Kysymys 707

Minua sitten vaivaa moni asia, joita huomaan miettiväni ja surevani harva se päivä.

Ensiksikin olen kamalan herkkä luonteeltani ja ehkä siksi suren asioita joihin en voi vaikuttaa.

Hoidan kotona pientä tyttövauvaani ja saatan purskahtaa itkuun kesken vaipanvaihdon tms. kun nään kuinka hentoinen ja kauniisti luotu hän on. Mutta en pelkästään siksi vaan maailman julmuuden/ihmisten pahuuden takia. Silmiini osuu televisiosta ja lehdistä usein juttuja pedofiliasta, kidnappauksista yms. pahasta, josta kärsin kotona niin että minun vatsaani vääntää ja tulee todella paha olo. Kun katson lapsiani, pelkään että heille voisi joskus käydä jotain pahaa, kuinka suojella heitä ja mietin sitä kuinka ne kaikki hyväksikäytetyt ja riistetyt lapset ympäri maailman kärsivät. Kuinka kamalaa ja surullista se on!!

Kuinka voisin olla miettimättä tuota kaikkea joka minua ihan oksettaa ja kuvottaa koska joskus en saa edes unta kun tunnen niin suurta surua? Olen pohtinut sitä että miten jumala voi antaa tämän kaiken tapahtua. Tiedän että ihmisellä on vapaa tahto mutta eihän ne lapset ole halunneet heille tapahtuvan noin. Vai onko niin että jumala kostaa lapsille isien pahat teot kuten jossain kohti näin sanotaan..? Viattomalle lapselle? Jumalahan on hyvä, ei kosta. Entä jos joskus kun ei millään jaksa ja tulee se huono päivä että huutaa lapselleen tms. milloin olen tehnyt niin väärin että jumala kostaa sen minun lapsilleni ja antaa heidän joutua vaikka kidnappauksen uhriksi? Auta nyt minua ymmärtämään tätä asiaa.,tämä syö minua kamalasti.

Entä kun jos jotkut näistä ihmisistä, pahantekijöistä tai pienistä lapsista jotka vankeudessa elävät, eivät olekaan saaneet mahdollisuutta kuulla koskaan jeesuksesta niin kuinka he ikinä voivat päästä osalliseksi jumalan valtakunnasta? Ja minua oksettaa sekin että jos kuvittelisin että pääsisin itse josku taivaaseen (esimerkin omaisesti tämä asia) ja minun vääryyteni olisivat olleet maan päällä esim. valehtelu ja toisesta pahan puhuminen tms. mielestäni 'pienenmpää' syntiä (onko pienempää syntiä vai kaikki samanarvoista?) edustavat teot ja joku joka on riistänyt toista ihmistä vuosikymmeniä kuten esim. Itävallan tapaukset jne.. olisikin tehnyt parannuksen niin miten on tulkittava raamattu ja sen sanat että kukin saa tekojensa mukaan. Eihän kerran edes ole välimuotoja kuin taivas ja helvetti. Eli tämä pahantekijä pääsee taivaaseen kuten muutkin parannuksen tekijä. Miten toteutuu se 'tekojen mukaan' vai onko taivaassa jokin arvojärjestys meille millä pallilla istumme siellä?

Tuntuu niin pahalle että joku voi riistää toista ja sitten pääsee kuin 'koira veräjästä' kuten sanotaan..? Eikö näitten lasten kivulla ja riistolla ole mitään väliä. Siksi jumalan rakkaus tuntuu niin toisaalta vaikealta ymmärtää että hän on antanut meille lapset suojeltavaksi mutta antaa anteeksi vaikka heitä olisi kuinka paljon raiskattu? Hirveää. Minua itkettää tämä asia kamalasti. Miten ihminen voi olla niin julma?