Kysymykset

En ehtinyt paikalle alkuun ja tuo vetoomus jäi kuulematta. Mutta se kai oli vetoomuksen ideana, että kirkon kovuus virkakysymyksessä on niin rajua, etteivät kaikki naispapitkaan hyväksy sitä. Sellaisena julkilausuma on äärimmäisen milenkiintoinen, vaikka se ei tietysti ole mikään opillinen kannanotto itse virkakysymykseen. Vetoomus ei ole oppilausuma. Minusta ei ole väärin, että yhteiskunnassa taikka kirkossa vedotaan huutavan vääryyden poistamiseksi ja korjaamiseksi pikaisesti. Tietysti voi miettiä, mitä tällainen yhteinen vetoomus muuta viestittää. Luulen kuitenkin, että varsinainen tarkoitus oli aivan joku muu kuin naispappeuden ja apostolisen virkajärjestyksen yhteensovittaminen. Vastaavasti joku saattaa esim. aborttikysymyksessä tehdä yhteistyötä tahojen kanssa, joiden kanssa ei muuten ole uskonyhteydessä. Joka tapauksessa on selvää, että naispappeus ei ole raamatullista eikä luterilaisen opin mukaista. Siitä totuudesta ei kuulu luopua, ei teoriassa eikä käytännössä.

Viisi punaista ruusua kuvaavat kauniilla tavalla Jeesuksen viittä haavaa: käsissä ja jaloissa ja kyljessä. Ne haavat ovat autuutemme lähde kaikkea syntisaastaa vastaan.

Ei ole. Ehtoollinen on tarkoitettu koko seurakunnan ateriaksi. Se kuuluu toimittaa hyvässä ja oikeassa järjestyksessä. Tuontapaiset "nurkkamessut" eivät ole hyväksi.

Elä omatuntosi mukaan. Tarvittaessa me syntiset ihmiset joudumme tarkistamaan Raamatusta, onko omatuntomme oikeassa. Väliin se voi ohjata harhaan. Uskova ei voi olla, jos elää epärehellisyydessä ja salaisissa synneissä niitä puolustaen. Kyllä tällaisessa vyyhdissä pitäisi kaikkien osapuolten uskaltaa kertoa puolisolleen sekä myös mahdollisesti muille asianosaisille, mitä on tullut tehtyä. Ei siis kannata enää salata. Jos tuo mainitsemasi nainen salaa ja pimittää tuolla tavalla totuutta, ei hän voi olla uskossa. Sanokoon sitten mitä tahansa. On hyvä muistaa, että kukaan ei teoillaan voi tulla autuaaksi eikä ansaita armoa ja että jokainen saa Jumalan armosta Kristuksen verisen sovitustyön tähden uskoa synnit anteeksi. Mutta tähän kuuluu sitten myös "parannukseen soveliaat hedelmät", joista Raamattu puhuu paljon. Niillä ei siis ansaita autuutta tai armoa, mutta ne kertovat kääntymyksen aitoudesta. Näin tosi vaikeassa tilanteessa voisi olla hyvä kääntyä ammattiauttajan puoleen. Ei kannata yrittää saada häntä itsensä puolelle toista vastaan vaan rukoilla, että asia selkiintyisi ja kaikki osapuolet löytäisivät ja saisivat avun. Toivotan voimia elämääsi ja rakkautta ja anteeksiantavaa mieltä puolisoasi kohtaan. Toivon myös, että hän osaa jatkossa tuntea vastuunsa ja osoittautua luottamuksesi arvoiseksi. Jumala teitä liitossanne siunatkoon.

Ks. vaikka ja lue Buggen postillasta sitä sunnuntaita koskeva saarna. Se selittää paljon.

Inkarnaatio (eli Jumalan Pojan ihmiseksitulo) liittyy keskeisesti Kristuksen pelastustekoon. Jos Jeesus ei olisi ollut tosi ihminen, ei hän olisi voinut sovittaa juuri ihmisten syntejä. Jos hän taas ei olisi ollut tosi Jumala, ei hän ikinä olisi kyennyt sovittamaan kaikkia syntejä, voittamaan helvettiä ja kukistamaan perkelettä ja kuolemaa.

Inkarnaatio ja Kristuksen pelastusteko eivät ole oikeastaan saman asian kaksi eri puolta vaan edellinen on jälkimmäisen edellytys. Tästä vaikeasta opinkohdasta kirjoittaa yllättävän selkeästi ja syvällisesti Svebiliuksen katekismus, ensimmäinen uskonkappale, kysymys 41 (ns. "punainen painos" s. 118), kysymykset 47-68 (ss. 121-131). Suosittelen kaikille muillekin!

