Kysymykset

Mistä
minä tiedän? Ainakin itse haluan kuolla Jeesuksen ristin turvissa. Se saa näkyä kuolinilmoituksessanikin. Ihaninta olisi, jos saisi olla elossa ja uskossa, kun Jeesus palaa takaisin.

Voi pyytää pappia juttelemaan jumalanpalvelusta ennen tai jälkeen. Tai soittaa ja sopia tapaaminen. Joskus papilla on kiire moniin ja haasteellisiin (jo ennalta sovittuihin) toimituksiin. Mutta kyllä aina on mahdollista silti sopia sellainen aika, jolloin sinä saat tavata papin henkilökohtaisesti. Kannattaa tietysti valita pappi, joka opettaa raamatullisesti ja johon itse tunnet luottamusta.

Ei pitäisi hiljalleen ajautua tilanteeseen, jossa entistä useammat kristityt eivät kuulu mihinkään kirkkoon vaan ovat kristittyjä sen kummemmin olematta jäseniä missään. Kyllä tosi Kristuksen kirkkoon kuuluminen merkitsee (ainakin pääsääntöisesti) kuulumista johonkin näkyvään kirkkoon. Kirkkomme syvät lankeemukset ovat tosin olleet syynä tämän(kin) opetuksen hämärtymiseen. Minusta ei ole oikein, että ilman muuta erotaan kirkosta ja luovutetaan. Miksi pitäisi? Kristityt ovat kutsuttuja toimimaan toisten parhaaksi. He toimivat valhetta ja vääryyttä vastaan. Suurin osa eronneista uskovista kristityistä ei ole koskaan edes yrittänyt vaikuttaa jotenkin oman seurakuntansa parhaaksi ja muuttumiseksi uskon mukaiseksi yhteisöksi. Lähdetään vaan ulos ja ajatellaan, että näin on hyvä ja syypäitä ovat kirkon johto ja leipäpapit. Kun uskovat luovuttavat ja luopuvat, on jäljellä jääneillä entistä vaikeampaa vaikuttaa vähemmistönä ja pyrkiä kirkon uudistukseen. Lisäksi jokainen kirkosta eronnut tulee huomaamaan, että kirkon ulkopuoleltakaan ei löydy sellaista uskonyhteisöä, jossa voisi välttyä kaikilta niiltä ongelmilta, joita lähti pakoon kirkosta erotessaan. Luovuttaminen ja toisten jättäminen pulaan kirkkomme jumalattomuuden keskellä on minusta äärimmäisen vastenmielistä.

(Viittaan myös aikaisempiin kysymyksiin ja vastauksiin 1411, 1413, 1414.)

Minusta tärkeintä olisi, että vanhemmat pelonsekaisten kieltojen ja kieltämisten sijasta opettavat lapsensa Raamatun pohjalta ja uskonsa voimalla arvioimaan erilaisia ajan ilmiöitä sekä vääriä muoti-aatteita. Ei tietenkään kannata ruveta lukemaan tai antaa luettavaksi mustaa magiaa tai vastaavaa pimeää kirjallisuutta. Kyllä se vaikuttaa haitallisesti. Saduissa on aina ollut monia hahmoja noidista ja haltijoista lähtien. Jos vaikka lukee satua Lumikista tai Hannusta ja Kreetasta. Tuskin ne ovat sellaisinaan vieneet ketään hunningolle. Eri asia on sitten, jos nykyään yhä useammin tyrkytetään okkultismia ja innostetaan lapsia kokeiluun tällä saralla. Uskoisin, että Raamattua opetettaessa löytyy hyvin selkeä raja. Jos ajattelee vaikka Saulin historian loppua taikka Apostolien tekojen kertomuksia, Mooseksen lakeja sekä tietysti Jeesuksen tekemiä monia ihmeitä. Tätä pitäisi opettaa myös kouluissa, jotta lapsilla olisi turva ja rauha sydämessä, kun he kohtaavat pimeyttä ajassamme. Joissain kristillisissä piireissä vallitseva hysteerinen asenne harvoin tuottaa lapsille sellaista turvallista asennetta, jonka avulla he pystyvät pelottomasti ja rohkeasti kohtaamaan ne perkeleen voimat, joista he jo kasteensa yhteydessä ovat sanoutuneet irti ja joista he Kristuksen kautta ovat saaneet voiton.

Ks. kysymykset 1418 ja 1416.

Kristillistä sionismia on monennäköistä. Vaikea sanoa suoraan. Jos se on tosiaan kristillistä, niin sen kuuluu olla raamatullista. Se tosiasia on muistettava, että Israel on Jumalan oma omaisuuskansa. Se totuus ei muutu. Yhtä tärkeää on muistaa, että Israel elää nyt syvässä luopumuksen tilassa.

