Kysymys 1061
Minua askarruttaa sellainen asia, että jos on pitkään ja tietoisesti toiminut omaatuntoaan vastaan, ja tuntee sydämensä siinä menossa paatuneen, niin voiko vielä uskoa syntinsä anteeksi Jeesuksen sovintoveressä? Oikeastaan mitään muuta toivoahan ei ole pelastua kuin syntien anteeksiantamus. Sanassa kuitenkin sanotaan, että jos tietoisesti tekee syntiä, niin ei ole enää mitään uhria syntien anteeksisaamiseksi, vaan vain kauhea tuomion odotus. Milloin on ns. "liian myöhäistä" tehdä parannus? Esim. jos kristityn sydän paatuisi niin pahoin että hän sen seurauksena esim. tekisi murhan, voisiko hän enää elämänsä aikana 'palata takaisin' kristityksi?
Muuta toivoa ei tosiaan ole kuin Jumalalta saatu anteeksianto. Se on avoinna vieläpä ristin ryövärille, kieltäjä Pietarille, luopio Daavidille jne. Raamatussa on paljon esimerkkejä uskovista, jotka ovat mennettäneet koko hurskautensa saadakseen sen sitten takaisin Herraltaan puhtaana ja valkoisena. Omaatuntoaan vastaan ei missään tapauksessa saa toimia. Lankeemuksen tapahduttua on hyvä pyytää ja anoa armoa Jeesuksen ansioon vedoten. Silloin on "liian myöhäistä" enää kääntyä, kun ns. "armonaika" loppuu (joko kuoleman myötä tai Kristuksen palatessa takaisin kirkkaudessaan). Vielä nyt armonajan jatkuessa sinun ja kenen muun tahansa on lupa kääntyä Vapahtajamme puoleen ja saada aloittaa aivan alusta uudelleen. Älä epäile tätä! Paatunut ihminen ei enää kysele armon perään ollenkaan. Hän hylkää kaiken hengellisen ja pilkkaa sitä. Varsinkin jos hän on jo ollut uskossa ja jatkaa sitten epäuskossaan, hänen tilansa on hyvin vaarallinen. Jumala häntä (ja meitä kaikkia) armahtakoon.