Kysymykset

Minusta kannattaa aina ja kaikkialla hakeutua apostolisen viran mukaisiin tilaisuuksiin ja rukoilla puhujien puolesta, että he saisivat puhua Jumalan sanan mukaisesti lakia ja evankeliumia meille iankaikkiseksi autuudeksi. Silloin ei milloinkaan eikä missään tarvitse jäädä epäilevälle mielelle.

Varmaankin. Meillä ei kylläkään ole sitä painosta myytävänä ... Etsi antikvariaateista.

Kelpaa, varsinkin jos hän on Viron ev.lut. kirkon jäsen. Jollei hän ole minkään kirkkokunnan jäsen, ei kelpaa. Jos jonkun muun kirkkokunnan jäsen, ilmeisesti, vaikka ehkä tietyin varauksin tunnustuskunnasta riippuen.

Tärkeintä on, että elät veren armon osallisuudessa, että toisin sanoen turvaat Vapahtajaasi Jeesukseen aivan kaikkien syntiesi ja erityisesti helmasyntiesi sovittajana. Yksin veren armosta lähtee voima kuolettaa synnin haluja, ei mistään muusta! Oma ponnistelu omassa voimassa vie nopeasti lain alle ja sitten epätoivoon tai ulkokultaisuuteen. Pitäydy siis vahvasti joka hetki veren voimaan!

Tärkeätä on sitten tämän jälkeen pyrkiä välttämään niitä hetkiä ja tilanteita, jolloin kiusaus tuntuu käyvän ylivoimaiseksi. Se ei aina onnistu, mutta ehdoin tahdoin ei kannata altistaa itseä vaaralle. Hyvä on myös rukoilla, että Jumala tekisi syntielämän meille inhottavaksi. Se on hyvä rukous! Ripistä saa voimaa, jos tuntuu siltä, että ei jaksa uskoa syntejänsä anteeksi. Lisäksi ihminen on kokonaisuus ja tähän kokonaisuuteen kuuluu edelleen luomisen näkökulma. Monesti hyvä harrastus tai liikunta taikka vastaava vie ajatukset muualle ja kokee mielihyvää siitä, että saa tehdyksi jotain tosi tärkeää ja kivaa. Uskovien yhteydessä on voimaa: hakeudu raamattupiiriin, nuorteniltoihin, kirkkoon. Juttele ja seurustele paljon uskovien nuorten kanssa muutenkin. Ja muista: jokaisella meistä on meidän omat helmasyntimme. Jos toisella olisikin ehkä helpompaa jollain saralla, niin jossain muualla on taas hyvin paljon vaikeampaa. Siksi taistelu syntiä vastaan ei lopu koskaan, mutta silti on taisteltava! Anna sinä synnin aina viedä itseäsi lähemmäksi ja vielä vähän lähemmäksi Jeesusta. Makaa "Jeesuksen helmoissa" tuomittunakin syntisenä. Hän osaa armahtaa syntistä.

Kirkkojärjestyksen mukaan on kastettavalla lapsella tulee olla vähintään kaksi kummia. Niiden tulee olla "kristillistä uskoa" tunnustavia kristittyjä. Onko sinulla nyt läheisempää yhteyttä joihinkin paikallisiin kristittyihin tai esim. kansainvälisiin seurakuntiin. Helsingissä toimii iso (hyvä) seurakunta pastori Timo Keskitalon johdolla Ruoholahden kappelissa. Soita hänelle (numero löytyy puhelintiedustelusta 118!) ja kysy tarvittaessa lisää muista yhteyksistä.

Voit halutessasi kirjoittaa minulle().

Jotkut ovat jo eläissänsä kuolleita, koska he ovat Jumalan sanan hylätessään hengellisesti kuolleita. Pahimmassa tapauksessa nämä kuolevat sitten myös iankaikkisesti kadotuksen vaivassa. Jos he kuitenkin täällä armonajassa ottavat vastaan evankeliumin, niin he pelastuvat iankaikkiseen elämään.

