Kysymykset


Kysymys 1711

Uudestisynnyttääkö ehtoollinen, jos uudestisyntymätön sen uskossa vastaanottaa?

Vastaus:

Ehtoollinen on tarkoitettu kastetulle, uskovalle kirkon jäsenelle matkaevääksi. Se ei ole varsinaisesti evankelioimisen tapa taikka väline.


Kysymys 1710

Onko Raamatussa sanaa kirkko?

Vastaus:

On ja ei. Riippuu, kuinka kreikan sana "ekklesia" halutaan kääntää ... Se voi merkitä kirkkoa tai seurakuntaa.


Kysymys 1709

Protestanttisissa vapaissa suunnissa opetetaan ainakin teoriassa yksin uskosta, yksin rististä pelastusta eli sama kuin luterilaisuudessa. Mutta onko se käytännössä kuitenkaan sama? Eikö vapaissa suunnissa ole enemmän lainomaisuutta ja paremmaksi tulemisen ylikorostusta?

Vastaus:

En koe mielekkäänä kommentoida yleisellä tasolla, "mitä missäkin" mahdollisesti on. Mainitsemaasi opetusta esiintyy valitettavasti usein tietyissä piireissä. Selllaista opetusta kannatta välttää. Oikeaan seurakuntayhteyteen hakeutuminen on tärkeää jokaiselle.


Kysymys 1708

Tyrmääkö raamattu kaiken teorian avaruuden ulkopuolisesta elämästä? Entä onko raamatussa yhtään
mainintaa Dinosauruksista?

Vastaus:

Ei Raamattu puhu mistään "ulkopuolisesta elämästä". Siksi en jaksa siihen uskoa. Dinosauruksista
Raamatussa voi olla mainintaa. Esim. Jobin kirjan puheet Leviatanista (Job 40:20) ja Behemotista
(Job 40:10) voivat olla juuri kuvausta niistä. (Krokotiiliksi tai virtahevoksi kuvaukset eivät ihan sovi.)


Kysymys 1707

Eikö kirkkohistorian todistus jo pelkästään ole riittävä antamaan oikeutuksen lapsikasteelle? Toisaalta kyllä Raamatulla asiaa on myös suht koht helppo perustella.

Vastaus:

Raamatun sana on kaikessa tärkein peruste. Kirkkohistoria taasen osoittaa selvästi, että Raamatun sanaa on aina myös kuuliaisesti noudatettu tässä kysymyksessä, vaikka valitettavia poikkeuksiakin löytyy.


Kysymys 1706

Voiko Raamatun ilmoittama seurakunta olla uskonnollinen instituutio eli yhteiskunnallinen laitos? Jotkut kun ovat sitä mieltä, että ei pitäisi kuulua minkäänlaiseen "kirkkolaitokseen".

Vastaus:

Raamatun mukaan kirkko tai seurakunta on se, jossa evankeliumia puhtaasti saarnataan ja sakramentit oikein jaetaan. Ei ole muuta todellista seurakuntaa olemassakaan.


Kysymys 1705

Voiko eri seurakunnissa käydä tutustumiskäynnillä? Vai pitäisikö luterilaisen ajatella, että en naamaani näytä muissa seurakunnissa?

Vastaus:

Ei seurakuntayhteyttä voida pitää samanlaisena kuin vaikkapa eri TV-kanavia tai elintarvikekauppoja. Ei hengellistä kasvua taikka autuutta käydä kokeilemassa siellä sun täällä. Kirkosta haetaan Kristusta ja kun hänet myös löytää pyhän sanan ja sakramenttien kautta, ei tarvitse muuta. Erilainen "kokeileminen" on vierasta aidossa Jumala-suhteessa.


Kysymys 1704

Mitä Jeesus tarkoittaa sanoessaan joka uskoo se pelastuu.

Tarkoitan sitä että miten sitä pitää uskoa?

Riittääkö se että tietää ja luottaa siihen että jeesus on sovittanut koko maailman vai liittyykö siihen jotain muutakin?

Tahdon myös kysyä mitä tarkoittaa se että usko ilman tekoja on kuollut josta puhutaan raamatussa?

Vastaus:

Se, joka uskoo, panee toivonsa ja luottamuksensa yksin siihen, että Kristus on sovittanut kaikki synnit, siis myös omani. Tämän hän saa uskoa nimenomaan Jumalan antaman lupauksen tähden eikä järkeilynsä perusteella. Uskoa seuraavat sitten uskon teot. Nämä teot tehdään lähimmäiselle, sillä hän niitä tarvitsee. Niitä ei tehdä Jumalalle ikään kuin ansaitaksemme autuuden. Sellaisia tekoja hän ei halua!


