Kysymykset

Ehtoollinen on armonväline, jonka ahkera käyttäminen on suureksi siunaukseksi. Kehotus kuuluu "niin usein kuin te siitä juotte". Sitä tarkempia määräyksiä Raamattu ei anna. Ehtoollisessa Herra Kristus antaa itsensä meille. Enempää emme voi pyytää ja enempää emme voi saada. Meille annetaan armo henkilökohtaisesti suuhumme asti. Siksi se on varmasti meidän uskossa.

Varoisin ehtoollisesta puhuttaessa ja muutenkin kristillisyydessä jatkuvaa vertailua toisiin. Eikö siinä ole meille tarpeeksi, että me saamme täyden armon ja anteeksiantamuksen? Siitä voimme iloita ja riemuita. Mitä enemmän voimme pyytää? Juuri tässä on se ihana täydellisyys, joka ei lisäänny tai vähenny vertailemalla itseään muihin.

Jalkojen peseminen oli orjan työtä, halvinta mitä hän saattoi tehdä asemassansa. Jeesus nöyrtyi tähän. Hän antoi siinä meille esikuvan. Jalkojen peseminen tarkoittaa kaikkea sitä, millä me voimme auttaa ja palvella toisiamme.

Paavali tarkoittaa, että papin kuuluu elää avioliitossaan siveästi ja kunniallisesti, puolisoansa rakastaen ja hänelle uskollisuutta osoittaen. Ei Paavali tässä ota kantaa siihen, mitä esim. sitten, jos vaimo kuolee, voiko pappi silloin mennä naimisiin jne. Totta kai voi mennä naimisiin, koska avioliitto ei silloin ole voimassa enää. Tästä meille opettavat muut jakeet Raamatussa.

Käsittääkseni olen tukemassa uutta avioliittoa siinä tapauksessa, että ensimmäinen puoliso on kuollut. Silloin pappi (tai kuka muu tahansa) voi mennä uudelleen naimisiin. Tietyin edellytyksin tuo sitten on mahdollista myös ns. "syyttömälle osapuolelle". En ole tukemassa uutta avioliittoa muissa tapauksissa. Minusta sinun ei kannata vetää rajaa tiukemmalle kuin mihin Raamattu sen asettaa. Luultavasti et myöskään ole tietoinen kaikesta siitä, mitä mahd. kätkeytyy näiden kysymysten taakse käytännössä. Jokainen tapaus on omanlaisensa. Se pitää tutkia erikseen. Muuta mahdollisuutta ei ole.

Kyllä myös papit voivat avioitua uudelleen leskeksi jäätyään. Ei se ole kielletty Raamatussa. "Kunnes kuolema erottaa" pätee jokaiseen. Ei tunnustuksellisilla papeilla ole mitään erivapauksia. Kaikkiahan sitoo sama jumalallinen opetus. Kuka sitä vastaan rikkoo, hänen on kannettava siitä myös vastuu. Erehtyväisiä me kaikki olemme. Mutta selvää on, että papeilta vaaditaan virkansa puolesta "korkeampaa" moraalia kuin muilta. Helppoa se ei varmasti ole kenellekään. Ei tässä yhteydessä kuulu siis unohtaa, että uudelleen avioituminen voi joskus tietyissä erityistapauksissa olla sallittua (ks. kysymyksen 161 vastaus).

Saat uskoa.

Synnit saa anteeksi Jeesuksen Golgatalla antaman sovitusuhrin takia uskon kautta. Tämän varman lupauksen meille välittää evankeliumi. Siksi kannattaa turvautua kirjoitettuun tai julistettuun sanaan, Raamattuun.

Ks. kysymys nro 161 ja siihen annettua vastausta.

Lisäyksenä ja täydennyksenä:Leskeksi jäänyt voi tietysti hyvällä omallatunnolla mennä uudelleen naimisiin. Avioliitto kestää "kunnes kuolema erottaa". Sen jälkeen on vapaa solmimaan uuden liiton, jos haluaa.

