Kysymykset

Kyllä Suomen ev. lut. kirkossa saarnataan oikein. Eivät kaikki. Ja eivät kaikkialla. Mutta oikeita saarnaajia löytyy paljon. Hakeudu niihin yhteytksiin. Karta väärin opettavia paimenia. Hakeudu aina sinne, missä kuuluu hyvän Paimenen ääni.

Olen itsekin lukenut sitä nuorempana (moneenkin kertaan). Minusta se on aina lukemisen arvoinen. Virkistävän erilainen.

Rohkene ihmeessä! Muista Moosesta, tuota maailmanhistorian ehkä parasta "huonoa" saarnaajaa! Kankeaa kieltä ja surkeaa puhetta. Mutta se ei saanut olla este hänelle, koska se ei ollut mikään este Jumalallekaan. Pikemminkin niin, että puhujalle häpeä ja Jumalalle kunnia!

Sitä paitsi me olemme kaikki aivan surkeita rukoilijoita. Kuka voisi väittää olevansa parempi
rukoilija kuin sinä? Room. 8:26 sanoo, että me emme tosiaan tiedä
mitään,
mitä tulisi
rukoilla.
Silti sinulla on ihana etuoikeus vuodattaa koko sydämesi hälle, joka on sydänten tuntija ja
ymmärtää kyllä. Avaa vaan rohkeasti sydämesi. Ehkä minäkin rohkaistun rukoilemaan enemmän, kun saan kuulla sinun ja muiden rukoilevan!

Vanhassa kirkossa diakonit joskus veivät ehtoollisen sairaille ja niille, jotka eivät päässeet mukaan jumalanpalvelukseen. He eivät siis itse toimittaneet ehtoollista vaan saivat papin toimittamasta ehtoollisesta siunatut ehtoollisaineet. Tämä on kumminkin - kuten helposti ymmärretään - poikkeustilanne. Mutta näin voidaan vielä menetellä, jos se muuten hyväksi havaitaan. En kumminkaan tästä vanhasta tavasta lähde vetämään sitä johtopäätöstä, että naiset voisivat sinänsä jakaa ehtoollista kirkossa. Se sekoittaa vain entistä sekavammaksi käyvää aikaa ja kirkon linjausta.

Varsinaisesti nyt käytävässä keskustelussa ei ole kysymys kasteen kautta tapahtuvasta uudestisyntymisestä, vaan (saarnatun) Jumalan sanan voimasta uudestisynnyttää ihminen. Syvimmältään tuo sana on Sana eli Kristus itse, jonka kautta kaikki on luotu ja joka sanoo sanoistaan, että ne ovat "Henki ja elämä". Juuri sen tähden hänen puheensa kantaa voiman uudestisynnyttää ihmisen, joka sitten myös tietysti haluaa kasteen armon osallisuuteen (jollei häntä koskaan ennen ole kastettu) tai palata kasteen armoon (jos hän on jossain vaiheessa siitä luopunut). Jos kielletään saarnatun Jumalan sanan voima uudestisynnyttää, se väistämättä ennen pitkää johtaa syvään raamattukriisiin. Ja koska Jumalan sanaa saarnattaessa saarnataan itse Kristusta, olisi täysin harhaista väittää, ettei hänellä ole muka valtaa uudestisynnyttää sanansa kautta. Toistan, että juuri sen kauttahan koko maailma on luotu ja juuri omia sanojaan Jeesus sanoo "Hengeksi ja elämäksi".

Edelleen tässä keskustelussa on tärkeää torjua epäraamatullinen uskon kaksinaisuuden jaottelu (ks. siitä lisää Herännäislehden sivuilta). Jos opetetaan, että ”usko, jonka Pyhä Henki synnyttää sanan kautta” ja joka ”tarttuu Kristuksen evankeliumiin” ja joka jopa ”isoaa ja janoaa vanhurskautta” ei kumminkaan pelasta, tuhotaan koko evankeliumi. Pitäisikö se sallia? Pitäisikö tämä opetus toivottaa tervetulleksi saarnatuoleihin? Korottaa se aina piispan hengelliseksi testamentiksi koko kirkkokansaa ja kaikkia jälkipolvia sitovaksi? Se ei ole mahdollista. Oli pakko puuttua ja torjua evankeliumin totuuden nimessä tuollainen opetus.