Kysymys 1703

Mitä Paavali tarkoittaa kirjoittaessaan "Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti".

Vastaus:

Sitä, että Paavali olisi kristittynä mielellään vapaa kaikesta synnistä, mutta ei pysty, koska hän turmeltuneena ihmisenä yhä edelleen tuntee synnin himoja ja vaikutuksia itsessään. Hänen tuntemansa ristiriita on niin suuri, että hän kuvaa tilaansa tuollaisella hirmu kohtikäyvällä tavalla.


Kysymys 1702

Voiko Heprealaiskirjeeseen luottaa vaikka sen kirjoittajaa ei tiedetäkkään? Sama kysymys pätee oikeastaan kaikkiin kirjeisiin joiden alkuperäistä kirjoittajaa ei tunneta.

Vastaus:

Voi luottaa. Heprealaiskirje on kuitenkin kirjoitettu totuudessa ja yhtäpitävästi muiden kirjoitusten kanssa.


Kysymys 1701

Olen kuullut sellaisia mielipiteitä että Jumala olisi ennalta nähnyt meidän elämämme ja nähnyt ennalta kaikki synnit jotka me tulemme elämämme aikana tekemään. Mitä mieltä itse olet?

Vastaus:

Kaikkitietävänä Jumala tietysti tietää kaiken, mutta se on eri asia kuin että hän hyväksyisi kaiken.


Kysymys 1700

Mitä Paavali tarkoitti kirjoittaessaan että "Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, jota ei tarvitse katua, sillä se johtaa pelastukseen. Maallinen murhe sen sijaan tuottaa kuoleman"

kysyisin vielä että saiko Paavali viestit kirjeisiinsä suoraan Jeesukselta ja tarkoittiko hän kirjaimellisesti että hän oli suurin syntinen

Vastaus:

Tuollainen Jumalan mielen mukainen murhe syntyy ihmisessä, kun hän huomaa tehneensä syntiä ja murehtivansa sitä, Silloin hän murehtii tekemäänsä ja se vie hänet anteeksiantamuksen lähteelle, Jeesuksen tykö samaan armon avuksensa oikeaan aikaan. Pelkkä maallinen murhe taasen ei tällaista saa aikaan. Päinvastoin lääkäritkin nykyaikana varoittavat, että liika murehtiminen johtaa - kuolemaan!

Kyllä Paavali välillä sai ilmestyksen kautta tietoa Jeesukselta. Ei se kuitenkaan mikään tavanomainen, arkinen tapahtuma ollut.


Kysymys 1699

Onko Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan oikeasti rajaton? Onko se ehdotonta vai ehdollista ja miten
siitä voidaan olla varmoja?

Vastaus:

Et voi
kysellä yleisesti vaan tällaisia kysymyksiä. Tai et silloin ainakaan saa kestäviä vastauksia. Sinun
täytyy lukea Raamattuasi. Silloin sinä tiedät, mitä Jumala sanoo ja ajattelee sinusta. Tuon Raamatun
sivuilta saat lukea tuhansia armolupauksia. Ja kyllä: Ne koskevat sinuakin.

Ota siis Raamattu käteen ja aloita vaikka Johanneksen evankeliumin
armolupauksista.
Lue ja
nauti. Omista itsellesi Jeesus!


Kysymys 1698

Mitä Jeesus tarkoitti kun hän sanoi että "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa"?

Vastaus:

Sitä, että hän tekee kaiken pelastuksesi eteen. Sinä olet heikko ja puuttuvainen kaikessa. Mutta sinulle on hyvä Paimen ja juuri siksi sinulta ei mitään puutu. Ps. 23:1.


Kysymys 1697

Jeesus lupasi että sitä joka hänen luokseen tulee hän ei pois aja mutta onko siinä mitään ehtoja? Vaikka ihminen olisi tehnyt tai sanonut kuinka kamalia asioita niin otetaanko hänet silti vastaan?

Eikö Jeesus nimenomaan fariseuksille sanonut että he eivät saa ikinä anteeksi vaan ovat syypäät ikuiseen syntiin?


Kysymys 1696

Mikä on LSRY:n linjaus niille ehtoollisen suhteen, jotka ovat eronneet kirkosta? Ovatko nämä ihmiset tervetulleita ehtoollispöytään kirkkomme poikkeuksellisessa tilanteessa tilaisuuksissanne?

Vastaus:

Jokaisen on syytä käydä asiasta avoin keskustelu toimittavan papin kanssa.