Ks. vastaavaa kysymystä nro 203 ja siihen annettua vastausta.

Vaikea sanoa. Kävin läpi muutamia kommentaareja täällä Saksassa. Tuollaista tapaa käydä sotaa ja rangaista vihollisia ei ole ollut oikein käytössä. Epäilemättä rankkaa ja raakaa. Alkukielen mukaan ne, jotka säästettiin, säästettiin "täyden tai täyteläisen mitan" mukaan. Siinä voi nähdä pientä armon täyteläisyyttä. Tapettavaksi vietiin pari mittaa, noin summittain. Elämään säästettiin täyden mitan mukaan.

Ihmisen perussynti, josta lähti liikkeelle koko syntiinlankeemus. Saatana vietteli Eevan sanomalla: "Te tulette niin kuin Jumala ..." Siihen koukkuun me tartuimme ja siihen jäimme kiinni.

Ylpeys ilmenee hyvin monin eri tavoin arjessa, pahimmillaan Jumalan sanan hylkäämisenä, epäuskona.

Vastauksessahan nimenomaan korostettiin, että ehtoolliselle ei voi eikä saa tulla, jos ei välitä siitä syntien anteeksiantamuksesta, joka siinä meille tarjotaan. Olet oikeassa, että paine osallistua ehtoolliseen tavan vuoksi on valtava nimenomaan rippikoulussa (ja siihen liittyvässä konfirmaatiossa). Tästä ei nyt kumminkaan ollut mielestäni kyse tuossa edeltävässä kysymyksessä. Lasten ehtoollinen on käytössä kait lähinnä joissakin kristillisissä perheissä. Tapana se ei ole ongelmaton. Näihin ongelmiin halusin kiinnittää huomiota. Eikä pappi tietysti voi aina olla varma siitä, onko opetus todella mennyt perille. Mutta hänen tehtävänään on kuitenkin pyrkiä siihen eikä ajatella leväperäisesti, että "sama se, jaetaan nyt silti vaan ehtoollista".

Kiitos ihanasta todistuksesta. Olipa virkistävää lukea rehellistä syntikurjuutta! Virkistävää siksi, että juuri tällaista syntistä Jeesus rakastaa. Hänen rakkautensa suuruus kohtaasi on kasvanut vuosien varrella vielä suuremmaksi. Eikö totta? Näet nyt itsesi tosi pahana. Hieno juttu! Sellainen totta tosiaan oletkin. Kyllä kaikki me muutkin olemme samanlaisia, mutta emme kaikki näe tätä itsessämme. Siksi Jeesus ei kelpaa tai hänen rakkautensa tuntuu mitättömältä taikka pelkältä hätävaralta. Minusta saat kiittää Jumalaa tästä armotyöstä sielussasi. Koet todeksi kristinopin lauseen, että uskossa kasvaminen on "syvenevää synnin ja armon tuntoa". Herran armo kanssasi!

Ei löydy. Oonan synti oli, että hän ei tahtonut herättää veljelleen jälkeläistä - vaikka veli oli siis kuollut lapsetonna ja (Mooseksen lain mukaan) tällaisessa tapauksessa hänen veljensä pitää herättää "siemen" veljelleen.

Kristillinen varmuus pohjautuu Jumalan sanaan. Jopa vastoin oman sydämemme epäilyksiä ja tunteita. Koska Jumala ei valehtele, niin häneen voi luottaa. Omaan sydämeemme ei, se voi pettää.

