Kysymykset

Näissä asioissa vallitsee kristityn vapaus, joka ei kuitenkaan saa olla lihallista koreilua ja epäsiveellisen vaatetuksen käyttämistä - mitä valitettavasti esiintyy yhä enemmän kristittyjenkin parissa eri yhteyksissä. Kaunis vaatetus on eri asia kuin paljastava. Tämä lienee jokaiselle ajattelvalle kristitylle selvää, mitä tarkoitan. Ei tässä tarvitse antaa tarkempia ohjeita.

Ruokien suhteen VT:n säännökset eivät ole voimassa UT:ssa. Luetaan vaikka luvusta
Room. 14 lisää.

Ks.
näiltä nettisivuilta kirjsta "Pieni opas vanhan käsikirjan
jumalanpalvelukseen", sen loppuosan liitettä. Siellä tuo asia
selitetään lyhyesti.

Tässä asia vielä lyhyemmin:

Lähtökohtina Raamatun luvut 1. Kor. 14 ja 1.
Tim. 2.

a) 1. Kor. 14 konteksti on jumalanpalvelus.

b) 1. Tim. 2 on pastoraalikirje ja koskee siis pastorin ammattia.

Johtopäätös:

a) Nainen ei saa esiintyä jp:ssä.

Ei naispappi eikä kukaan muukaan nainen.

b) Naispappi ei ylipäänsä saa esiintyä srk:ssa.

Liperein tai ilman.

Seuraamus:

Naispappi ei saa opettaa lainkaan. Nainen saa, mutta ei jp:ssä tai vastaavassa tilanteessa.

Ks.
kysymykset 1129 sekä 21 ja 1061.

Tämä on hyvin tyypillinen ongelma, joka syntyy avioliitoissa eri kirkkokuntiin kuuluvien puolisoiden välillä. Jo seurustelusuhteen aikana kannattaa pohtia tiettyjä asioita ja sopia niistä. Silloin on helpompi edetä. Esim. kysymys lasten kastamisesta on oleellisen tärkeä, ja on välttämätöntä, että siitä vallitsee raamatullinen ja lapsen parasta korostava yksimielisyys. Ehtoollinen on toinen tosi tärkeä kysymys, jotta koko perhe voisi sitten aikanansa polvistua yhteiseen ehtoollispöytään. Ehkä teillä on jotain tällaista keskustelua ollut seurustelun tai avioliiton aikana. Siihen voi nyt levollisesti ja rauhassa vedota. Kaikissa tapauksissa tärkeintä on rakastaa - ja vielä kerran rakastaa! - puolisoansa. Voi painottaa itsellensä sen suurta merkitystä, että toinen haluaa kumminkin ottaa Raamattunsa vakavasti ja yhdessä rukouksessa etsiä tietä eteenpäin. Hiljaisen todistuksen lisäksi oman elämän todistus on avainasemassa. Ketään ei voi pakottaa muuttamaan mielipiteitään. Eikä se olisi edes kivaa asua sellaisen kanssa, joka pakotettuna olisi yksimielinen kanssasi. Kaikki muutos lähtee sydämen vapaudesta, jonka Jumalan Sana synnyttää. Avioliitto kuuluu erityisesti luomisjärjestykseen. Näkisin, että yhteiselo voi onnistua ja sen kuuluu jatkua erilaisesta hengellisestä taustasta huolimatta. Helppoa yhteiselo ei aina kuitenkaan käytännössä ole. Ja tämä siitä huolimatta, vaikka kaikista uskon kysymyksistä oltaisiin yhtä mieltä. On tarpeen kilvoitella toista kunnioittaen ja rakastaen.

Siunausta sinulle elämääsi. Ihana kuulla uskoontulostasi. Saat olla vapaalla tunnolla kaikista synneistäsi. Jeesuksen veren ja ristinkuolon kiitos. Äärimmäisen tärkeää, että olet ihan ripissä saanut panna pois sydäntäsi painavat, sieluasi haavoittavat asiat ja uskoa menneen elämäsi virheet anteeksi. Halleluja!