Riparin päätarkoitus on johdattaa nuori kohtaamaan elävä Jumala ja löytämään elämäänsä Jeesuksen Vapahtajaksi. Tämä on tärkeintä koko kristinuskossa. Pelkkä usko Jumalaan ei riitä. Tarvitaan Jeesusta, joka on sovittanut meidän syntimme, jotta voisimme kohdata Jumalan eikä hän hylkäisi meitä syntiemme takia. Tätä kristinusko merkitsee minulle ja syvimmältään jokaiselle kristitylle.

Hyvin paljon. Hanki Biblia, jonka alusta löytyy asiarekisteri (ihan kaikissa painoksissa tällaista ei ole). Etsi sieltä kohta "rukous". Se auttaa eteenpäin hyvin paljon.

Samoin kannattaa hakea käsiinsä Tunnustuskirjojen asiahakemisto ja toimia vastaavasti.

Luther selittää kohtaa seuraavasti:

"Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. Parannus on siis se, että ihminen tietää ja sydämestään tunnustaa olevansa synnissä siinnyt ja syntynyt ja täten luonnostaan vihan lapsi ja iäisen kadotuksen ansainnut. Hän tunnustaa, että kaikki teot ovat tässä mitättömiä ja tekevät asian vain pahemmaksi, kun niillä pyritään toteuttamaan sitä, mikä kuuluu yksin Kristukselle, ainoalle Jumalan ja ihmisten väliselle sovittajalle, jonka kautta meillä on anteeksiantamus. Muulla tavoin et koskaan pääse vapaaksi synnistä, vaikka kiduttaisit itsesi kuoliaaksi."

"Tässä on kysymys syntien anteeksiantamuksesta eikä syntien maksamisesta, lahjasta eikä ansiosta. Minä köyhä en voi maksaa enkä ansaita sitä, minkä Jumala lahjoittaa minulle sulasta armosta Kristuksen tähden. Oikea parannus on siis sitä, että uskon Jumalan sanan, joka näyttää minun olevan Jumalan edessä kirottu syntinen, ja sydämestäni kauhistun sitä, että olen ollut Jumalalle kovakorvainen ja etten koskaan ole pitänyt arvossa enkä tutkinut hänen käskyjään, saati sitten täyttänyt suurinta tai pienintä niistä! Oikeassa parannuksessa en kuitenkaan jää epätoivoon, vaan annan johdattaa itseni Kristuksen luo etsimään häneltä armoa ja apua ja lujasti uskon sen löytäväni."

(Mannaa Jumalan lapsille, joulukuun 13. päivä)

Lisäksi Franz Pieper ("Kristillinen dogmatiikka, s. 453) selittää kohtaa seuraavasti:

"Yksimielisyyden Ohjekin viittaa evankeliumi-sanan käyttöön laajemmassa sekä varsinaisessa eli suppeammassa merkityksessä. Oli näet herännyt kiista siitä, voidaanko evankeliumia sanoa myös parannus- eli nuhtelusaarnaksi ja erityisesti, voidaanko evankeliumin sanoa nuhtelevan epäuskon synnistä. Yksimielisyyden Ohje vastaa kysymykseen myöntävästi, jos evankeliumi-sanaa käytetään laajemmassa merkityksessä, mutta kieltävästi, jos sanaa käytetään sen varsinaisessa merkityksessä (M. 633, 3 ss.; suom. 506). Milloin evankeliumi-sanaa käytetään sen varsinaisessa merkityksessä, ei siihen Yksimielisyyden Ohjeen mukaan sisälly parannuksen saarnaa, vaan ainoastaan saarna Jumalan armosta, niinkuin asia onkin esitettynäMark. 1:15."

Nämä lainaukset varmaan selittävät jaetta riittävästi.

Varmaan kannattaa ensin pysähtyä miettimään, mikä aiheuttaa tämän huonon olon. Onko siihen olemassa joku tietty syy, joka tekee niin vaikeaksi uskoa syntien anteeksiantamukseen? Vai onko kyse yleensä vain huonosta ja epämääräisestä olosta? Tämän erotuksen tekeminen vaikuttaa siihen, millaista sielunhoitoa tarvitset. Jos on tietty synti, joka aina vaan painaa mieltäsi, kannattaa mennä rohkeasti papin puheille ja kertoa se ja pyytää rippiä. Jos mieltä painaa yleinen ahdistus ja oma huonous, silloinkin kannattaisi varmaan jutella sielunhoitajan kanssa. Avoimesta kristillisestä kanssakäymisestä ja esirukouksesta, toisen tukemisesta ja auttamisesta löytyy usein lohtua, jota emme yksin koskaan löytäisi.