Tästä Jumalan sanan varmuudesta johtuu sitten myös sisäinen varmuus - vaikka ei vasta sisäinen varmuutemme tee Jumalan sanaa varmaksi. Siksi on tärkeää lukea Raamattua. Siitä saa epäilyksiinsä apua ja neuvottomuuteensa lohtua. Näinhän kävi Emmauksen tien kulkijoille (lue Luuk. 24:13ss) He olivat epävarmoja Jeesuksen ylösnousemuksen todellisuudesta, mutta Jeesuksen selittäessä kirjoituksia, heille aukeni totuus. Huomaa myös, että se tapahtui "leivän murtamisen" yhteydessä. Siksi käy ehtoollisella, jossa ylösnoussut Herramme itse on läsnä ja vakuuttaa sinulle elävänsä ja antavansa syntisi anteeksi.

Lue Raamattua. Se on Jumalan oma, pyhä ja erehtymätön Sana. Hän ei valehtele. Ja hänen sanassaan on voima vakuuttaa.

Lue myös Jeesuksen lupaus Joh. 8:31-32.

1. Kor. 11:28 kehottaa koettelemaan itseänsä ennen ehtoollista. Siihen kuuluvat ainakin seuraavat kysymykset:

Tunnustanko itseni syntiseksi, joka en voi auttaa itse itseäni?

Uskonko Herraan Jeesukseen, joka on sovittanut syntini ja armosta antaa anteeksi kaiken pahuuteni?

Uskonko ja tunnustanko, että ehtoollisessa on todellisesti läsnä Kristus, hänen ruumiinsa ja verensä leivässä ja viinissä?

Ehtoolliselle voi osallistua jokainen, joka uskossa ymmärtää sen merkityksen ja koettelee itseänsä ennen. Perinteisesti tällaisena ikärajana on pidetty konfirmaatioikää. Tietysti rippikoulun voisi käydä aikaisemminkin, mutta meidän kirkossa ja maassa se on 15 v. Siksi omassa perheessäni on pitäydytty tässä eikä lähdetty mukaan mihinkään muutoksiin. Jos ikärajaa lasketaan kuka mitenkin ja se jätetään vapaasti eri perheitten päätettäväksi, syntyy herkästi ongelmia. Jossain perheessä joku lapsi voi ymmärtää ehtoollisen merkityksen varhemmin kuin joku toinen lapsi tai toisen perheen lapsi. Koska kumminkin käydään samassa jumalanpalveluksessa, on paine yhtenäiseen käytäntöön jonkinlainen. Jos tuo kaverini saa ja ottaa ehtoollisen, miksen minäkin? Kuitenkin tärkeintä tässä olisi, että on saanut kunnollisen opetuksen ja seurakunta sanan kehotuksen mukaisesti on myös valvonut opetuksen antamista sekä sen ymmärretyksi tulemista. Siksi rippikoulu on aika onnistunut ikäraja.

Ei mitään käsitystä.

Hebr. 13:7 kehoittaa muistamaan niitä johtajia, jotka ovat puhuneet "Jumalan sanaa". Jos ja kun siis nykyiset piispat eivät (läheskään) aina puhu Jumalan sanaa, heidän kaitsentansa ja virantoimituksensa on siltä osin kelvotonta. Ei siinä auta joku perinteen jatkaminen. Jumalan sanaa sen olla pitää! Ja sinä olet kyllä vastuussa piispan opetuksesta. Jos hän opettaa väärin ja et sanoudu siitä irti, olet syypää hänen syntiinsä. Lue 2. Joh 1:7-11.

Ks. pieni opas vanhan käsikirjan jumalanpalvelukseen (lopun liite), löytyy näiltä sivuilta.

Tarvittaessa tilaa kirja toimituksestamme (p. 02-6376297, ).

Vaikka Paavali ei missään kehoita perustamaan omaa kirkkokuntaa tai eromaan mielenosoituksellisesti omasta seurakunnastaan, niin kyllä hän selkeästi varoittaa vääristä paimenista antaen selkeän käskyn karttaa heitä. Lue vaikka Room. 16:17-18 ja 2. Tess. 3:6.