Tarkkaan ottaen Luuk. 17:20-21 - johon kysymyksessä selvästikin viitataan - puhuu JUMALAN VALTAKUNNAN tulemisesta. Juuri se ei tule "nähtävällä tavalla" (eli fariseusten vaatimalla tavalla) vaan Jumalan valtakunta otetaan vastaan yksin uskon kautta.

Paluunsa yhteydessä Jeesus on saapuva varmasti näkyvällä tavalla ja kaikki saavat hänet nähdä. Silloin ei kukaan voi enää kääntyä ja tehdä parannusta. Armonaika on nyt! Pelastuksen päivä on nyt! Vielä on lupa uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä iankaikkiseen rauhaan, iloon ja autuuteen asti.

Samaa pelkoa ja ahdistusta tuntevat monet, monet muut. Minäkin. On aina äärimmäisen vakavaa luopua Jumalan sanasta. Seurauksia ei kukaan pysty hallitsemaan. Vaarana on, että sielut joutuvat iankaikkisesti kadotetuiksi. Hyvä, että tuot asian esille noin selkeästi kysymyksessäsi. Samaan ihmettelyyn liityn itsekin.

Kirkkohallituksen taannoinen kannanotto on - sen pohjalta, mitä olen siitä lehdistä lukenut - oikeastaan aika hyvä. Pääviesti on selkeä: keinohedelmöityksessä voi ja saa käyttää ainoastaan oman aviopuolison sukusoluja. Lapsella on oikeus "oikeaan isään". Ei ole oikein, jos keinohedelmöitystä tullaan käyttämään lesbojen ja yksinäisten naisten kohdalla.

Eurajoella on kristillinen kansanopisto, joka alkuaan on ollut rukoilevaisten opisto. Nykyisin se on kait osana heränneitten opistorengasta. En ole tällä hetkellä kylläkään varma, kuinka rukoilevainen profiili sillä on. Siellä on monenlaista kurssia ja toimintaa.

Lapsi olisi hyvä kastaa mahdollisimman nopeasti.

Muistaakseni Luther antoi ohjeeksi, että lapsi olisi hyvä kastaa viimeistään kahdeksantena päivänä syntymästä (vrt. vanhan liiton ympärileikkaus, joka suoritettiin kahdeksantena päivänä).

Muiden kysymysten kohdalla viittaan jälleen kerran rovasti Matti Väisäsen upeaan kaksiosaiseen kirjaan kasteesta. Hanki ne ja lue niistä!

Auttakaa muut nettailijat minua! Minä en osaa vastata. Sori.

En tiedä perusteluja. Olet mielestäni ihmettelyssäsi oikeassa.

Ehkäisystä Raamaattu ei opeta suoraan. Siksi kysymykseen on tosi vaikea vastata. On päivänselvää luomiskertomuksen valossa, että lapset kuuluvat avioliittoon - jos Herra heitä suo. On väärin, jos oman mukavuudenhalun vuoksi lasten tuloa lykätään (lähes) loputtomiin. Lisäksi on selvää, että kaikki sellaiset ehkäisyt ja ehkäisymenetelmät, joissa jo hedelmöittynyt munasolu tavalla tai toisella tuhotaan, ovat väärin. Nämä ovat rinnastettavissa varhaiseen aborttiin (ks. tästä hiukan enemmän Herännäislehden pääkirjotiuksesta 9/2004; voi tilata lehden toimituksesta). Sen sijaan muusta ehkäisyyn liittyvästä avioparit keskustelkoot ihan keskenään ja Jumalansa edessä, omaatuntoaan loukkaamatta.

Naisten päähineen pitämisestä meidän kirkkomme Tunnustuskirjat (eli luterilaiset isämme) opettavat seuraavasti:

"Tämmöisiä sääntöjä seurakuntien sopii rakkauden ja rauhan vuoksi noudattaa, jottei toinen toistansa pahentaisi ... kuitenkin niin, ettei omiatuntoja rasiteta näitä pitämään autuuteen tarpeellisina asioina ja luulemaan synniksi niiden rikkomista, vaikka se on tapahtunut muita pahentamatta; samoin kuin ei kukaan sanone vaimon syntiä tekevän, jos avopäin menee ihmisten näkyviin, kun ei vain ketään sillä pahenna."