Mielestäni myös tässä keskustelussa "heiluri" on heilunut liikaa toiseen ääripäähän. Uuspietistisessä liikkeessä (johon emeritus piispa Matti Väisänen kuului) opetetaan, että kasteessa ihminen ei uudestisynny vaan saarnatun sanan kautta. Nyt opetetaan ihan päinvastoin: Ihminen ei synny uudesti (saarnatun) sanan kautta, vaan ainaostaan kasteessa. Raamattu sekä luterilainen tunnustus opettavat oikein (ks. edellä) välttäen molemmat ääripäät.

He ovat joko paaduttaneet omantuntonsa äänen tai he vastustavat sen moitteita ikään kuin niistä tietämättä.

Ks. erityisesti kysymys nro 760, mutta myös nrot 328, 372 sekä 921 ja lisäksi viimeisen vastauksen muut viittaukset!

Käsittääkseni ainakin periaatteessa me kaikki sitoudumme Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen oppiin. Mitä ehkä jotkut yksittäiset kristityt ajattelevat tai luulevat, on eri asia. Ymmärtääkseni ei esikoislestadiolaisessa herätysliikkeessä ajatella laajasti, että "vain me pelastumme". Sellaista ajattelua löytyy lähinnä kaiketi vanhoillislestadiolaisten virallisissa kannanotoissa. Sielläkään tuo ajattelu ei kansan syvissä riveissä ole mitenkään itsestään selvä.

Kaikilla herätysliikkeillä on omat painotuksensa. Lestadiolaisen herätysliikkeen erityispainotus on henkilökohtaisen ripin käyttö ja se on tietysti luterilaista oppia jos mikä.

Kyllä tällainen elämäntilanne on vaikeaa ja kuluttavaa. Uskoisin ymmärtäväni. Olisiko sinulla joku luotettava ystävä, jonka kanssa voisitte yhdessä rukoilla? Muistat sen lupauksen: Missä kaksi tai kolme on koolla Jeesuksen nimessä. Rukoilkaa muun ohessa myös 1. Piet. 3:1 toteutumista. Toivotan sinulle voimia elämäsi suurien haasteiden keskelle.

Ks. kysymys 693. Lisäksi esim. Apt. 6:5 kertoo, että ensimmäinen kristitty marttyyri Stefanos olitäynnä Pyhää Henkeä. Se johtui siitä, että hän osasi niin hyvin pyhät kirjoitukset (luku 7).

UT:ssa on 27 kirjaa.

Voisit jättää mulle tälle kysymyspalstalle nimesi ja osoitteesi. Voin postittaa sulle oman Raamatun. Ei maksa mitään. Enkä päästä nimeäsi ja osoitettasi eteenpäin kysymyspalstalle - vaan poistan lähettämäsi tiedot. Ne jäisivät siis vain minun tietooni. Mutta saisit näin ikioman Raamatun. Siunausta elämääsi.

Niitä on Vanhassa Kirkkoraamatussa (Bibliassa) 14.

Vaikea kohta tarkoittaa sitä, että kristitty, josta jo on tullut luopio, hylätään saatanan haltuun eli hänet sidotaan synteihinsä ja erotetaan seurakunnasta. Tämän tarkoituksena ei kuitenkaan ole tuhota häntä ja lopullisesti hylätä hänet. Kaiken takana on toive ja rukous, että asianomainen kristitty saisi kääntyä takaisin ja löytää uudelleen armollisen Jumalan ja sen kautta pelastua.