Jo Mooseskin kehottaa juutalaisia elämään sovussa seassansa asuvan muukalaisen kanssa. Se koskee tämän päivän arabejakin. Täytyy olla oikeudenmukainen eikä saa risstää toisten omaisuutta. Päivänselvää on tietysti myös se, että jos syyllistytään terrorismiin ja aivan surutta surmataan ihmisä mahdollisimman paljon, on laillisella ja valitulla esivallalla oikeus voimatoimin estää pahuutta. Tilanne Lähi-Idässä on äärimmäisen sekava ja vaikea. Tarvitaan viisautta ja rukousta asian selvittämiseen edes jotenkuten.

Tarpeellinen kysymys. En halua taittaa kärkeä kysymyksestä, mutta kyllä tuota kaikkea tapahtuu luterilaisessakin kirkossa. Tuskin se on kumminkaan riittävästi.

Israel on edelleen Jumalan valittu kansa. Se ei tarkoita, että se toimisi aina oikein. Havainnollisena esimerkkinä tästä voitaisiin mainita, että tämän päivän Israelissa suurin ja pahin syy surmiin ei ole Hamasin terrorismi tai vastaava vaan maassa tehtävät monet abortit, jotka tehdasmaisena teurastuksena muistuttavat erittäin läheisesti natsi-Saksan juutalaisvainoja. Lopuksi "jätteet" vaan poltetaan kuten silloinkin.

Kaikkiin
niihin jumalanpalveluksiin voi mennä, joissa evankeliumi saarnataan puhtaasti ja sakramentit
jaetaan oikein. Minusta tässä ei kannata ruveta nimeämään ryhmiä, jotka olisivat aina oikeassa.
Sinun tehtävänäsi sanankuulijana on rukoilla pappien puolesta ja kuunnella saarnaavatko he oikein.
Elleivät saarnaa, niin mene ja ojenna heitä, jos saat siihen Herralta voiman. Lampaana jäät sinne
ja vain sinne, missä sinut ravitaan.

Tämä Ruotsissa tapahtuva pappiskoulutus on tarkoitettu kaikille. Ei ole mitään erottelua.
Meillä on ollut opiskelijoita kirkkomme ulkopuoleltakin. Eri kirkoista. Eri maista. Jne. Kaikki
tietysti saavat tulla ja opiskella. Me opettajat opetamme Raamatun ja lut. tunnustuksen
mukaisesti. Jumala sen suokoon.

Ks. edellinen kysymys.

Minusta kirkosta ei pidä erota. Vaan edelleen yhä ahkerammin rukoilla ja taistella uudistuksen puolesta. Miksi lähteä omasta kodistaan? Erotkoon ne, jotka opettavat harhaa ja elävät luopioina. Minusta yksi tärkeä kohta on Matt. 17:24-27. Siinä kysytään Jeesukselta, että maksaako hän oman aikansa "kirkollisveroa" (temppeliveroa). Tiedämme, että temppeli oli jumalattomien pappien hallussa ja ne papit (saddukeukset ja ylipapit) juonivat Jeesuksen ristille. Ja silti hän ei kieltäytynyt maksamasta veroaan, mutta aivan kohta puhdisti temppelin ja aikaansai sillä, että papisto tahtoi hänet ristille entistä kiivaammin. Tämä on raamatullinen visio. Käyköön sitten, kuinka käy. Minusta on väärin luovuttaa ja jättää kirkko roistojen käsiin. Kyse ei ole sitä paitsi vain siitä, mitä mieltä sinä itse olen. Ratkaisusi vaikuttaa myös muihin. Kuka ruokkii ne lampaat, jotka jäävät, jos itse lähtee? Entä jos ei kukaan enää järjestä kirkossa apostolisia jumalanpalveluksia, niin edellytettänkö silloin, että kaikki lähtevät sinun myötä kirkosta? Tuskin. Ja mihin kirkkoon sitten liittyisi? Minusta olisi varsin ongelmallista liittyä esim. katoliseen kirkkoon. Samoin johonkin äärimmäisen pieneen luterilaiseen kirkkoon, joissa on monet omat ongelmansa "tunnustuksellisuudestansa" huolimatta. On äärimmäinen, erikoinen ratkaisu, jos ei ole minkään kirkon jäsen vaan ikään kuin irrallaan todellisesta seurakuntayhteydestä ja silti haluaa olla seurakunnassa yhä mukana tavalla tai toisella. Emmekä me löydä "ihanteellista" seurakuntaa ilman syntiä ja erinäisiä kahnauksia mistään. Saatana vihaa kirkkoa ja tekee kaikkensa sen tuhoamiseksi ja saattaakseen kaikki ulos siitä. Jeesus tahtoo uudistaa kirkkonsa. Se on sitten eri asia, jos sinut heitetään ulos kirkosta. Silloin olet vapaa lähtemään. Jumala sinua siunatkoon taistossasi.