(Augsburgin tunnustus, "Hedbergin painos" s. 61, "Koskenniemen laitos" s. 51 tai Grönbergin käännös s. 58-59)

Kyse ei siis ole mistään maallistumisesta vaan kristityn omasta harkinnasta ja ihanasta vapaudesta evankeliumin pohjalta.

Sen minäkin haluaisin tietää.

Ei tämä kaikki paha, mitä olet elämässäsi jo saanut kokea, ole missään tapauksessa oikein. Hyvä, että sinulla on poikaystävä, jonka kanssa voit jakaa surujasi. Mutta minusta sinä tarvitset hänen lisäkseen myös ammattiauttajaa. Hae kiireesti apua. Kysy niin kunnan tarjoamia apumahdollisuuksia kuin myös seurakunnan hengellisen työn puitteissa annettavaa lohdutusta. Parempi on ottaa yhteyttä välittömästi eikä lykätä asiaa huomiseen.

Pyhä Raamattu on oman ilmoituksensa mukaisesti pyhien ihmisten kirjoittama Pyhän Hengen vaikutuksen alaisuudessa (lue 2. Piet. 1:21). Siksi se ei ole ihmisten keksimä vaan Jumalan oma, kallis sana. Se on kaikkein tärkein kirja koko maailmassa. Siksi se on myös kaikkein luetuin kirja maailmassa. Ei mikään muu kirja ole läheskään niin levinnyt taikka niin monelle kielelle käännetty kuin Raamattu. Tähän täytyy olla joku tosi erikoinen syy! Siksi kannattaa itse tutustua, mitä noihin "pyhiin kirjoituksiin" on kirjoitettu. Älä anna kavereitten, toisten ihmisten etukäteen määrätä, mitä sinun pitäisi Raamatusta ajatella. Lue itse ja päätä vasta sitten, mitä mieltä olet! Jeesus sanoo yllättäen Johanneksen evankeliumissa, että hänen sanansa totuudesta ei pysty vakuuttamaan pelkällä järjellä. Hän kehottaa antamaan totuudelle tilaisuuden vapauttaa kuulijansa (lukijansa) ihan mistä sitten itse kukin meistä tarvitsee vapautusta. Lue Joh. 8:31-32. Ainakin pahasta omastatunnosta ja synnin orjuudesta, niistä me tarvitsemme vapautusta voidaksemme pelastua. Tässä olisi ja on sinullekin kyllin syytä lukea Raamattua. Aloita viivyttelemättä jo tänään!

Kaikki pahuus maailmassa on tarkkaan ottaen syntiinlankeemuksen seurausta. Koko ihmiskunta on langennut pahaan. Jokainen meistä joutuu tavalla tai toisella kantamaan sen seurauksia. Siksi on tärkeää kaikkein ensimmäiseksi kysyä, olenko minä itse voinut tai tahtonut auttaa toisia. Mehän istumme nyt tavallaan kaikki samassa vuotavassa veneessä. Meidän on syy ja meidän on vastuu! Monet asiat ja tapahtumat maailmassa pistävät meidät koetteelle: Olemmeko me syntisinä ja etenkin armahdettuina syntisinä valmiit kantamaan "kortemme kekoon" ja tekemään voitavamme? Vasta sitten on minusta muiden kysymysten vuoro. Kaikkeen emme tietysti edes saa vastausta tämän elämän aikana; emme järjellä ikinä ymmärrä kaikkea. Siihen on tyytyminen! Joka tapauksessa Jumalaa ei ole syyttäminen siitä pahuudesta, johon ihmiskunta on langennut ja niistä seuraamuksista, jotka se on tuonut mukanaan.

Syntien anteksiantamus on täyttä totta myös arjen keskellä. Jos synti on tunnustettu ja hylätty, ja molemmat kilvoittelevat nyt armon voimassa Jumalan hyvän tahdon toteuttamiseksi elämässään, ei ole estettä kristilliselle avioliitolle.

