitääkö tulla kastetuksi ennenkuin on kirkon jäsen ?

Olen 14 vuotias, ja haluan käydä rippikoulun ensivuonna. Minua ei ole kastettu, koska vanhempani ei kuulu kirkkoon. Pitääkö minut kastaa? Jos pitää, milloin ja miten se tapahtuu?

Itsepuolustuksen käyttämisen kanssa kristityllä voi usein olla se ongelma, että ei tiedä onko hyökkäys vainoa evankeliumin tähden vai jotain muuta. Kun on kysymys uskonnollisesta vainosta, niin kristittyjen tulisi paeta tai julkisen esivallan suojella heitä ja heidän omaisuuttaan. Eli jos vähänkin epäilee, että hyökkäys johtuu uskosta Jeesukseen, niin on parempi tehdä vain "passiivista vastarintaa" eli pyrkiä pois tilanteesta torjunnoin, väistöin ja pakenemalla käyttämättä vahingoittavia ratkaisuja. Eikö ole oikein kristityn aina puolustautua voimakeinoin, jos joutuu YLLÄTYShyökkäyksen kohteeksi ja ei tiedä mikä on hyökkäyksen motiivi? Nämä ovat osittain omantunnon kysymyksiä, koska näihin Raamattu ei vastaa suoraan.

Luen Raamattu Kansalle-käännöstä enkä mitään vanhaa käännöstä koska en pidä vanhasta kielestä, jota ymmärrän huonosti ja jota kukaan ei enää puhu.

Samasta syystä en esim. kanna kaivostamme vettä keittiöön, koska meillä on vesijohto ja hana.

Onko mahdollista, että vanhaa käännöstä "palvotaan" eli arvostetaan liikaa?

Joku voisi myös vaatia niinkin, että pitäisi lukea alkukielellä, aramealla, vai mikä se kieli nyt sitten olikaan?

5. Moos. 25:11-12

Luettuani tämän kohdan aloin epäröimään voinko harjoitella itsepuolustuslajia, jossa lyödään ja potkitaan munille? Toisaalta Mooseksen laki jopa päästää rangaistuksesta vapaaksi, jos yöllä vahingossa tappaa sisään murtautuvan varkaan. Yllä mainittu raamatunkohta kuuluu Israelin vanhan liiton yhteiskunnalliseen lakiin, eikä se koske meitä. Jotain opittavaa meillä kyllä siitä on eli hedelmättömäksi tekeminen vahingossakin on vakava asia.

Mitkäs ovat Länsi-Suomen Rukoilevaisten yhdistyksen suhteet Suomen Rukoilevaisen kansan yhdistykseen?

Voiko kristitty harrastaa moottoriurheilua? Esim. motocross tai enduro on todella fyysisesti rankkaa urheilua.

Kommenttina vaan, kun joku oli kysynyt 41-säkeistöisen "Sen suven suloisuutta" (Vanha Virsikirja nro 412) veisaamisen kestoa. Ainakin tämänvuotisten kesäseurojen jumalanpalveluksessa me Kristuksen päälle uskovaiset pyhät pauhasimme tain kaltaistiella virrell' n. 48 minuuttia. (Toki ko. virttä veisataan eri koraaleilla ja tämä oli aika hidas.)

Herran rauha olkoon sinun henkesi kanssa!

Muutama kysymys:

1. Onko väärin, jos saman päivän aikana käy kahdesti messussa ja ehtoollisella (esim. aamulla ja ehtoolla)?

2. Rikotaanko kolmatta käskyä, jos on viikonloppuleirillä eikä sen tähden kerkeä jumalanpalvelukseen? Entä jos kyseessä on vaikkapa seurakunnan lastenleiri, jolla on aamuhartaus, muttei ehtoollista? Entä onko pyhäpäivänä leirillä oleminen väärin, jos leirin jälkeen on mahdollisuus käydä oikeaoppisessa (herätysliikkeen) ehtoojumalanpalveluksessa?

3. Olen nyt kesätöissä (asiakaspalvelutyötä), mutta asiakkaita ei näy eikä kuulu. Olen jo hoitanut kaikki piha- ja siivoushommat, jotka minua kehotettiin tekemään, jos joudan. Syyllistynkö nyt laiskuuden syntiin ja rikonko täten seitsemätttä käskyä, kun vain istun ja luen rukoilevaisten verkkosivuja?

Kiitos!

Miten rukoilevaisuus suhtautuu kirkon muihin herätysliikkeisiin? Voinko esim. minä evankeelisena osallistua Vanhan käsikirjan jumalanpalveluksiin?

Entä miten rukoilevaisuus suhtautuu muihin kristillisiin kirkkoihin, esim. opetetteko, että myös katoliset ja ortodoksit voivat päästä taivaaseen, jos ovat Pyhän Hengen elävässä uskossa?

