Kysymys 1421
Eikö voisi ajatella niin, että elämme kirkkohistoriallista murrosaikaa, ja poikkeusaikana poikkeavat tilanteet ovat normaaleja? Ne, jotka eroavat Suomen ev.lut.kirkosta, ovat harkinneet asiaa perusteellisesti, yleensä jo vuosia. Joillekin taas näkyvään, kirkolliseen järjestöön tai organisaatioon kuuluminen on hyvin tärkeää , ja he ehkä haluavat vielä pysyä ev.lut.kirkon jäseninä.
Minulle henkilökohtaisesti on sangen painava asia se, että uskollisesti laumaa ruokkineet paimenet erotetaan ev.lut.kirkon pappisvirasta.
Onko Suomen ev.lut.kirkon jäsenenyydestä todella tarpeen puhua niin voimakkain äänenpainoin. Usealta taholta, tämän palstan lisäksi. Eihän se ole missään määrin niin merkittävä asia. Käyneekö tässä samoin kuin eduskunnassa ja mediassa, joissa pienen pientä vähemmistöä koskeva asia on hallinnut keskusteluja pitkään, ja muut tärkeämmät, koko Suomen hyvinvointia koskevat asiat jäävät hoitamatta ja päättämättä.
Uskoville kristitylle lienee ollut jo vuosia selvää, että Hyvän Paimenen ääni kuuluu Suomen ev.lut.kirkon toiminnassa vain satunnaisesti.
Ei pitäisi hiljalleen ajautua tilanteeseen, jossa entistä useammat kristityt eivät kuulu mihinkään kirkkoon vaan ovat kristittyjä sen kummemmin olematta jäseniä missään. Kyllä tosi Kristuksen kirkkoon kuuluminen merkitsee (ainakin pääsääntöisesti) kuulumista johonkin näkyvään kirkkoon. Kirkkomme syvät lankeemukset ovat tosin olleet syynä tämän(kin) opetuksen hämärtymiseen. Minusta ei ole oikein, että ilman muuta erotaan kirkosta ja luovutetaan. Miksi pitäisi? Kristityt ovat kutsuttuja toimimaan toisten parhaaksi. He toimivat valhetta ja vääryyttä vastaan. Suurin osa eronneista uskovista kristityistä ei ole koskaan edes yrittänyt vaikuttaa jotenkin oman seurakuntansa parhaaksi ja muuttumiseksi uskon mukaiseksi yhteisöksi. Lähdetään vaan ulos ja ajatellaan, että näin on hyvä ja syypäitä ovat kirkon johto ja leipäpapit. Kun uskovat luovuttavat ja luopuvat, on jäljellä jääneillä entistä vaikeampaa vaikuttaa vähemmistönä ja pyrkiä kirkon uudistukseen. Lisäksi jokainen kirkosta eronnut tulee huomaamaan, että kirkon ulkopuoleltakaan ei löydy sellaista uskonyhteisöä, jossa voisi välttyä kaikilta niiltä ongelmilta, joita lähti pakoon kirkosta erotessaan. Luovuttaminen ja toisten jättäminen pulaan kirkkomme jumalattomuuden keskellä on minusta äärimmäisen vastenmielistä.
(Viittaan myös aikaisempiin kysymyksiin ja vastauksiin 1411, 1413, 1414.)