Ja ennen kaikkea on kaikkein tärkeintä muistaa, että ehtoollinen ei ole aina välttämättä tunnelmoinnin ja herkistelyn paikka. Siinä on pyhä paikka, jossa Kristus palvelee syntistä ja antaa hänelle ihan kaikki synnit anteeksi. Kun saat vastaanottaa Jeesuksen totisen ruumiin ja veren suuhusi henkilökohtaisesti, silloin totta totisesti olet saanut syntisi anteeksi. Järkesi taikka tunteesikin voivat sanoa mitä tahansa vastaan, mutta ne eivät ratkaise asiaa. Ratkaisu on tapahtunut Golgatalla, jonka ansiot sinulle jaetaan ehtoollisessa. Ne ovat sinun omasi ja ne pelastavat sinut - vaikka sitten suoraan helvetistä ja läpi tulen ja vaivan.

Ei kukaan tässä ole korottamassa virkakäsitystä Jumalan paikalle. Totesin vastauksessani vain lyhyen nasevasti, että rukoilevainen seuraväki pitäytyy jatkossakin apostoliseen virkakäsitykseen. Ja koska nimenomaan tämä apostolinen virkakäsitys ei ketään sinänsä pelasta, lisäsin "nöyrässä uskossa ja palavassa rakkaudessa". Ei kukaan ole tässä kumoamassa ensimmäistä käskyä. Päinvastoin. Tuo käskyhän kehottaa meitä jokaista seuraamaan Jumalan sanaa myös ja nimenomaan virkakysymyksessäkin eikä luopumaan hänen tahdostaan ja säätämyksestään esim. jonkun yleisen mielipiteen takia.

Ei naislehtorin oikeutta saarnata jumalanpalveluksessa voi millään perustella. Olet oikeassa.

Ks. tarkemmin selitystä virkakysymykseen Pieni opas jumalanpalvelukseen - kysymys kirkon virasta.

Paasto on ruuasta (joko kokonaan tai osittain) pidättäytymistä. Sen merkityksestä lue pyhästä sanasta itse tosi hieno kohta: luku Jes. 58. Koska luterilaisuus on nimenomaan raamatullisuutta, vastaus on itse asiassa siinä!

Pietari, joka nämä sanat kirjoittaa, oli itse kerran (tai oikeasti kolmesti!) luopio. Silti hän sai armon palata takaisin. On vakavaa, kun joku luopuu uskosta. Siitä ei tosiaan turhaan varoiteta. Silti ei kenenkään tarvitse vajota epätoivoon: Jeesus kutsuu takaisin!

Kyllä se vaan rohkeutta kysyä seistä Jumalan sanan takana. Itsehän Jeesus kehottaa ottamaan ristinsä ja seuraamaan häntä. Jokainen sen tietää, että Raamatun sanan vakavasti ottava kristitty joutuu usein tai siis aina enemmän tai vähemmän vainottavaksi. Lue 2. Tim. 3:12. Lisäksi ei Kristusta saa erottaa Raamatun sanasta. Kristus on itse se lihaksi tullut Sana, josta erityisesti Johanneksen evankeliumi puhuu. Olet täysin oikeassa, että juuri tämä sana antaa syntiselle turvapaikan ja ihanan taivastoivon. Juuri siksi siitä "pyhästä ja autuuttavasta sanasta" ei halua luopua, ei vaikka maailma vainoaa ja perkele ahdistaa.

Kyllä radiolähetysjärjestö Sanansaattajat on tässä asiassa hiukan tuuliajolla. Ei ole uskallettu rohkeasti seistä Raamatun pyhän ja autuuttavan sanan takana kokonaisuudessaan. Pakko se on tunnustaa, vaikka näillä sivuilla en haluakaan olla sättimässä toisia. Mutta kun kerran tässä on lähdetty väärille teille, niin se on vääräksi sitten myös julistettava.

Tässä asiassa viittaan aikaisempiin vastauksiini.

Ks. kysymykset 183, 248 ja 294.

No joo, kyllä tavallaan on näin. Isä meidän-rukous riittää. Se pitää sisällään kaiken, mitä voimme rukoilla. Kuitenkaan ei ole väärin käyttää rukouskirjoja ja -muistikirjoja. Ne ovat tarpeen ja ihan välttämättömiäkin! Isä meidän-rukous ohjaa meidät juuri rukoilemaan ajankohtaisten asioitten puolesta ja nämä siis itse asiassa sisältyvät Isä meidän-rukoukseen. En näe yhtään mitään ristiriitaa tässä. Jatka Isä meidän-rukouksen rukoilemista ja jatka muitten rukousten rukoilemista. Kun rukoilemme Hengessä taivaallista Isäämme, on kyse samasta asiasta!