Olen tässä mietiskellyt eräitä seikkoja. Tein pikkuveljelleni rippilahjaksi Psalttarin runomuotoisena (käytin siinä kaikkia kolmea omistamaani Raamatun käännöstä). Lahja ei kuitenkaan meinannut valmistua ajoissa ja niinpä valvoin lähes koko lauantain ja sunnuntain välisen yön tehdessäni runoelman alkukirjaimia valmiiksi. Oliko tämä väärin pyhäpäivänä?

Toiseksi: onko runoelmaa väärin tarjota kustannettavaksi (äitini mielestä sitä pitäisi) vai onko se turhaa oman kunnian pyytämistä?

Kolmanneksi: ovatko psalmit, runollisisa tekstejä kun ovat, alkukielessä jonkinlaisia runoja, eli onko niissä esim. runomittaa, riimejä tai rytmiä?

Ihmiset eroavat ja avioituvat uudelleen välittämättä siitä mikä on Jumalan sanan valossa oikein. Eli se on synti, ellei ensimmäinen aviopuoliso ole pettänyt tai kuollut. Kuitenkin niin tehdään ja papit vihkivät. Miten Jumala rankaisee nämä tapaukset? Tuntuu siltä, että elämä jatkuu uudelleen avioitumisen jälkeen aivan normaalina eikä mitään suurta katastrofia heillä ole, ainakaan tässä elämässä. Siten se toiminta on aika helppoa. Erotaan, kun ei tunneta enää rakkautta. Ja kierre jatkuu.

Täällä on kirjoitettu itsepuolustuksesta. Otan siihen nyt kantaa. Itsepuolustuslajin harrastaminen ei välttämättä ole sen kummempaa kuin leikkiminen tai tanssiminen. Itselleni tärkein syy treenata on elämää varten itsepuolustusta. Tosin kyllä se hauskasta leikistäkin käy, vaikka tosin sparritreenit eivät aina ole niin hauskoja. Muita syitä harjoitella on fyysinen kunto ja henkisen valmiuden kehittyminen. Krav magaa arvostan siksi, että siinä harjoittellaan aina niinkuin olisi kyse henkeä uhkaavasta tilanteesta eli oletetaan, että tilanne on pahin mahdollinen. Lajin perustaja Imrich Sde-Or (ennen Lichtenfeld) tai lyhyesti "Imi" korosti korkeaa moraalia itsepuolustuksen käytössä ja nöyryyttä siinä mielessä, että ei käytä taitoja pönkittääkseen omaa imagoa. Hän sanoi että pitäisi olla niin taitava ettei tarvitse tappaa. Sotilas-krav magassa tilanne on toinen. Siinä pyritään tietääkseni tappamaan toinen. Sen sijaan siviili-krav magassa pyritään ensisijaisesti välttämään itseen kohdistuva vahinko ja poistumaan paikalta. Silti jotkut siviili-magan liikkeet voivat tappaa jos ne tehdään liian kovaa. Toisaalta oli mikä itsepuolustuslaji tahansa, niin jo pelkkä lyönti voi tappaa. On muistettava että krav maga on kehitetty Israelissa 1930-luvulla ja koviin olosuhteisiin, jossa piti varautua pahimpaan. Suomen lainsäädännön puitteissa krav magaa käytettäessä sellaisenaan voi saada syytteen hätävarjelun liioittelusta.Toisaalta lähes kaikki itsepuolustuslajit ovat raakoja sellaisenaan käytettynä. Jokaisesta lajista löytyy kuitenkin sovellettavaa.

Parhaimmasta päästä itsepuolustuslajeina pidän scandinavian defendoa, krav magaa ja kickboxingia.

Joutuuko kaikki ihmiset ja pikkulapset helvettiin jotka eivät ole kuulleet Jeesuksesta? Maailmassa
on varmasti miljoonia pieniä lapsia jotka eivät ole koskaan kuulleetkaan Jeesuksesta ja kuolevat
pieninä tai aivan sylivauvoina. Mikä on luterilainen opetus tähän asiaan? Vanhassa Testamentissa
on kohtia joissa Jumala itse käskee tappaa kokonaisia heimoja ja myös pikkulapsia
(1. Sam 15:3).

Raamattu kuitenkin kertoo usein vertauskuvin siitä, kuinka Jumalan rakkaus on paljon suurempaa
kuin ihmisen rakkaus (Matt.7:11, Luuk.23:24 jne).
Jos
ihmiseltä
kysytään
niin esim. sellaisten
sylilasten ikuiseen helvettiin joutuminen, jotka eivät koskaan kuulleetkaan Jeesuksesta tuntuu kuitenkin täysin kohtuuttomalta. Eli jos ihminen näyttäisi kykenevän asettumaan tällaisten lasten puolella ja tahtoisi heidän pelastuvan niin eikö tämän oletuksen mukaan vähintään yhtä paljon Jumalan?