Kyllä
kaste pelastaa, koska se on Jumalan armoteko ja siinä lapsi saa oman uskon Herraansa Jeesukseen.
Johannes Kastajakin tuli jo äitinsä kohdussa täyteen iloa Pyhässä Hengessä. Usko ei ole vain
pelkkää tietoa vaan paljon enemmän.

Tuo lause "Joka uskoo ja kastetaan" ilmaisee yhteenkuuluvuutta. Ei jotain aikajärjestystä. Jos
sinä sanot, että "söin ja join" hyvää ruokaa ja juomaa, niin et tarkoita, että ensin sinä söit ja
vasta sitten sinä joit vaan lauseesi merkitsee: "Aterioitsin ja siihen kuului syöminen ja
juominen." Molemmat kuuluvat yhteen. Ja sitä paitsi Matt. 28:18-20 on kaste ja opettaminen
nimenomaan tässä järjestyksessä.

Minusta yksi selkeä kohta kasteesta on 1. Kor. 10:2-3. Ks. esim.
kysymys ja vastaus 290. Huomaa, että tässä kohtaa ei juutalaisten lapsilta ruvettu
kyselemään, että tahtovatko he mennä Punaisen meren poikki vai ei. Kaikki menivät. Pienet ja
suuret. Myös sylivauvat. Paavalin mukaan tämä on kasteen esikuva Vanhassa Testamentissa.
Israelilaiset saivat silloin kasteen Moosekseen, joka oli heidän Pelastajansa Egyptin orjuudesta
kuten Jeesus pelastaa meidät synnin orjuudesta kasteessa.

Kyllä Suomen ev. lut. kirkossa saarnataan oikein. Eivät kaikki. Ja eivät kaikkialla. Mutta oikeita saarnaajia löytyy paljon. Hakeudu niihin yhteytksiin. Karta väärin opettavia paimenia. Hakeudu aina sinne, missä kuuluu hyvän Paimenen ääni.

Olen itsekin lukenut sitä nuorempana (moneenkin kertaan). Minusta se on aina lukemisen arvoinen. Virkistävän erilainen.

Rohkene ihmeessä! Muista Moosesta, tuota maailmanhistorian ehkä parasta "huonoa" saarnaajaa! Kankeaa kieltä ja surkeaa puhetta. Mutta se ei saanut olla este hänelle, koska se ei ollut mikään este Jumalallekaan. Pikemminkin niin, että puhujalle häpeä ja Jumalalle kunnia!

Sitä paitsi me olemme kaikki aivan surkeita rukoilijoita. Kuka voisi väittää olevansa parempi
rukoilija kuin sinä? Room. 8:26 sanoo, että me emme tosiaan tiedä
mitään,
mitä tulisi
rukoilla.
Silti sinulla on ihana etuoikeus vuodattaa koko sydämesi hälle, joka on sydänten tuntija ja
ymmärtää kyllä. Avaa vaan rohkeasti sydämesi. Ehkä minäkin rohkaistun rukoilemaan enemmän, kun saan kuulla sinun ja muiden rukoilevan!

Vanhassa kirkossa diakonit joskus veivät ehtoollisen sairaille ja niille, jotka eivät päässeet mukaan jumalanpalvelukseen. He eivät siis itse toimittaneet ehtoollista vaan saivat papin toimittamasta ehtoollisesta siunatut ehtoollisaineet. Tämä on kumminkin - kuten helposti ymmärretään - poikkeustilanne. Mutta näin voidaan vielä menetellä, jos se muuten hyväksi havaitaan. En kumminkaan tästä vanhasta tavasta lähde vetämään sitä johtopäätöstä, että naiset voisivat sinänsä jakaa ehtoollista kirkossa. Se sekoittaa vain entistä sekavammaksi käyvää aikaa ja kirkon linjausta.

Varsinaisesti nyt käytävässä keskustelussa ei ole kysymys kasteen kautta tapahtuvasta uudestisyntymisestä, vaan (saarnatun) Jumalan sanan voimasta uudestisynnyttää ihminen. Syvimmältään tuo sana on Sana eli Kristus itse, jonka kautta kaikki on luotu ja joka sanoo sanoistaan, että ne ovat "Henki ja elämä". Juuri sen tähden hänen puheensa kantaa voiman uudestisynnyttää ihmisen, joka sitten myös tietysti haluaa kasteen armon osallisuuteen (jollei häntä koskaan ennen ole kastettu) tai palata kasteen armoon (jos hän on jossain vaiheessa siitä luopunut). Jos kielletään saarnatun Jumalan sanan voima uudestisynnyttää, se väistämättä ennen pitkää johtaa syvään raamattukriisiin. Ja koska Jumalan sanaa saarnattaessa saarnataan itse Kristusta, olisi täysin harhaista väittää, ettei hänellä ole muka valtaa uudestisynnyttää sanansa kautta. Toistan, että juuri sen kauttahan koko maailma on luotu ja juuri omia sanojaan Jeesus sanoo "Hengeksi ja elämäksi".