Kysymys 1695

Mikä on Luterilaisuuden näkökulma Neitsyt Mariasta? Katolilaiset uskovat että hän on taivaassa ja johdattaa ihmisiä Jeesuksen luokse.

Monet Katolilaiset nunnat ovat myös väittäneet Jeesuksen ja Marian ilmestyneen heille ja antaneet viestejä. Ovatko tuollaiset näyt mahdollisia?

Vastaus:

Laitan sinulle tähän perään pitkän saarnan, jonka edesmennyt Simo Kiviranta on pitänyt. Lue se huolella. Siinä on vastausta näihin esittämiisi kysymyksiin.

MINUN HERRANI ÄITI

Simo Kiviranta

Saarna on pidetty Marianpäivänä 16.3 1997.

Mutta Maria nousi niinä päivinä ja meni kiiruusti ylös mäkikyliin Juudan kaupunkiin. Ja tuli Sakariaan huoneeseen ja tervehti Elisabetia.Ja tapahtui, kuin Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hyppäsi lapsi hänen kohdussansa. Ja Elisabet täytettiin Pyhällä Hengellä. Ja hän huusi suurella äänellä ja sanoi: siunattu olet sinä vaimoin seassa, ja siunattu on sinun kohtus hedelmä!Ja kusta se minulle tulee, että minun Herrani äiti tulee minun tyköni? Sillä katso, kuin sinun tervehdykses ääni tuli minun korviini, hyppäsi lapsi ilosta minun kohdussani.Ja autuas sinä, joka uskoit; sillä ne täytetään, mitkä sinulle ovat sanotut Herralta.(Luuk 1:39-45)

Ainoa uskontunnustuksessa mainittu Kirkon uskova jäsen

Uskontunnustuksessa, jonka yhdessä lausumme jumalanpalveluksessa, mai-nitaan nimeltä kaksi henkilöä: Pontius Pilatus ja neitsyt Maria. Jälkimmäistä juhlimme tänään, Marian päivänä. Edellistä emme juhli. Syykin on selvä: Mo-lemmat kyllä kuuluivat Jumalan salattuun suunnitelmaan, mutta Pontius Pila-tus luisti siitä tehtävästä, joka hänelle kuului. Maria taas otti saamansa suuren tehtävän vastaan.

Pontius Pilatukselta odotettiin totuudellisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Hän on esimerkki siitä, miten Jumalan asialle, totuudelle, oikeudelle ja vanhurskaudelle käy tässä maailmassa. Maailma, joka on pahan vallassa, nousee aina Herraa ja hänen Voideltuansa vastaan. Uskontunnustuksen sana “kärsi Pontius Pilatuksen aikana” sisältää myös ajatuksen Pontius Pilatuksen vallan alaisena olemisesta. Sen hän sanoo itsekin itsetietoisen häpeämättö-mästi Jeesukselle, joka seisoo hänen tuomarinistuimensa edessä: “Etkö tiedä, että minulla on valta sinut päästää ja minulla on valta sinut ristiinnaulita.” Jeesuksen vastaus oli Pilatukselle totuuden viimeinen kutsu: “Sinulla ei olisi mitään valtaa minuun, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä.” Mutta Pilatus kieltäytyi. Hän meni virran mukana. Enemmistön hetkellinen huuto, oli hänelle enemmän kuin oikeuden pysyvä mahti. Mutta mikään käsien peseminen ei voinut puhdistaa häntä oikeusmurhasta ja viattoman veren tahrasta. Siinä ei todellakaan ole mitään juhlimista.

Toisin on Autuaan Neitsyt Marian laita. Hänen tehtävänsä ja hänen esimerk-kinsä on äärettömän meille äärettömän kallisarvoinen. Meidän ei tarvitse välittää mitään siitä, että on ns. kirkkoja, joissa Mariasta on tehty puolijumala, perisynnitön taivaan kuningatar, toinen välittäjä ja lunastaja Jeesuksen rinnalle, joka on ainoa välittäjä Jumalan ja Ihmisten välillä, ainoa Lunastaja, ainoa sovittaja ja uhri koko maailman syntien edestä. TÄSTÄ SAA PAIKKANSA MYÖS MARIA: MINUN HERRANI ÄITI. Marian päivä ei ole sitä varten, että me luterilaiset selittäisimme, mitä Maria ei ole, vaan toki juuri siksi, että uskomme vahvistuisi siitä, mitä Maria meille on.