Jos ymmärsin tilanteesi ja kysymyksesi oikein, olet ollut aiemmin avoliitossa ja se on nyt päättynyt. Hyvä, että päättyi, koska tuo avoliitto ei ole Jumalan tahdon mukainen elämänmuoto. Siksi uskon tuomaan uuteen elämään kuuluu tuollaisen suhteen lopettaminen tai tuon kyseisen avopuolison kanssa naimisiinmeno. Tämä jälkimmäinen ei siis liene mahdollista. Mutta saat pyytää Jumalan johdatusta. Ja pyytää uskovaa puolisoa rinnallesi kulkemaan. Seurusteluaika tarkoittaa toiseen tutustumista, mutta avioelämä ja seksuaalinen kanssakäyminen alkavat vasta avioliitossa. Vielä kerran: Siunausta sinulle elämääsi.

Hyvää luettavaa. Lue sitä ja pidä tosiaan se, mikä on hyvää.

Koetamme järjestää tulon sen mukaan kuin mahdollisuuksia on ja eri seurakuntia aukeaa. Voisit kysellä omasta seurakunnastasi, jos on mahdollista järjestää vanhan käsikirjan jumalanpalvelus siellä ja muualla lähempänä. Toivokaamme ja rukoilkaamme tällaista.

Se on jo siinä. Katekismuksessa sitä ei ole.

Kristus on UT:n mukaan Jumalan kuva. Siksi se on jo hänessä tullut ilmi. Joka on nähnyt hänet, on nähnyt Isän. Kuten hän itse sanoi.

Tässä mielessä kuvakielto on saanut täyttymyksensä Kristuksessa.

Kuka voisi olla tuosta niin varma? Äärimmäisen harvoin tapahtuu, että aviopari ei sitten lopultakaan, ei missään vaiheessa, halua lapsia. En luvalla sanottuna jaksa pohtia, mitä sitten.

Omalta puoleltani en ymmärrä, miksi pitäisi kuulua johonkin aivan erityiseen joukkoon, jonka opeista ja käytännöistä ei ole ainakaan tavallisilla maallikoilla paljoa käsitystä.

On. Mutta ei se tietysti riitä, että PELKÄSTÄÄN pitää itseänsä jumalattomana syntisenä. Evankeliumista saat uskoa, että juuri sinä tuollaisena jumalattomana syntisenä olet Kristuksessa tosi vanhurskas ja autuas ihminen. Halleluja!

Luterilaiset isät opettivat, että heidän opetuksensa pelastuksesta yksin uskosta, yksin Kristuksen sovitustyön tähden on juuri oikea, katolinenn oppi, jota kirkkoisät ovat opettaneet. Mutta sitten on kirkkoon tullut kaikkea väärää opetusta, joka on evankeliumin ja Raamatun sanan valkeudessa kumottava ja hylättävä.

Jos kasteelle mennään, jotta siitä tulisi uskoon tulleen ihmisen ensimmäinen kuuliaisuuden teko Jumalalle, on kasteen armo tuolla ratkaisulla käännetty evankeliumista lakihenkiseksi puuhasteluksi ja lain tie pelastusasiassa on mahdoton meidän kuljettavaksi. Aina tietysti Jumala on se, joka näkee sydämen ja tuntee, mihin panemme toivomme iankaikkista elämää ajatellen. Minun on mahdotonta ottaa kantaa esittämääsi kysymykseen tämän tarkemmin. Se, joka uskoo ja on kastettu, pelastuu. Tämä Raamatun totuus pätee yhä.

Näin on. Ks. edeltävä kysymys.