Minusta on tärkeää huomata ero tahtomisen ja tahtomisen välillä, siis kahden tahtomisen erilaisuus. Meissä on kasteen jälkeen (ja uskovina) kaksi luontoa: vanha ja uusi ihminen. Näillä molemmilla on oma tahtonsa. Vanha tahtoo syntiä, uusi vastustaa. Uusi taasen tahtoo hyvää, vanhaa vastustaa. Synnin rakkaus ja sen raastaminen jää meihin uskoviin sikäli kuin olemme "vanhaa ihmistä". Itsemme tutkistelu johtaa kysymään ratkaisevan kysymyksen: Rakastammeko me sitä, että me rakastamme syntiä? Vaivaako rakkaus syntiin meitä ja olisimmeko mieluummin ilman syntiä, jos vain mahdollista? Vai onko niin, että mikään meissä ei pane vastaan syntiä, johon väliin (ja usein) lankeamme? Ymmärrän kysymyksesi siten, että sinua suoraan kauhistuttaa se synnin himo ja rakkaus, mitä itsessäsi näet. Sen kanssa pakene Jeesuksen turvaan! Pyydä häntä antamaan anteeksi. Ja pyydä häntä myös elämääsi hallitsemaan ja auttamaan sinua kiusauksissa. Tuon kilvoittelun kanssa et ansaitse Jumalan edessä mitään vaan rauha ja lepo on yksistään Kristuksen haavoissa. Niihin saat "upottaa" rakkautesi syntiin. Mutta kuten sanoin - samalla saat rukoilla, että Kristus elämäsi Herrana auttaa sinua kiusauksissa. "Äläkä saata meitä kiusaukseen." Muista kumminkin (toistan tämänkin), että sinä elät vaan evankeliumista ja syntien anteeksiannosta. Et siis mistään tekemisestäsi. Jeesus on ainut turvasi.

Taivasten valtakunta on se evankeliumi, jota Jeesus julisti. Lue Mark. 1:15. Tällä valtakunnalla ei ole "maallisten" valtakuntien lailla rajoja, mutta toisaalta sillä on selvät rajat: Vain uskon kautta päästään sinne sisälle. Ei tällä valtakunnalla ole mitään selvää paikkaa kartalla, mutta toisaalta se on olemassa "sanassa ja sakramenteissa" (kaste, rippi, ehtoollinen). Syvimmältään tuo taivasten valtakunta on Jeesus itse, joka on samalla valtakunnan kuningas ja Herra. Johanneksen evankeliumi toteaa monesti, että "se, joka uskoo häneen, hänellä on jo iankaikkinen elämä". Sen takia Jeesuksen oma on tietyssä mielessä jo taivaassa, mutta ei kumminkaan vielä. Paratiisissa ei enää tarvita uskoa vaan saamme NÄHDÄ, mitä täällä olemme uskoneet. Tämä maailma ei kehity paratiisiksi vaan tämä on jo olemassa Jumalan luona ja se on valmistettu ennen maailman perustamista (Matt. 25:34). Samasta asiasta puhuu tuo mainitsemasi Ilmestyskirjan kohta. Kuolemansa jälkeen uskova pääsee Kristuksen tykö, mutta viimeisenä päivänä myös hänen ruumiinsa on nouseva ylös. Ruumis kuuluu ihmisyyteen aivan erottamattomana osana Jumalan luomistyötä. Siksi taivaassa meillä on "kirkastettu ruumis".

39

Välitän tämän rukouspyynnön palstan lukijoille.
Olet hyvällä tiellä, kun uskallat puhua asiasta. Lue myös kysymys ja vastaus nro 1380.
Löytyisikö
siitä apua?

Biblian asiarekisterissä sanotaan vanhahtavasti, mutta hyvin, että avioliitto "hämmentää" haureuden syntiä. Elikkä vähän niinkuin me "hämmennämme" kuumaa puuroa, jotta se jäähtyisi. Tämä on minusta hyvä tiedostaa ja tästä voisi keskustella puolison kanssa, josko toisinaan tätä kautta löytyisi apua. Vaatimukset ja pakottamiset eivät tietenkään kuulu avioliittoon, mutta herkkä, rakkaudellinen ja molemminpuolinen ymmärtämys toisen tarpeita kohtaan, voi olla siunaukseksi. Minusta puolison olisi ainakin hyvä saada tietää, mikä on sinulle tärkeää ja samalla vaikeaa.

Ja ennen kaikkea saat Jeesuksen nimessä ja veressä uskoa syntisi anteeksi. Tämän armon voimassa taistele syntiä vastaan! Jumalan Henki sinua vahvistakoon ja auttakoon.