Marian päivä - suuri raamatullinen juhla

Me olemme onnellisesti vapaat kaikista ihmisten luuloista, keksinnöistä ja käsityksistä, joita ihmiset ovat eri aikoina sorvanneet ja loruilleet autuaasta pyhästä Marista. Me voimme iloiten, täydestä sydämestä ja oikein rakkauden lämmöllä ja hehkulla juhlia Mariaa. Ja niin me teemme yksinomaan ja pelkäs-tään sen pohjalta, mitä Pyhä Raamattu meille ilmoittaa Mariasta.

Ihan turhaan me luterilaiset olemme poteneet kompleksia Marian suhteen. Tietysti se on ymmärrettävää, kun on keksitty monia harhaisia Maria-juhlia, meidän helposti käy niin kuin nykyaikaisessa tietokilpailussa: kysymyksiä sa-taa ja sekuntikello käy: kun eteen pamahtaa kysymys, johon emme osaa oi-kein sanoa mitään, huudamme: “Ohi, seuraava!” Mutta älkäämme me ystävät rakkaat, menkö Marian ohi.

Tässä jumalanpalveluksessa olemme kuulleet kaksi kaikkein syvällisintä ja ihaninta Raamatun kohtaa, jotka ilmoittavat, mitä erityistä Jumalan sana ha-luaa julistaa meille autuaasta neitsyt Mariasta. Ensimmäinen on alttarilta kuul-tu vanha evankeliumi enkeli Gabrielin ilmestymisestä neitsyt Marialle. Ja toi-nen tämän päivän saarnateksti, jossa kuvataan tuo herkkä ja hieno tapaus: kaksi odottavaa äitiä: Maria ja Elisabet kohtaavat toisensa. Nämä julistavat meille elämänläheisesti armon evankeliumia Jumalan suurista teoista. Samalla me saamme niistä rohkaisua. Juuri sitä me tarvitsemme, kun usein tunnemme itsemme epävarmoiksi, voimattomiksi ja niin peräti keskentekoisiksi sekä ihmisinä että uskossamme.

Otan evankeliumista esille vain kaksi kohtaa, jotka ovat sellaisia, että Jumalan Pyhä Henki voi niiden avulla saada meidän heikosti lepattavan uskomme palamaan ja oikein roihuamaan, niin että voimme taas iloiten jatkaa matkaamme.

1. Mitä aivan erityistä ja poikkeuksellista Jumala antoi vain Marialle.

2. Miten Mariasta tuli Jumalan tiellä erityinen suuri uskon esimerkki meille jokaiselle

Jumala valitsi yksin Marian ainutlaatuiseen tehtävään.

Yksi ja toinen meistä voi nyt ajatella. Jos Jumala antoi jotain erityistä vain tuolle yhdelle ihmiselle, silloinhan minä olen sitä vailla. Miten sillä olisi minulle merkitystä.

Päivän evankeliumia Marian ja Elisabetin kohtaamista monet pitävät vain ohimenevänä välikertomuksena, josta ei paljon irtoa. Mutta siinä avautuvat huikeat Raamatun syvyydet. Juuri tämä kohta kertoo, miten Marian ainutlaa-tuinen, mikä Marialle annettiin, ei kohdistunut vai häneen, vaan meihin kaik-kiin.

Maria kulki kiireesti vuorimaahan, erääseen Juudan kaupunkiin. Oliko se tuo kuuluisa Hebron, jossa on Mamren tammisto, Aabrahamin ja patriarkkojen haudat - kuten kirkon perinne kertoo tai Ein Karim Jerusalemista länteen, em-me varmuudella tiedä. Joka tapauksessa Hebronissa asui paljon papistoa. Siellä oli ehkä myös Sakariaan ja Elisabetinkin pappila. Sinne Maria lähti kovalla kiireellä jalkaisin noin 200 km.

Voimme hyvin ymmärtää, mistä kova kiire johtui. Marialle oli tapahtunut sellaista, josta ei voinut puhua kenelle hyvänsä. Hän lähti rakkaan vanhemman sukulaisensa, ystävättärensä luo. Marian täytyi purkaa ääretön salaisuus sydämeltään. Hänen täytyi jakaa se läheisen ihmisen kanssa. Eikä Elisabet ollut pelkkä sukulainen, käly niin kuin vanhoissa teksteissä sanotaan. Hän oli hengellinen sukulainen. Molemmat kuuluivat ns. maan hiljaisiin. Eivät he loistaneet julkisuuskuvassa, mutta heillä oli jotakin paljon enemmän. He elivät vanhan liiton profeetallisissa kirjoituksissa. He odottivat Israelin “lohdutusta”, Messiasta, Lunastajaa. Tämä ääretön uutinen: ”Nyt se tapahtuu”, sai aikaan Marian kovan kiireen. Ehkä hänellä oli myös Joosefin saama sana: “Sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistään”.