Kyse on messiassalaisuudesta. Se on koko Markuksen evankeliumin läpi kulkeva juonne. Jeesus ei halua heti ja suoraan paljastaa juutalaisille, että hän on Messias. Sillä he olisivat varmasti ymmärtäneet hänet väärin ja pitäneet häntä lähinnä poliittisena vapaustaistelijana roomalaisia vastaan. Tällaisena Messiaana ei Jeesus tahtonut esiintyä. Siksi hän selittää ensin, millaisena Messiaana häntä on pidettävä: kärsivänä Vapahtajana! Mutta ei edes Pietari eivätkä muut opetuslapset tahtoneet ymmärtää tätä (lue Mark. 8:29-33). Vrt. kuitenkin 5:19-20. Se puhuu Jeesuksen lyhyestä vierailusta PAKANOITTEN alueella, ja siellähän ei ollut samanlaista väärinymmärryksen vaaraa. Siksi Jeesus ei kielläkään parannettua kertomasta ihmetekoa julkisesti.

Ihminen on itsessään oman luontonsa turmeluksen tähden paha. Se ei kuitenkaan tarkoita, että Jumalan Pyhä Henki olisi voimaton ja kykenemätön vaikuttamaan kristityssä. Hengen vaikutuksesta kristitty tahtoo seurata Herraansa, koska hän on saanut kaikki syntinsä anteeksi. Kasvakoon hän ja vahvistukoon hän siinä! Se on Ilmestyskirjan viimeisen luvun tarkoitus: maailman synnin ja pahuuden keskellä innostaa ja rohkaista kristittyä kilvoitukseen ja päivittäiseen parannukseen.

No ihan keksittynä esimerkkinä (vaikka se voisi kyllä hyvinkin olla "elävästä elämästä") seuraava:

Joku kristitty tapaa nälkiintyneen ja repaleisissa vaatteissa kulkevan kadunmiehen. Kristitty pitää palavat rukoukset, että Herra auttaisi tätä miestä saamaan jokapäiväisen leivän ja sen lisäksi muun tarpeellisen, lähtee pois ja vakuuttaa vielä, että kyllä Jumala kuulee palavat rukoukset. Kumminkin se olisi ollut tuon kristityn tehtävä siinä hetkessä antaa ruokaa ja vaatetta, jotta miehellä olisi se, mitä hän tarvitsee elääkseen. Ei siinä olisi tarvittu muuta kuin auttava käsi ja avoin kukkaro. Tuossa tapauksessa rukoukset olivat ylihengellistä fraseologiaa. Ehkä ne rauhoittivat rukoilijan omantunnon, mutta olivat oikeastaan siinä hetkessä hyödyttömät!

Toinen esimerkki voisi olla vaikkapa, että joku pyytää itselleen jotain tehtävää, jossa saisi olla Herran käytössä, mutta sitten laiminlyö arkiset tehtävänsä perheessä, seurakunnassa, ystävien parissa jne, koska ne eivät hänestä ole tarpeeksi "hengellisiä" eivätkä riittävän suureellisia.

Ylihengellistäminen on kovin vaarallista ja tavattoman yleistä nykyään kristittyjen parissa. Sen voittamisessa tarvitaan usein paljon nöyryyttä, oman kutsumuksen tiedostamista ja tehtäviensä uskollista hoitamista.

Voisit lukaista vastauksen kysymykseen nro 225. Siinä on sanottu jotain. Tärkeintä on lukea ja tuntea Raamattunsa niin hyvin (ja siis aivan erinomaisesti), että tietää tarkalleen, mitä siellä Jumala sanoo. Sen avulla voi koetella kaiken muun. Siksi tässä on haastetta meille kaikille. Profetioiden koetteleminen vaatii paljon seurustelua Jumalan kanssa rukouksessa, Raamatun äärellä. Myös henkien koettelemisen armolahjaa voi näin viritellä entistä palavammaksi (vertaa 2. Tim. 1:6). Joten eipä tässä sitten muuta kuin lukemaan Raamattua ja ahkerasti!