Tämä ei ole tarkoitettu halventavaksi kysymykseksi, mutta toivoisin, että et vastaisi tähän
kysymykseen "Tämän takia evankeliumilla onkin kiire, että kaikki sen kuulisivat". Tämän vastauksen olen kuullut jo monesti ja se ei vastaa lainkaan kysymykseen vaan kiertää sen.

Voiko näin ripittäytyä? Katelin netistä homoseksuaalista pornografiaa ja harrastin itsetyydytystä. Voinko saada anteeksi. Olen nuorukainen ja toiminut SLEY:N jumalanpalvelusyhteisössämme suntiona, pyhäkoulunopettajana ja ehtoollisavustajana ja harkinnut papinkin uraa. Mitä minä voin nyt tehdä?

Rauha teille! Olen jo sangen kauan mietiskellyt kiinnostavaa kristologista kysymystä, joka lienee pitkälti teologista hiustenhalkomista, mutta ajattelin silti uteliaisuuttani kysyä: Oliko Kristuksen pre-eksistenssi pelkästään jumalallinen vai myös inhimillinen? Ilmeisesti Athanasioksen tunnustuksen perusteella voidaan näin ajatella. Ilmeisesti Kristuksen nykyinen olemus on kuitenkin sekoittamatta ja erottamatta sekä jumalallinen että inhimillinen ollen täydesti molempia. Eli onko Kristus jotenkin muuttunut inkarnoituessaan vai onko Hän saanut vain jumaluutensa lisäksi myös ihmisyyden? Ja onko tämä Kristuksen ihmisyys ikuinen vai jääkö se joskus pois, mikäli Hänen pre-eksistenssinä ei ollut inhimillinen?

Minun on ihan pakko kirjoittaa tämä. Kysymys 1247! Ai siitäkö onkin ollut kyse? Siksikö elämässäni kaikki on mennyt pieleen? Tai ainakin hyvin epämieluisasti. Olisin itse voinut lähettää tuon viestin 1247, pari "pikku" juttua lisäten. Nyt aikuisena vasta olen tullut uskoon. Ja toivon todella että elämäkin alkaa mennä kuten "kuuluisi". Voi hyvänen aika kun sitä onkin ollut tyhmä! Miksei kukaan ole kopauttanut tällaisella nuijalla aiemmin!! Oi jospa tällainen palsta olisikin ollut silloin kun minä olin 15, siis tämän ja monen muunkin kysymyksen&vastauksen vuoksi näin totean.. Huoah!! Anna anteeksi Jumala, jälleen kerran! Nyt tuon menneen kanssa on sitten vain elettävä. Nöyrin kiitos kysymyksen esittäjälle ja sinulle Timo.

Henkilökohtainen kriisi ajoi minut tähän ja siksi kysyn. Onko väärin kuunnella joskus sellaista musiikkia jonka tietää olevan lievästi sanottuna synkkää?

No minä olen nuoruudessani kuunnellut todella synkkää musiikkia, silloin en ollut uskossa.. Musiikki kuitenkin silloin helpotti oloa, kun siihen sai huutaa ja hukuttaa tuskansa.

Huomasin tässä eräänä kertana, että tämä musiikki vaikuttaa minuun yhä vapauttavasti. Jos siis koen tämän itselleni hyväksi, teenkö oikein? En minä tiedä vaikuttaako muilla samoin, mutta itse koen todella vapauttavaa oloa.

Kaikella kunnioituksella, mikään humppa tai kevyt musiikkikaan (minulle se kaikki on humppaa..) ei oikein iske.. Minulla musiikin pitää ilmeisesti mennä luihin ja ytimiin, ja humppa saa aikaan ällötystä ja pahoinvointia..

Musiikki on kuitenkin ilmeisesti hyvin tärkeä asia minulle, sen huomasin taas pitkän tauon jälkeen. En oikein edes ymmärrä miten olenkin kestänyt ilman näin pitkään.. Sellainen tunnekuohu siitä tuli, ja hyvä vahvempi olo. En usko että uskoni mitenkään kärsii, koen vain saavani extrapoweria..

Mutta onko tuo mielestäsi tulella leikkimistä? Sanoitus on aika rankkaa ja tyylilajikin melko rytinää.. Olisiko sinusta niin väärin joskus purkaa ahdistustaan kunnon päänjyristyksellä?

Uskon silti Jeesukseen ja ehkä jopa jaksan tämän harmauden paremmin.. Onhan tämä parempi vaihtoehto, kuin vetää pää täyteen, vai onko? En tiedä. Minä en tiedä enää muutenkaan mitään.. Paitsi että on vain yksi Jumala.

Siunausta, sinulle Timo ja kaikille teille muille myös.