Minusta keskitysleirit ovat todiste siitä, mistä Jumalan sana on puhunut kautta aikojen ja yhä puhuu: ihmisen äärettömän pahasta turmeluksesta. Sitä on meidän vaikea hyväksyä. Torjumme sen ja mikä olisikaan paras tapa torjumiseen kuin kääntää koko totuus täysin päälaelleen? Ihmisen pahuuden sijasta puhutaankin sitten Jumalan pahuudesta! Tuollaiset mietelmät vain vahvistavat asian, josta Raamattu puhuu: Ihminen on äärimmäisen turmeltunut. M.o.t.

Kiitos avoimesta kysymyksestä. Tässä kannattaisi varmasti hetken jäädä miettimään tapahtunutta. Kerroit, että et tunne ihastuksesi kohdetta. Ette ole puhuneetkaan toistenne kanssa. Silti ajatuksiin hiipii jo uumoilu erosta ja uudesta avioliitosta tämän ihastuksen kohteen kanssa. Otetaan ihan aluksi lähtökohdaksi kysymys, että ei kai tässä kokonaisuudessa tällaisenaan ole mitään järkeä?! Varsin pitkälle menevät johtopäätökset pelkän näkemisen perusteella. Ei mitään toiseen tutustumista, ei kanssakäymistä, ei keskustelua. Yhtäkkiä vaan ihastus vie sinut mukanaan ajatuksen tasolla. En tarkoita, että sinun pitäisi yrittää väkisin kieltää ihastuksen olemassaoloa ja ikään kuin näytellä, että ei tässä mitään. Sen sijaan kannattaa miettiä ja pohtia, mihin lopulta olet tuossa toisessa ihastunut. Luulen , että sinulla on joku ihannekuva puolisosta, jonka vaan heijastat tuohon toiseen ja rakastut omaan mielikuvaasi. Ikään kuin rakastuisit peilikuvaasi, jota tuijotat rakkauden lähteen reunalla. Minusta sinun kuuluu pohtia suhdettasi omaan itseesi ja armaaseen puolisoosi tästä näkökulmasta käsin. Mitä kaipaat itsessäsi ja avioliitossasi? Mitä vaille jäät mielestäsi? Onko sinulla täyttymättömiä toiveita? Olisi hyvä, jos voisit myös keskustella puolisosi kanssa. Sellaisen keskustelun tarkoitus ei ole esittää vaatimuksia toiselle ja ruveta pakottamaan toista omaan muottiisi. Mutta keskustelu parhaimmillaan voisi luoda luottamuksen ilmapiiriä ja johdattaa eteenpäin käsittelyssä. Tosin en tunne, onko yleensä tällainen keskustelu puolisosi kanssa mahdollinen. Tarvittaessa voitte käydä keskusteluanne jonkun luotettavan kolmannen osapuolen läsnäollessa. Sitten olisi minusta hyvä, jos voisit asiaa pohdittuasi Herran ja puolisosi kanssa sanoutua irti vääränlaisesta tunnelukosta "tuota kolmatta" kohtaan. En tarkoita, että häntä pitäisi jotenkin pitää "hunsvottina" tai silleen. Hän on (toivoni mukaan) hieno ihminen ja rakastettava persoonallisuus. Ei hänenlaistaan ole kuitenkaan sinulle tarkoitettu. Olisihan järjetöntä rikkoa oma perheensä ja murskata kaikki yhteinen sirpaleiksi jonkun hetkellisen (tai vaikka pidellisemmänkin) huuman vuoksi. Ja tietysti on totta, että Jeesus on sinun ja minun ja meidän kaikkien Vapahtaja. Anteeksiantamus ei silti tarkoita helppohintaista armon julistusta, jonka jälkeen saa tehdä, mitä huvittaa. Ei se ole mikään automaatti, joka vie kaikki vastoinkäymiset ja vaikeudet sen sileän tie. Jeesus antakoon sinulle voimaa kohdata tämä asia rehellisesti ja avoimesti, jotta voit sitä kautta syventyä tunne-elämäsi kipupisteisiin ja sitä kautta edelleen saada vielä paljon syvemmän ymmärryksen Kristuksen rakkauden suuruudesta.

