Kysymys 82

Kehottaisin menemään rohkeasti jonkun kokeneen sielunpaimenen luokse, joka ymmärtää hengellisiä asioita. Ilman sen tarkempaa keskustelua tästä vastauksesta saattaisi tulla pelkkä "torso". Noin yleisesti sanoisin, että sielunvihollinen, se kauhea, ruma vainooja, voi ja tahtoo mielellään muistuttaa menneistä, mutta anteeksiannetuista synneistä. Täällä päin veisataan, "kun piru naamaans näyttelee" ja tarkoitetaan jotain tällaista. Silti on lupa uskoa syntinsä anteeksiannetuiksi ja turvata Jeesukseen, hänen täydelliseen sovitusuhriinsa sinun kaikkien syntiesi ja epäonnistumisiesi edestä. Jos joku synti erityisesti painaa, olisi varmaan hyvä puhua siitä sielunhoitajan kanssa. Pyydä hänelta vaikka mahdollisuutta ripittäytyä. Se on voimallinen apu. Puhdas evankeliumi julistaa sinullekin, että suurinta ja ihmeellisintä on Jeesuksen rakkaus. Hän on antanut elämänsä ja kaikkensa sinun edestäsi ristillä. Siksi anna sinäkin hänelle rohkeasti oma elämäsi (niin kuin yllä kirjoitit tehneesikin). Tämä meidän elämämme on syvimmältään kuitenkin elämää synnissä ja juuri siksi ainaista kuolemista pois Jumalasta. Mutta siitä huolimatta - tai juuri sen tähden - Jeesus tahtoo rakkaudessaan omistaa sinut ja pitää sinut kokonansa omanansa. "Sillä siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti ensin ja antoi ainokaisen Poikansa sinun edestäsi." Meidän elämämme antaminen Jumalalle ei siis vielä riitä! Mutta se riittää, että Jumala antoi elämänsä meille, myös sinulle.