Minusta ei kannata yleistää ja yleisellä tasolla todeta, että harva naispappi on harhaoppinen tai raateleva susi. Mistä sen voit tietää niin varmasti? Ainakin naispappina toimiminen on raamatun selkeätä sanaa vastaan ja siksi väärin ja siksi siis myös harhaoppi.

Uskovan kansan kannattaa ja kuuluu jäädä kirkkoon rukoilemaan sen puolesta ja toimimaan herätyksen toivossa kirkon uudistamiseksi. Siksi on etsittävä ja tarvittaessa perustettava yhteisöjä taikka piirejä, joissa voi kuulla oikeata Jumalan sanaa.

Piispojen tehtävänä on kaita Raamatun pyhän sanan mukaisesti. Jos he eivät sitä te, ei heidän kaitsennallaan ole mitään siunausta. Päinvastoin silloin he tuhoavat laumaa.

Koska apostolinen virkakäsitys on raamatullinen, joutuvat nykyisin sen kannattajat ja noudattajat huokailemaan, koska kirkko koventaa otteitaan heitä vastaan. On jumalatonta, että raamatun mukaisesti saarnaavat papit joutuvat piispojen maalitauluksi, vaikka kirkon papeista melkoinen osa kieltää esim. Jeesuksen ylösnousemuksen ja neitseestäsyntymisen tai muita keskeisiä raamatun totuuksia. Silti he saavat estoitta jatkaa toimintaansa. Piispat eivät puutu heidän toimintaansa mitenkään. Ovatko sellaiset silloin oikeita paimenia, jos he sallivat susien tehdä tuhoa estoitta? Eivät he sellaista tehdessään "huokaile" sanan raamtullisessa mielessä. He joutuvat kerran itse tilille kaikesta siitä, mitä he ovat jättäneet tekemättä yhdelle Jeesuksen "vähimmistä veljistä".

Biblian käännös on pysynyt samana vuodesta 1776 lähtien.

Pientä hiomista ja kirjoitusasun muutosta on tapahtunut menneitten vuosien saatossa. Siksi ei löydy uudempaa käännöstä.

Et voi millään välttää kaikkea sitä, missä toiset tekevät väärin. Kannattaa varjella oma sydämensä valheelta ja synniltä Jeesuksen armon ja Pyhän Hengen voiman kautta.

Vahtimestarina joutunet joka tapauksessa laittamaan kirkon kuntoon päivän toimituksia varten. Jos siinä välissä on joku naispappi, ei voine mitään. Hengellistä yhteistyötä naispapin taikka jumalattoman miespapin kanssa välttäisin kokonaan.

Voit. Hyvä, jos sinulla on ystäviä, joille voit kertoa Jeesuksen armosta ja rakkaudesta. Jos taasen po. avopari väittää olevansa kristitty ja kaipaa suhteelleen "hyväksyntää", täytyy selkeästi tehdä pesäero sellaiseen ajatteluun.

Kyllä kannattaisi ajatella myös sitä, ettei pistä liikkeelle mitään huhua, josta koituu pelkkää harmia. Kristillisessä vaelluksessa ei ole kyse pelkästään siitä, että itse pärjää. Täytyy ajatella myös muita ja olla hyvänä mallina toisille: lapsille, lastenlapsille, sukulaisille, kyläläisille jne. Eikä siitä omastakaan voimastaan taikka niistä omista rajoistakaan kannata olla liian varma. Yksi heikko hetki ja kaikki sortuu.

Aikanaan sunnuntai oli tosiaan viikon ensimmäinen päivä meidänkin kalentereissamme. Sittemmin se on muutettu. On pyritty yhtenäiseen käytäntöön muiden maiden kanssa. Ehkä voimme ajatella kristittyinä, että viikkomme "huipentuu" sunnuntaihin ja sen jumalanpalvelukseen. Siitä on hyvä jatkaa alkavaan viikkoon ja siitä saamme voimaa koko seuraavaan viikkoon.