Kysymys 633
Toinen kysymys, kaipuuni lisäksi: kuinka voi kova sydämeni murtua? Kuinka voin nöyrtyä? En kovien kokemuksien ja hankaluuksien kautta ainakaan, ne vain kovettavat. Olen yrittänyt nöyrtyä montaa reittiä, sanan kautta, ehtoollisen, paaston ja rukouksen. Sitten olen turhautunut ja huomannut, etten edes voi nöyrtyä itse. Mikä avuksi? Onko konkreettisia neuvoja? Kaipaan myös sitä että joskus muistatte minua rukouksissanne, ainakin polvirukous on tehokasta. Puhun kielillä, profetoin ja jotkut muutkin armolahjat toimivat. Niistä en kuitenkaan ole ylpeä. En myöskään elämäni 100% täyskäännöksestä enkä useista hengellisistä kokemuksista. En edes tiedosta ylpeyteni lajia. En osaa liittää sitä mihinkään. Mistä tämä voi johtua? Miten voin nöyrtyä ylpeydestä, jos en tiedä mistä olen ylpeä? Haluan nöyrtyä, että voisin saada armon kohdata Jumalan, vaikka niinkin kuin Mooses, ks. 2 Moos.33:12-> ja luvun 34:4-12
Ylpeys on synti. Vakava ja hirveä. Sitä vakavampi, mitä tarkemmin se osaa kätkeä itsensä. Usko sinä Jeesukseen, joka on sovittanut ristillä sinun ylpeytesi kärsiessään edestäsi HÄPEÄLLISEN ristin, ristinkuoleman (Fil. 2:8). Sinun puolestasi hän sen teki. Sen saat uskoa omalle kohdallesi. Ei kannata jäädä odottamaan, kunnes muka oppii nöyrtymään. Ethän muidenkaan syntien kohdalla odota, kunnes olet itsesi parantanut. Ethän silloin edes tarvitse armoa, jos nyt kerran osaat päästä eroon synneistäsi omalla avullasi. Siksi lankea ja nöyrry (!) juuri ylpeänä syntisenä Jeesuksen eteen. Hän armahtaa ja antaa anteeksi kaiken armosta. Muista Paavalin saama ihana sana omaan ahdistukseensa: "Minun armossani on sinulle kylliksi!"