Mutta miten kävikään, kun 4-5 päivää vikkelästi kuljettuaan hän ei perillä ehtinyt muuta kuin tervehtiä Elisabetia, kun tapahtui ihmeellistä. Jo ennen uutisen kertomista, tajuttiin, että oltiin Jeesuksen läheisyydessä. Siinä tapahtui kaksi tapaamista.

Ensinnäkin kaksi odottavaa äitiä kohtasi toisensa. Tiedämme, että liikutaan hyvin herkällä alueelle, kun kaksi äitiyteen valmistautuvaa naista kohtaavat. Me miehetkin saatamme aavistaa, että äitiyteen liittyy jotakin ainutlaatuista sydänten yhteyttä ja yhteistä kokemista. Mutta odottavien äitien lisäksi tässä tapahtuu kahden muunkin henkilön kohtaaminen. Tervehdyksen kuultuaan Johannes Kastaja hypähti äitinsä Elisabetin kohdussa. Juuri nyt toteutui se en-nustus, minkä enkeli Gabriel oli lausunut Sakariaalle: “Hän on oleva täytetty Pyhällä Hengellä hamasta äitinsä kohdusta.” Johannes kastaja riemastui, kun tajusi: nyt olen Jeesuksen läheisyydessä.

Kuinka totta tässä on kristikunnan vanhojen opettajien sana: Missä Jeesus Kristus on, siellä on Pyhä Henki. Ja missä Pyhä Henki on, siellä myös iloitaan ja saarnataan ilosanomaa Jeesuksesta. Ensimmäinen julistaja oli Johannes Kasta-ja, joka ponkaisi ilosta. Hän keskusteli suuren Työnantajansa kanssa. Hän aloitteli jo sitä tehtävää, mikä sitten varsinaisesti alkoi 28 vuotta myöhemmin keisari Tiberiuksen aikana Jordanilla: Huutavan ääni kuuluu erämaassa. Valmistakaa tie Herralle. Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle. Hän saarnasi parannuksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi.

Mutta sitten tässä kohtaamisessa oli toinen, joka Jeesuksen läheisyydessä täyttyi Pyhällä Hengellä ja profetoi siitä, kuka oli se, jotka Maria odotti kohdus-sa. Elisabet oli Hannan ohella toinen suuri naisprofeetta vanhan ja uuden liiton rajalla: “Siunattu sinä vaimojen joukossa, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Ja kuinka minulle tapahtuu, että minun Herrani äiti tulee minun tyköni?” Juuri naisprofeetta Elisabet ilmoittaa, että Marialla on ainutlaatuinen asema ja tehtävä. “Sinä olet siunatuin maailman kaikista naisista!” Jokainen uskova tajuaa Raamatun pohjalta, mikä on Marian ainutlaatuinen asema ja tehtävä. Hän ei ole ylhäisessä yksinäisyydessään. Hän ei ole jumalallinen olento. Hän on ihminen mitä todellisimmassa merkityksessä. Hänkin tarvitsi pelastusta sen lapsen kautta, jota hän kantoi kohdussansa. Siksi meillä on vastaus valmiina. Sama, minkä Elisabet ilmoittaa: “Minun Herrani Äiti”!

Aivan yksinkertaisesti ja koruttomasti Elisabet myös profetoi sen, että tuo lapsi Marian kohdussa oli jumalihminen. Vain hän, ei kukaan muu. Sen, että Jeesus oli todellinen ihminen, Elisabet sanoo yksinkertaisesti: Sinun kohtusi hedelmä. Jumalan Poika syntyy ihmiseksi juuri niin kuin me kaikki. Kun tässä jumalapalveluksessamme heläjävät joulun soinnut, ne viittaavat ensi jouluun. Marian päivää vietetään 9 kuukautta ennen joulua. Se on aivan sama aika, jona jokaista meistä on odotettu äidin sydämen alla tähän maailmaa. Ja siiten kun Elisabet sanoo: Minun Herrani, se on Jumalan nimi. Elisabet oli Marian jälkeen tavallaan kristikunnan toinen kristitty uskova ihminen, sillä sanoohan Paavali: “Ei kukaan voi sanoa: Jeesus Kristus on Herra paitsi Pyhässä Hengessä”

Neitsyt Marian ainutlaatuinen asema on, että hän ainoana ihmissuvusta sai synnyttää ainoan synnittömän, hänet, joka viattomana antoi äärettömän uhrin koko maailman, sinun ja minun äärettömän syntivelan maksuksi ja sovituk-seksi. Luther opettaa Isossa Katekismuksessa:

“Kaikki lausumat (2. uskonkappale) puhuvat Kristuksesta meidän Herrastam-me ja tarkoittavat yksinkertaisesti Lunastajaa … Ne ilmaisevat, mitä maksoi hä-nelle voittaakseen meidät omikseen.” Sitä varten hän tuli ihmiseksi ja syntyi synnittömästi Neitsyt Mariasta. Me olemme tulleet Jumalalle todella kalliiksi. Kun meidän pelastuksemme hinta lausutaan julki, silloin ei ainoastaan ylitetä kaikkia mahdollisia menoarvioita, vaan kustannussummaksi joudutaan merkitsemään ÄÄRETÖN.

“Neitsyt Maria ei synnyttänyt pelkkää ihmistä, vaan sellaisen ihmisen, joka enkelin todistuksen mukaan todella on Korkeimman Jumalan Poika” (Tun-nustuskirjat FC 8,24). Syvästi Raamattuun ja tämän päivän tekstiin, Elisabetin profetiaan perustuu meidän luterilainen oppimme Mariasta: “Oikeutetusti Mariaa voidaan nimittää Jumalan Äidiksi eli Jumalan synnyttäjäksi” (Tunnustuskirjat Ep. 447,12). “Kuinka valtava asia onkaan, että Jumala ja ihminen liittyvät yhteen sillä tavoin, että kummankin luonto säilyy eheänä ja sama yksilö on yhtä hyvin ihminen kuin Jumala.” (Anselm)

Maria - uskon esimerkki meille jokaiselle

Elisabetin profetia päättyy erikoisiin sanoihin: “Autuas se, joka uskoi, sillä se sana on täyttyvä, mikä hänelle on tullut Herralta”. Tässä meille nyt sanotaan: missä asiassa autuas neitsyt Maria on kaikkien kristittyjen esikuva. Vaikka Eli-sabet puhuu 3. persoonassa ”se, joka uskoi”, niin alkuteksti paljastaa, että tar-koitetaan Mariaa: Autuas sinä Maria, joka uskoit.

Maria lähti Jumalan antamaan ainutlaatuiseen tehtävään uskon varassa. Usko tarkoittaa Jumalan hyvien töiden vastaanottamista. Niin Maria oli Jumalan synnyttäjä lupauksen sanan ja uskon kautta. Maria on ensimmäinen uuden liiton uskova ja ensimmäinen kristillisen seurakunnan eli Kristuksen kirkon jäsen. Ei varmaankaan ole liikaa sanottu, että hän on kaikkien uskovien äiti, sillä Pyhä Henki synnytti hänetkin Jeesuksen Kristuksen seurakuntaan.

Tämä tarkoittaa, että hän on tavallinen ihminen. Ihmiskeksintöä ovat keski-ajan lopun kuvitelmat Mariasta perisynnittömänä. Tässä katolinen kirkko ei usko oikein omiakaan selkeimpiä opettajiaan kuten Anselmia: Miten Kristus, joka oli kaikessa niin kuin mekin kuitenkin ilman syntiä - saattoi syntyä Ma-riasta vapaana synnistä, kun kerran hänen äitinsä oli syntisen ihmissuvun jäsen. Vielä Anselm pysyy tällä kohden Raamatun opetuksessa: “Kristuksen äiti oli puhdas Kristuksen edessä olevan kuoleman tähden... Neitsyt, josta hänet otettiin, ei olisi ollut puhdas, jollei hän olisi uskonut Poikansa todelliseen kuolemaan, eikä häntä olisi voitu millään muulla lailla ottaa tästä naisesta.”

“Mutta nyt tämä Neitsyt, josta tämä puheena oleva ihminen (Kristus) on otettu, kuuluu niihin, joka ennen hänen (Kristuksen syntymää) on hänen kauttaan (Kristuksen kautta) puhdistettu synneistä ja juuri hänen (Kristuksen) omassa puhtaudessa on otettu tästä naisesta.”

Raamatun mukainen vastaus on näin ihana ja selvä. Neitsyt Maaria oli “autu-as”, sillä hän oli yksin uskon kautta autuas ja hän oli autuas sen Jumalan Pojan uhrikuoleman ja pyhän veren tähden, jota hän äitinä odotti ja synnytti todelli-seksi ihmiseksi. Neitsyt Maria on asianosainen siihen, että me ihmetellen us-kossa sanomme: Jumalan Poika syntyi meidän lihaamme ja vereemme.