Kyllä minustakin tuntuu pahalta, jos vanha isäsi tarkoituksella näännytetään hiljalleen kuolon omaksi. Tietysti on selvää, että ei ketään tarvitse keinotekoisesti yrittää pitää hengissä, jos hänen aikansa on lähteä luonnollisen kuoleman kautta. Mutta ei tunnu hyvältä, että vanhukselta kielletään käytännössä ruokailu ja hänet jätetään dementoituneena, luut poikkinaisina makaamaan vuoteeseen auttamatta häntä (juuri) mitenkään. Eikö tosiaan ole mitään, jota hänen tapauksessaan voitaisiin edes yrittää? Kyllä kuolema saa tulla ja kristityn isäsi kohdalla se on oleva portti iankaikkiseen elämään; siksi hänellä on vahva toivo uskon kautta Herraan Jeesukseen. Riemuitsen siitä, että sitten JUMALA ITSE on pyyhkivä kaikki kyyneleet pois, eikä enää ole itkua, parkua eikä sairautta vaan loputon autuus ja onni. Silti pyydän, että isänne saisi kunniallista hoitoa loppuun saakka. Tämä pyyntö tarkoittaa tämän elämän yksinkertaisista perustarpeista huolehtimista aivan loppuun asti. Muistakaa myös rukoilla isänne puolesta ja laulaa hänelle esim. hänen lempivirsiään - vaikka hän ei aina tuntuisi olevankaan tietoinen ulkomaailman tapahtumista. Toivotan voimia ja kärsivällisyyttä sinulle ja kaikille muille sisaruksillesi.

Kysymyksesi on vaikea. Tunnen tietynlaista avuttomuutta ottaa lyhyen selontekosi jälkeen kantaa tapahtumaan, joka on varmaan kehittynyt useiden vuosien aikana ja johon epäilemättä liittyy niin monia eri ihmissuhteita. Olisiko sinun parasta keskustella pidempään jonkun luotettavan sielunhoitajan kanssa? Siinä voisi ehkä pohtia ongelmia laajemmin ja valottaa niitä eri puolilta. Aviomiehen väkivaltaisuus ja vakava päihdeongelma ajavat lähes aina avioliiton rikki. Ei minustakaan sellaisessa avioliitossa kannata jatkaa oman henkensä ja lastensa hengen kustannuksella. Jos mies ei suostu hakemaan HETI apua ja parantamaan tapojaan, kyllä silloin on yleensä paljon parempi ottaa ja lähteä (ennen kuin jotain vielä pahempaa tapahtuu). Avioliiton rikkoontuminen on melkonen taakka kannettavaksi. Yksinhuoltajan elämä lastensa kanssa ei todellakaan ole helppoa. Iloitsen, että olet jaksanut kantaa vastuuta ja hoitaa neljää lastasi kaiken jälkeen. Toivon sinulle tässä tärkeässä työssä yhä edelleen voimaa ja viisautta. Uudelleen avioituminen tällaisessa tilanteessa on vaikea kysymys vastattavaksi. Raamatun mukaan avioliiton kuuluisi olla voimassa niin kauan kuin puolisot elävät. Perinteisesti on kuitenkin ns. syytön osapuoli oikeutettu uuteen avioliittoon, etenkin jos on kyseessä aviorikos tai vastaava. Tästä tilanteestasi sinun on hyvä keskustella luotettavan sielunhoitajan kanssa lisää. Jos ajatellaan avioliiton yhteiskunnallista puolta, voisi ajatella siviiliavioliiton solmimista. Yhteiselämä ilman avioliittoa on joka tapauksessa mahdoton vaihtoehto kristitylle. Avoliitto ei tule koskaan kysymykseen. Iloitsen siitä, että et tahdo luopua iankaikkisesta onnestasi minkään lyhyen ajallisen asian tähden. Toivon, että Herra vahvistaa sinua tässä aikomuksessasi loppuun asti. Pidä kiinni hyvästä päätöksestäsi! Luulen, etten nyt osaa tämän enempää sanoa. Pyydän sinua - kuten jo sanottu - ottamaan yhteyttä sielunhoitajaan, jonka kanssa voit jatkaa keskustelua.