Kysymykset

Se ilmiö taisi alkaa hiukan aiemmin, mutta varsinaiseen "vauhtiin" se pääsi tuolloin 1500-luvulla.

Olen. Kristuksessa. Itsessäni syntinen: pohjaan saakka.

Kirkko on siellä, missä evankeliumia puhtaasti saarnataan ja sakramentit oikein jaetaan. Missä näin toimitaan, siellä on kirkko. Mitä muita mahd. kirkkoja sitten löytyy, ei sillä ole lopulta niin väliä.

Vaikea kysymys vastattavaksi. Tarvittavat korjaukset on joka tapauksessa tehtävä aina: ennemmin tai myöhemmin. Jos ne tekee myöhemmin, ne nousevat. Tietysti on mietittävä tarkoin, mitkä rakennukset ovat välttämättömiä ja mitä rakennuksia ei kannata alkuunkaan rakentaa taikka mitkä rakennukset kannattaa myydä pois. Henkilöstökuluissa pätee vastaava periaate. Jos kirkon palvelijat tosissaan julistavat evankeliumia, niin onhan se silloin hyvä, että he jatkavat työtään.

Kyllä. Jumala vaikuttaa lain saarnan kautta synnintunnon meissä, kun me huomaamme, että me olemme rikkoneet hänen tahtonsa ja syyllistyneet majesteettirikokseen. Terve synnintunto ajaa meidät aina Kristuksen tykö armahdettaviksi.

Tämä oma "kysymykseni" tiedoksi palstan lukijoille. Kysymyspalstan luonne ei ole "juupas-eipäs"-väittely. Annan vastauksia rukouksien saattelemana kysymyksiin, joita esitetään. Keskustelu tai väittely jää käytäväksi muissa yhteyksissä. Koen ikäväksi netissä käytävät, jankkaavat keskustelut, joissa ei päästä eteenpäin vaan ikään kuin huudetaan julki omaa mielipidettä toista kuuntelematta.

Ihminen voi kääntyä silloin, kun Jumala häntä kutsuu. Eli silloin, kun ihminen saa kuulla evankeliumin ja Pyhä Henki vetää häntä pois synnistä Jeesuksen tykö syntejä anteeksi saamaan.

Kertaa apostolisesta uskontunnustuksesta tämä asia. Ja muista myös se toisen uskonkappaleen eli uskontunnustuksen Jeesusta käsittävän kohdan selitys, että Jeesus on sekä tosi ihminen että tosi Jumala.

Täytyy julistaa kokonaista Jumalan sanaa. Siihen kuuluu sekä laki että evankeliumi. Sitä tarvitsee jokainen. Myös sinä ja minä.

Heikko uskokin pelastaa, jos se on uskoa Jeesukseen. Lopultahan ei se usko pelasta vaan uskon kohde eli Jeesus.

En koe tarpeelliseksi pistää esiin pitkää syntilistaa kirkkomme virheistä ja lankeemuksista. Olet oikeassa siinä suhteessa. Sen ymmärtäminen ei kuitenkaan saa johtaa ikään kuin farisealaiseen eristäytymiseen muista vaan sen pitäisi synnyttää valtaisan ja sydämellisen tarpeen auttaa niitä kirkon jäseniä, jotka eivät kanssasi tätä vielä ymmärrä ... Se, mitä tiedät hengellisistä asioista, on tarkoitettu muille avuksi. Ei sitä varten, että pystyisit osoittamaan erilaisuuttasi, mahdollisesti lisäksi erinomaisuuttasi ja eroamaan kirkosta. Miksi Jumala on tämän sinulle kirkastanut, jos et tahdo auttaa muita seurakuntasi jäseniä, vaan suinpäin karkaat kirkosta ulos ja jätät muut laitumelle nälissään?

Lue Lutherin opetus tästä Vähästä Katekismuksesta. Kohta rippi ja sen alku (kaksi ensimmäistä kysmystä).

Lue vaikka Roland Baintonin kirja. Se on hyvä ja se on suomennettu ja kustannettu SLEYn toimesta.

Puhutaan, jos me nyt puhumme tosi luterilaisuudesta. Jos taas me puhumme siitä luterilaisuudesta, joka vallitsee kansankirkossa, niin vastaus varmaan muuttuu erilaiseksi riippuen siitä, missä seurakunnassa käydään.

No kyllä vaan kehotan käymään kirkossa sen kaverisi kanssa, joka on kaverisi arjessakin. Siinä sinulla on sellainen ystävä! Ei tarvitse käydä kirkossa ypöyksin.