Tunnetussa kiitosvirressään Maria sanoo: Tästedes kaikki sukupolvet ylistä-vät minua autuaaksi. Elisabet Jeesukseen uskovien seurakunnan toinen jäsen alkoi tämän ylistyksen: “Autuas sinä”. Mutta häntä me emme voi, emmekä saa rukoilla. Joskus 1000-luvulla syntyneen Ave Maria-rukouksen tuominen lute-rilaiseen kirkkoon olisi siksi paha harha-askel, koska siinä rukoillaan Mariaa avuksemme.

Maria on meille uskon esimerkki. Hän neuvoo tietä Kristuksen luo. Hän on minun Herrani äiti. Marian tie ei johda ainoastaan Nasaretista Hebroniin, vaan siitä eteenpäin: aina ristin juurelle saakka. Vaikeampaa tietä sinä tuskin voit kulkea kuin neitsyt Maria. Tästä esimerkistä mekin (vaikka kuinka vaikean osan saaneina) voimme rohkaistua, iloita pelastuksesta, joka on täyttynyt juuri niin kuin sana lupaa. Saamme jatkaa matkaamme iloiten.

“Me muistamme pyhiä - siis myös Mariaa - jotta seuraisimme heidän uskoaan ja hyviä tekojaan.” Pyhät rukoilevat meidän puolestamme. Mutta me emme rukoile pyhiä. Samoin myönnetään, että Neitsyt Maria rukoilee koko uskovien kirkon puolesta, mutta me emme rukouksissa vetoa häneen. Oppimme on selvä ja Raamatun mukainen: “Ketään ei julisteta vanhurskaaksi pyhien tai Marian ansioiden eikä esirukousten, vaan yksin Kristuksen ansion perusteella. Vaikka Maria on kaikkein suurimpien kunnianosoitusten arvoinen, hän ei halua häntä pidettävän Kristuksen veroisena, vaan hän tahtoo meidän katselevan hänen antamaansa esikuvaa ja noudattavan sitä” (Tunnustuskirjat Apol 205, 21,27).

Kuuluu kyllä ääniä, että meidän olisi Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa tuotava ”Ave Maria”-rukous uuteen katekismukseen. Mutta se olisi suuri harha-askel. Siinä on kyllä alussa raamatullisia sanoja: ”Terve, Maria, armoitettu. Herra olkoon sinun kanssasi.” Mutta roomalaiskatolinen kirkko on lisännyt jatkon, joka halventaa Kristuksen työtä: ”Pyhä Maria: rukoile meidän syntisten puolesta nyt ja kuolemamme hetkellä! Aamen.” Se on keksitty vasta 1000-luvulla ja tullut uskonpuhdistuksen aikoihin katolisiin hartauskirjoihin. Sen hylkäämällä emme kuitenkaan halua unohtaa autuasta Mariaa, Herramme äitiä!


Kysymys 1694

Tunteeko jumala kuinka ihminen kärsii esim omantunnon tuskia synnin takia?. Itselleni on vain niin vaikea sisäistää sitä, että jumala rakastaisi minua kun Tunnen itseni liian suureksi syntiseksi.

Vastaus:

Jumala tuntee. Eikä kukaan ole hänelle liian suuri syntinen. Sitä varten Jeesus tuli maailmaan, että hän saisi syntiset pelastaa.

Itse asiassa on hyvä, kun tunnet itsesi "suureksi syntiseksi". Silloin sinä ymmärrät, että tarvitset Vapahtajaa. Iloitse siis hänestä!


Kysymys 1693

Eikö se hengellinen ylpeys siitä tule, että aina vaan ihminen ajattelee, että mennään pohjiaan ja pohjiaan myöten syvemälle uskossa vaan kunnes ollaan Mariaanien haudan syvyyksissä? Tilaisuuksissa ravaamista ylenpalttisesti, Raamatun suhteen on koko ajan vain päästävä syvemälle ja pohjiaan myöten syvemmälle jatkuvan edistyksen ajatuksin, rukoillaan jatkuvasti uusia kokemuksia, tutustutaan jatkuvasti eri kirkkoihin ja uskonsuuntauksiin, vieraillaan kaikissa mahdollisissa hengellisissä paikoissa keräämässä kokemuksia, käydään raamattukursseja ympäri maata, luetaan kristillinen kirja toisensa perään miettimättä motiiveja, tutkin kaikki kristillinen netistä, jne. Eikö se perusevankeliumi ihmiselle riitä, joka tekee nöyräksi?