Viittauksesi Israelin kansaan, joka Mooseksen johdolla kulki
meren yli pelastukseen, on osuva. 1. Kor. 10:1ss puhuu tästä. Se on
siis
kristillisen kasteen
esikuva. Huomaa, että koko kansa kulki meren yli. Lapsia ei jätetty toiselle rannalle kasvamaan ja odottamaan. Ja vasta sitten kun he olisivat kasvaneet kymmenen tai viisitoista vuotta, heiltä olisi kysytty, että uskovatko he nyt, että pystyvät kulkemaan meren poikki. Sitä ennen egyptiläiset olisivat tappaneet heidät mennen tullen moneen kertaan. Näin tämä esimerkki osoittaa selvästi, että lapset kuuluu myös kastaa. Heidät kuuluu pelastaa synnin orjuudesta ja perkeleen vallan alta vapauteen. Muuten he jäävät "Egyptin orjuuteen" ja "faaron" mielivallan kohteeksi.

Samalla tavalla ymmärretään perhekuntien kasteet. Perhekuntaan kuuluivat oman talon asukkaat, mutta myös sukulaiset, palvelijat ja orjat perheineen. Jos lapsia ei olisi kastettu, siitä pitäisi olla erityismaininta. Niin selvää oli lasten kastaminen.

Myös juutalaisuudessa käytössä ollut "proselyyttikaste" niille pakanoille, jotka kääntyivät pakanajumalista ainoan ja elävän Jumalan luo, toimitettiin kaikille lapsille.

Tässä suhteessa asia on selvä, täysin kiistaton. Ei meidänkään kannata ruveta tappelemaan tästä.

Uskomalla Jeesukseen pääsee taivaaseen. Se on ainut tie perille. Lue Mark. 16:15-16.

Kaikista vaihtoehtoisista hoitomuodoista en tiedä. Niitä kun on niin monia. Joihinkin liittyy erilaista uskonnollista ajatusta, joka monesti on jonkinasteisessa ristiriidassa Raamatun taikka Raamatun Hengen kanssa. Useat näistä hoitomuodoista on sitten toisaalta sellaisia, että niiden teho perustuu lähinnä meidän omiin uskomuksiimme.

Minusta kannattaa ottaa selvää, mihin sitoutuu, jos turvautuu erityyppisiin vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin. Eivät ne kaikki tietenkään ole humpuukkia. Mutta luulo ei ole tiedon väärtti.

Jeesus on, ystäväni, kuollut sinun puolestasi. Hän on sovittanut tekemäsi synnit. Aivan jokaisen, ja siis ihan kaikki. Jeesuksen Kristuksen palvelijana, hänen käskystään julistan nyt sinulle, syntejäsi katuvalle syntiselle, syntisi anteeksi. Nimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen. Mene Herrasi rauhaan!

Erinomainen työnäky levittää Raamattua sinne, missä tarvitaan.

Monelle on Gideonin Raamattu ollut se, minkä kautta Jumalan on löytänyt, kun elämässä on tullut seinä vastaan.

Eri maissa joudutaan tarkkaan pohtimaan, mitä Raamatun käännöstä jaetaan Gideoneitten toimesta. On hyviä ja huonompia käännöksiä. Ja sitten on vielä tosi huonoja käännöksiä. Suomessa kaiketi on lähinnä jaossa -92 käännöstä, mikä on hyvin ongelmallista.

Raamattu on kokonansa totuus. Vältä kumminkin ajamasta Raamattuun sisälle mahdollisesti omia käsityksiäsi siitä, minkä täytyy olla totta tai mikä ei missään tapauksessa saa olla totta.

Raamattu vastaa itse itsestään. Ei se erehdy.

Olen lasten kanssa käynyt itsekin. Mistä tahansa voi tulla meitä kahlitseva ja orjuuttava tapa. Hyvästäkin voi ns. "tulla parhaan vihollinen". Jätä tiesi Herran haltuun rukouksessa. Hän johtaa.

Etenkin epäuskoon me lankeamme joka päivä. Ja ne monet muut synnit seuraavat siitä. Jumalan armo on ainut toivomme. Joka sekunti.