Raamatun sanat ja varsinkin psalmit ohjaavat meitä aina oikeaan rukoukseen. Silti käytä vaan omiakin sanoja. Armon ja rukouksen Henki niitä synnyttää sinun sydämessäsi.

Ja mielelläni liittäisin itsenikin ja perheeni rukouksiisi! On valtavaa saada olla esirukouksen kohteena. Vanhurskaan rukous voi niin paljon, koska siinä turvaudutaan Kaikkivaltiaaseen.

Pornografia on naisen ja miehen ihmisarvon halventamista. Se ei vastaa lainkaan sitä seksuaalisuuden ihannetta, jonka Jumala on tarkoittanut toteutuvaksi avioliitossa. Raamattu kieltää kaiken 6. käskyn vastaisen toiminnan.

Lapset ovat Herran lahja, sanoo Raamattu. Avioliittoon kuuluvat lapset, jos niitä suodaan. Ei siis ole oikein jatkuvasti lykätä lasten saamista esim. jonkun elintason saavuttamiseksi.

Tarkemmin ehkäisystä Raamattu ei opeta. Täysin selvää on, että kaikki sellaiset ehkäisykeinot (esim. kierukat, katumuspillerit tai erilaiset "lääkeaineet"), joissa tuhotaan jo hedelmöittynyt munasolu, ovat väärin. Jumalan luomaa elämää kuuluu suojella. Muunlaiseen ehkäisyyn ei Raamattu ota epäsuorastikaan kantaa. Mainitsemaasi kysymystä ei taivaassa kysytä eikä käsittääkseni vastaa monien lestadiolaistenkaan opetusta.

Olet vain osittain ymmärtänyt, mitä tarkoittaa, että Jumala on rakkaus. Ajattelet, että hänen rakkautensa "lyö laudalta" hänen oikeudenmukaisuutensa ja pyhyytensä ilman muuta, "tuosta vaan". Näin ei ole asian laita. Et ole vielä lainkaan ymmärtänyt, mitä tarkoittaa Jumalan pyhyys. Jumala ei voi katsoa sormiensa läpi, kun hänen pyhä tahtonsa rikotaan. Sellainen synti tai sellaiset synnit on sovitettava. Jumala lakkaisi olemasta Jumala, jos hän lakkaisi olemasta pyhä ja oikeudenmukainen, joka rankaisee sitä pahuutta, joka on hänen tahtoansa vastaan. Rakkaudessaan Jumala ei kuitenkaan tahtonut rangaista meitä vaan rankaisi ainokaista Poikaansa, jotta me saisimme häneen uskomalla syntimme anteeksi ja pääsisimme taivaaseen. Juuri tässähän on ja tätä on Jumalan rakkaus: Hänen pyhyytensä ja oikeudenmukaisuutensa vaatimukset tulevat täytetyksi Jeesuksen ristinkuolemassa. "Ulkopuolella" ristin ei ole pelastusta. Et sinäkään voi pelastua turvaamatta Herraan Ristiinnaulittuun, Vapahtajaasi Jeesukseen.

Hyvä kysymys. Raamatun mukaan synti on aina kuolemanvakava asia. Se on majesteettirikos Jumalaa vastaan. Siitä seuraa aina rangaistus. "Synnin palkka on kuolema." (ks. Room. 6:23). Siksi synnintekijän puolesta on jonkun kuoltava. VT:n aikana uhrit muistuttivat tästä. UT:n aikana Jeesus kävi kuolemaan meidän puolestamme ja otti siten kantaakseen meidän rangaistuksemme. Uskomalla Jeesukseen olet vapaa rangaistuksesta ja iankaikkisesta kuolemasta ja pääset taivaaseen.

Kysymykseen lepopäivän pyhittämisestä olen vastannut kysymyksessä 443. Toivottavasti tästä saat apua oman pyhäpäivän viettoosi!

Sitten vielä kysmykseen eri ammateista. En tosiaan tunne ketään rukoilevaisnuorta, joka toimisi baarimikkona tai dj:nä. Moneen ammattiin kristityn kelpaa mennä hyvällä omallatunnolla, mutta tietyt ammatit varmaan voivat tuntua rasittavilta, jos joutuu koko ajan ristiriitaan sisimpänsä kanssa. Onneksi on vapaassa maassa vapaus valita myös työpaikkaansa. Vallitkoon kuitenkin ammatinvalinnassa kristityn vapaus Raamatun sekä elävän uskon luomissa rajoissa.

Joo, olet oikeassa. Voit katsoa ja lukea vastauksen kysymykseen nro 21.

Eläinten uhraaminen oli muistutus siitä, että ilman verenvuodatusta ei ole anteeksiantamusta. Siten ne viittasivat Kristuksen tulevaan uhriin. Lue erityisesti Hebr. 10:1-18.