Kysymys 248
Kysyn vastausta ongelmaan joka ei ole oma, mutta joka varmasti mietityttää monia.Ehkäisyn sallittavuus rukoilevaisuudessa... Ystäväni on aivan henkisesti sekä fyysisesti loppu ja lapsia tulee, kysýi minulta miten hän mahtaa jaksaa, olisiko Raamatussa selvää vastausta? vaan pitääkö odottaa niin kauan että lapset otetaan pois äidin väsyttyä? Samalla kysyisin, että onko rukoilevaisuus päästänyt maallistumisen sisäpiireihin? naiset Raamattutunneilla housuissaan paljain päin? mitä sitten tarkoittaneekaan vanhemmilla kristityillä liinat ja hameet? ovatko ne vanhanaikaiset?
Ehkäisystä Raamaattu ei opeta suoraan. Siksi kysymykseen on tosi vaikea vastata. On päivänselvää luomiskertomuksen valossa, että lapset kuuluvat avioliittoon - jos Herra heitä suo. On väärin, jos oman mukavuudenhalun vuoksi lasten tuloa lykätään (lähes) loputtomiin. Lisäksi on selvää, että kaikki sellaiset ehkäisyt ja ehkäisymenetelmät, joissa jo hedelmöittynyt munasolu tavalla tai toisella tuhotaan, ovat väärin. Nämä ovat rinnastettavissa varhaiseen aborttiin (ks. tästä hiukan enemmän Herännäislehden pääkirjotiuksesta 9/2004; voi tilata lehden toimituksesta). Sen sijaan muusta ehkäisyyn liittyvästä avioparit keskustelkoot ihan keskenään ja Jumalansa edessä, omaatuntoaan loukkaamatta.
Naisten päähineen pitämisestä meidän kirkkomme Tunnustuskirjat (eli luterilaiset isämme) opettavat seuraavasti:
"Tämmöisiä sääntöjä seurakuntien sopii rakkauden ja rauhan vuoksi noudattaa, jottei toinen toistansa pahentaisi ... kuitenkin niin, ettei omiatuntoja rasiteta näitä pitämään autuuteen tarpeellisina asioina ja luulemaan synniksi niiden rikkomista, vaikka se on tapahtunut muita pahentamatta; samoin kuin ei kukaan sanone vaimon syntiä tekevän, jos avopäin menee ihmisten näkyviin, kun ei vain ketään sillä pahenna."
(Augsburgin tunnustus, "Hedbergin painos" s. 61, "Koskenniemen laitos" s. 51 tai Grönbergin käännös s. 58-59)
Kyse ei siis ole mistään maallistumisesta vaan kristityn omasta harkinnasta ja ihanasta vapaudesta evankeliumin pohjalta.