Edelleen tässä keskustelussa on tärkeää torjua epäraamatullinen uskon kaksinaisuuden jaottelu (ks. siitä lisää Herännäislehden sivuilta). Jos opetetaan, että ”usko, jonka Pyhä Henki synnyttää sanan kautta” ja joka ”tarttuu Kristuksen evankeliumiin” ja joka jopa ”isoaa ja janoaa vanhurskautta” ei kumminkaan pelasta, tuhotaan koko evankeliumi. Pitäisikö se sallia? Pitäisikö tämä opetus toivottaa tervetulleksi saarnatuoleihin? Korottaa se aina piispan hengelliseksi testamentiksi koko kirkkokansaa ja kaikkia jälkipolvia sitovaksi? Se ei ole mahdollista. Oli pakko puuttua ja torjua evankeliumin totuuden nimessä tuollainen opetus.

Mielestäni myös tässä keskustelussa "heiluri" on heilunut liikaa toiseen ääripäähän. Uuspietistisessä liikkeessä (johon emeritus piispa Matti Väisänen kuului) opetetaan, että kasteessa ihminen ei uudestisynny vaan saarnatun sanan kautta. Nyt opetetaan ihan päinvastoin: Ihminen ei synny uudesti (saarnatun) sanan kautta, vaan ainaostaan kasteessa. Raamattu sekä luterilainen tunnustus opettavat oikein (ks. edellä) välttäen molemmat ääripäät.

He ovat joko paaduttaneet omantuntonsa äänen tai he vastustavat sen moitteita ikään kuin niistä tietämättä.

Ks. erityisesti kysymys nro 760, mutta myös nrot 328, 372 sekä 921 ja lisäksi viimeisen vastauksen muut viittaukset!

Käsittääkseni ainakin periaatteessa me kaikki sitoudumme Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen oppiin. Mitä ehkä jotkut yksittäiset kristityt ajattelevat tai luulevat, on eri asia. Ymmärtääkseni ei esikoislestadiolaisessa herätysliikkeessä ajatella laajasti, että "vain me pelastumme". Sellaista ajattelua löytyy lähinnä kaiketi vanhoillislestadiolaisten virallisissa kannanotoissa. Sielläkään tuo ajattelu ei kansan syvissä riveissä ole mitenkään itsestään selvä.

Kaikilla herätysliikkeillä on omat painotuksensa. Lestadiolaisen herätysliikkeen erityispainotus on henkilökohtaisen ripin käyttö ja se on tietysti luterilaista oppia jos mikä.

Kyllä tällainen elämäntilanne on vaikeaa ja kuluttavaa. Uskoisin ymmärtäväni. Olisiko sinulla joku luotettava ystävä, jonka kanssa voisitte yhdessä rukoilla? Muistat sen lupauksen: Missä kaksi tai kolme on koolla Jeesuksen nimessä. Rukoilkaa muun ohessa myös 1. Piet. 3:1 toteutumista. Toivotan sinulle voimia elämäsi suurien haasteiden keskelle.

Ks. kysymys 693. Lisäksi esim. Apt. 6:5 kertoo, että ensimmäinen kristitty marttyyri Stefanos olitäynnä Pyhää Henkeä. Se johtui siitä, että hän osasi niin hyvin pyhät kirjoitukset (luku 7).

UT:ssa on 27 kirjaa.

Voisit jättää mulle tälle kysymyspalstalle nimesi ja osoitteesi. Voin postittaa sulle oman Raamatun. Ei maksa mitään. Enkä päästä nimeäsi ja osoitettasi eteenpäin kysymyspalstalle - vaan poistan lähettämäsi tiedot. Ne jäisivät siis vain minun tietooni. Mutta saisit näin ikioman Raamatun. Siunausta elämääsi.

Niitä on Vanhassa Kirkkoraamatussa (Bibliassa) 14.

Vaikea kohta tarkoittaa sitä, että kristitty, josta jo on tullut luopio, hylätään saatanan haltuun eli hänet sidotaan synteihinsä ja erotetaan seurakunnasta. Tämän tarkoituksena ei kuitenkaan ole tuhota häntä ja lopullisesti hylätä hänet. Kaiken takana on toive ja rukous, että asianomainen kristitty saisi kääntyä takaisin ja löytää uudelleen armollisen Jumalan ja sen kautta pelastua.