Kyllä
lapsikaste on käytössä todella monissa "protestantisissa" yhteisöissä ja kirkoissa. Tärkein syy
lapsikasteen puolesta on lapsen periturmelus, jonka vuoksi lapsi tarvitsee pelastusta. Kristillinen kaste ei ole pelkkä ulkoinen merkki siitä, että asianomainen on vastaanottanut Jeesuksen elämänsä Herraksi. Päinvastoin kaste merkitsee uudestisyntymistä Jumalan omaksi lapseksi.

Voit tutkia tarkemmin, mitä kasteesta on kirjoitettu sivuillamme ja kysymyspalstallamme. Mene
kohtaan "haku" ja rastita "muu sivusto". Ota pois muut rastit. Sitten
kirjoita
hakukenttään esim.
"kaste". Vastaukseksi saat monia ehdotuksia. 🙂

En välitä
enää tällä kysymyspalstalla esittämääsi kysymystä tämän yksityiskohtaisemmin. Viittaan edelleen
aiempiin vastauksiini, siis erityisesti
kysymykseen nro 21. Tämä kysymyspalsta ei ole yhtä kuin
sielunhoitotapaaminen. Sitä varten tarvitset tapaamista sinun oman sielunpaimenesi kanssa. Siinä
yhteydessä voidaan sitten käsitellä tarkemmin kipeitäkin asioita.

Lisäksi toteaisin vakavasti, että sinun ei kannata netistä hakea kaikkea mahdollista ja rasittaa
sisintäsi sillä. Ethän sinä myös elintarvikekaupasta hae varta vasten pilaantunutta ruokaa. Tämä
olisi sitä tärkeämpää, jos on taipuvainen pakkomielteenomaisiin ajatuksiin ja niiden tähden ajautuu
helposti pois raiteiltansa, sekä henkisesti että hengellisesti.

Ehtoollinen on tarkoitettu kastetulle, uskovalle kirkon jäsenelle matkaevääksi. Se ei ole varsinaisesti evankelioimisen tapa taikka väline.

On ja ei. Riippuu, kuinka kreikan sana "ekklesia" halutaan kääntää ... Se voi merkitä kirkkoa tai seurakuntaa.

En koe mielekkäänä kommentoida yleisellä tasolla, "mitä missäkin" mahdollisesti on. Mainitsemaasi opetusta esiintyy valitettavasti usein tietyissä piireissä. Selllaista opetusta kannatta välttää. Oikeaan seurakuntayhteyteen hakeutuminen on tärkeää jokaiselle.

Ei Raamattu puhu mistään "ulkopuolisesta elämästä". Siksi en jaksa siihen uskoa. Dinosauruksista
Raamatussa voi olla mainintaa. Esim. Jobin kirjan puheet Leviatanista (Job 40:20) ja Behemotista
(Job 40:10) voivat olla juuri kuvausta niistä. (Krokotiiliksi tai virtahevoksi kuvaukset eivät ihan sovi.)

Raamatun sana on kaikessa tärkein peruste. Kirkkohistoria taasen osoittaa selvästi, että Raamatun sanaa on aina myös kuuliaisesti noudatettu tässä kysymyksessä, vaikka valitettavia poikkeuksiakin löytyy.

Raamatun mukaan kirkko tai seurakunta on se, jossa evankeliumia puhtaasti saarnataan ja sakramentit oikein jaetaan. Ei ole muuta todellista seurakuntaa olemassakaan.

Ei seurakuntayhteyttä voida pitää samanlaisena kuin vaikkapa eri TV-kanavia tai elintarvikekauppoja. Ei hengellistä kasvua taikka autuutta käydä kokeilemassa siellä sun täällä. Kirkosta haetaan Kristusta ja kun hänet myös löytää pyhän sanan ja sakramenttien kautta, ei tarvitse muuta. Erilainen "kokeileminen" on vierasta aidossa Jumala-suhteessa.

Se, joka uskoo, panee toivonsa ja luottamuksensa yksin siihen, että Kristus on sovittanut kaikki synnit, siis myös omani. Tämän hän saa uskoa nimenomaan Jumalan antaman lupauksen tähden eikä järkeilynsä perusteella. Uskoa seuraavat sitten uskon teot. Nämä teot tehdään lähimmäiselle, sillä hän niitä tarvitsee. Niitä ei tehdä Jumalalle ikään kuin ansaitaksemme autuuden. Sellaisia tekoja hän ei halua!