Vastaus:

Kyllä perusevankeliumi riittää. Enkä itsekään kannata tuollaista eri paikoissa ravaamista. Mutta kyllä sinä tarvitset ehdottomasti seurakuntayhteyttä. Et selviä yksin. Ja Raamatun on sinua syvästi rakastavan Jumalan sanaa sinulle. Miksi et siis sitä lukisi, kun siinä kerran pääset tuntemaan Kaikkivaltiaan armollista mieltä? Ehtoollisessa kohtaat sinun edestäsi kuolleen Herrasi. Siksi se innostaa sinua tulemaan hänen tykönsä saamaan syntisi anteeksi. Tästä tässä kaikessa on kyse.


Kysymys 1692

Kyllä minun mielestäni luterilaisuus JUURI NIMENOMAAN SIINÄ johdattaa ihmiset lain alle, että pitäisi yhtämittaan juosta messussa ja sitten annetaan sellainen kuva ikäänkuin ehtoollinen olisi pelastukseen välttämätön. Luterilaiset tekevät vahinkoa kun korostavat liikaa messussa ja ehtoollisella käyntiä. Ihmiset alkavat kuvittelemaan, että täytyy tässä nyt sitten koko ajan messussa juoksemisen avulla ylläpitää omaa pelastuksen tilaansa. Ei pelastus mitään ylläpitoa vaadi omien suoritusten avulla. Oikea ylläpito on se, että jatkaa uskomistaan Jeesukseen. Pelastus on armosta ja uskosta, ei ylläpidosta. Ja jos joku kotonaan ahkerasti rukoilee ja lukee Raamattua, niin tyhmää mennä semmoiselle ihmiselle sanomaan, että et mitenkään säily uskossa, jos et yhtämittaa juokse messussa.

Vastaus:

Juuri tuo uskossa jatkaminen merkitsee, että saa antautua Jumalan hoidettavaksi ja rakastamaksi esim. juuri jumalanpalveluksessa ja ehtoollisen vietossa. Et selviä yksin - ilman seurakuntayhteyttä. Tämä on se pointti!


Kysymys 1691

Täällä on ollut paljon puhetta synnistä jota ei koskaan saa anteeksi. Sinun mielestäsi se on siis sydämen paatumista?

Miksi Jeesus sitten viittasi siihen että siihen syyllistyy puhumalla?

"joka sanoo sanan ihmisen poikaa vastaan se annetaan anteeksi" jne

Mitä jos vahingossa sanoo jotain mitä ei tarkoita?
Pelkään syyllistyneeni tähän syntiin. koska vahingossa lipsautin samantapaisen sanan mitä nuo fariseukset sanoivat.
Mikä on PH:n rooli ihmisen uskon elämässä? Mitä hän tekee ja mistä tietää että hän ei ole jättänyt minua?

Olen pyytänyt tätä anteeksi mutta minusta tuntuu ettei Jumala enää kuule minua.

Vastaus:

Lue
kysymys 21.


Kysymys 1690

Mistä sen voi tietää että kuuluu Jeesukselle?. Onko se tunne vai pitääkö vain sokeasti luottaa ja toivoa?

Eikö Jeesus luvannut ottaa aivan kaikki vastaan jotka tulevat hänen luokseen?

Vastaus:

Olet Jeesuksen oma, kun sinut on kastettu hänen omakseen ja kun uskot hänen armolupauksensa, että jokainen saa syntinsä anteeksi hänen verensä tähden.


Kysymys 1689

Eikö länsimaisen kristillisyyden ongelma ole liika tietopainotteisuus?

Vastaus:

Ainakin nykyaikana tämä on yksi vaaratekijä. Toisaalta postmoderni aikamme halveksii selvää tietämistä. Kaikki muuttuu epämääräiseksi "minusta tuntuu"-ajatteluksi. Tosi usko tarvitsee tietoa. Ei mitä tahansa tietoa vaan sitä, minkä Raamattu meille julistaa.


Kysymys 1688

Kun me rukoilemme tuleeko meidän rukoilla Jumalaa vai Jeesusta vai käykö molemmat?

Vastaus:

Jeesus on tosi Jumala, joka tuli ihmiseksi. Siksi ei ole mitään eroa, rukoileeko Jumalaa vai Jeesusta.


Kysymys 1687

Onko uskoontulo yksin jumalan teko? Onko luonnollisella ihmisellä ollenkaan halua tulla Jeesuksen luo vai onko se halukin Jumalan aikaansaamaa?

Vastaus:

Uskoontulo tapahtuu yksin evankeliumin voimasta, kun se meille puhtaasti ja oikein julistetaan. Evankeliumi on Jumalan voima. Luepa esim. Room. 1:16-17.