Toivotan sinulle ja puolisollesi ja koko perheellesi Jumalan suurta siunausta.

Ks.
kohta "tausta" näiltä nettisivuilta.

Seksuaalisuus kuuluu Jumalan hyvään luomisjärjestykseen. Siksi ei ole kyse ikään kuin "pyhemmästä" elämäntavasta, jos seksuaalisia haluja ei tunne. Naimattomuus on yksi Jumalan armolahjoista. Ei kuitenkaan mikään sellainen lahja, joka korottaa jonkun ylemmäs toisia. Ei mikään Jumalan armolahjoista ole sellainen. Niillä on tarkoitus paövella muita ja Jumalan seurakuntaa.

Hyvä, kun tutkit ja luet Isoa Katekismusta. Kyllä ripittäytyä voi myös maallikolle. Ei siinä välttämättä pappia tarvita. Nykyään on ehkä paremmin löydettävissä maallikko, jolle ripittäytyä, koskapa papiston hengellinen tila on jossain seurakunnissa niin onneton. Toisinaan rippi lasketaan luterilaisuudessa sakramentiksi, mutta yleensä ei. Niin taikka näin, tärkeintä on ripin suuri hyöty ja siunaus.

Kysymys
tahallisesta ja ehdoin tahdoin tehdystä synnistä on vaikea ja herättää tosiaan monissa ahdistusta.
Usein eron tekeminen tuon tahallisen ja tahattoman synnin välillä tuntuu käytännössä täysin
mahdottomalta. Tässä on hyvä neuvo tarpeen. Usein me vasta jälkeen ymmärrämme, teimmekö syntiä
ehdoin tahdoin vai emme. Ratkaisevinta on, tahdommeko me jäädä tuohon syntiimme. Esim. Pietari
totisesti kielsi Herransa tieten tahtoen, mutta hän ei kumminkaan halunnut jäädä syntiinsä
lopullisesti vaan pakeni pois katumuksen tunnossa ja parannuksen kyyneleissä. Siitä näkyi, että
hän ei tahtonut tätä syntiä lopullisesti. Siinä on hyvin tärkeä opetus. Siksi tuon eron tahallisen
ja tahattoman synnin välillä huomaa monesti jälkikäteen (ikäänkuin "jälkijunassa"), mutta ei
välttämättä syntiä tehdessä, koska tekemämme synti tarvitsee meidän suostumuksemme tavalla tai
toisella. Sinä saat katumuksessa turvata Herramme armoon ja hänen lunastusverensä sovitukseen.

Jokainen synti on "äärimmäinen" ja kadottava. On väärin väheksyä synnin vakavuutta. Olipa kyse mistä synnistä tahansa. Vakavaa ja yhtä turmiollista on väheksyä Kristuksen iäti kelpaavaa veriarmoa kaikkien syntien ja jokaisen syntisen puolesta.

Lue ja
mieti tarkasti rukouksen kanssa kysymys & vastaus nro 1337.

Monissa uusissa tutkimuksissa asiasta ollaan eri mieltä. Sinänsä ei olisi mahdotonta, että Paavali vankeudessa ollessaan sai tai joutui käyttämään apulaista (esim. Timoteusta tai Silvanusta), joka apostolin ohjeitten mukaisesti saatti kirjeen lopulliseen muotoonsa. Tämä on kuitenkin täysin eri asia kuin väittää, että esim. po. Efesolaiskirje olisi syntynyt kymmeniä vuosia Paavalin kuoleman jälkeen. Sellainen fiktio ei olisi onnistunut tuolloin kristikunnassa.

Jos ja kun Raamatusta saarnataan oikein ja puhtaasti, niin silloin se onnistuu. Muussa tapauksessa ei. Eri kirkoissa on monenlaisia, erilaisia saarnamiehiä. Heidän puolestaan kuuluu rukoilla ja myös opastaa heitä tarvittaessa evankeliumin täydelliseen ymmärtämiseen Raamatun sanan pohjalta.

Ks. kysymys 1452.