Kysymys 1362
Voiko kristitty kuunnella maallista musiikkia tai katsoa maallisia elokuvia? Itse tykkään tietyn tyylilajin musiikista (mm. kevyt heavy-rock) ja myös hyvistä elokuvista. Tuon musiikin kuuntelu saa minut usein hyvälle ja iloiselle tuulelle, vaikkei sanat olisikaan hengelliset. Kuuntelen toki myös hengellistä musiikkia. Ikinä mikään musiikki ei ole vienyt minua etäämmäksi Jumalasta, päinvastoin ajattelen että se on jopa ilostuttanut ja virkistänyt huonoina päivinä. Sanoitukset toki voi olla ns. turhanpäiväisiä mutta en yleensäkään kiinnitä niihin huomiota vaan nautin melodiasta ja rytmistä. Sama juttu elokuvien kanssakin. Monet hyvät elokuvat ovat saaneet ajattelemaan asioita laajemmassa näkökulmassa ja ne voivat olla hyvin koskettavia (vaikkapa Slummien miljonääri, Kaunis mieli jne).
Ymmärrän toki, että raskas musiikki tai alkoholin kohtuukäyttökin voi jollekin henkilölle olla vaikea hyväksyä jos esim. se on liittynyt vahvasti aiempaan syntielämään. Tällöin tietysti on syytä ottaa tämä lähimmäinen huomioon, eikä esim. hänen läsnäollessa juo alkoholia lainkaan tms. Mutta jos omassa elämässään on kokenut ettei ne asiat (minulla esim. musiikki ja elokuvat) vie etäämmäs Jumalasta vaan jopa päinvastoin piristävät mieltä ja antavat iloa, niin eikö se silloin ole ok? Tietysti lähes kaikkeen tässä maailmassa olevaan liittyy jotain syntisiä elementtejä (elokuvassa voi olla seksuaalinen kohtaus, jossain kappaleessa voi olla vähemmän rakentavat sanat jne), mutta pitäisikö näiden takia sitten hylätä koko asia - itse jotenkin ajattelen, että voisin kuitenkin ottaa niistä sen hyvän (hienot melodiat, hyvä tarina jne) ja nauttia niistä.
Hyvästä voi oppia hyvää ja pahasta oppii pahaa. Ajattelevan ja pohtivan ihmisen kanssa keskusteleminen opettaa. Samoin hänen tekstiensä, sävellystensä jms pohtiminen. Kuitenkin on totta kaikkialla, että todellisen viisauden alku on Herran pelko. Kaikkea sitä, mikä on vastoin Jumalan tahtoa kannattaa aina karttaa ja välttää. Suokoon siihen Jumala armonsa. Tarkkana tuollaisessa rajankäynnissä on oltava. Ei ole mieltä ehdoin tahdoin hyvän varjolla impata itseensä vääryyttä. Monesti on mahdollista etukäteen koettaa selvittää, minkälaisesta hengen "tuotteesta" on kyse. Silti me kohtaamme elämässämme paljonkin sellaista, mikä ei sovi kristitylle. Siinä hetkessä olisi suuri armo, jos saisimme sulkea sydämemme kaikelta vääryydeltä. Minun oma lihani syttyy helposti kaikkeen pahaan. Joskus on parempi, että voittaa kiusaukset pakenemalla eikä yrittämällä (mukamas) taistella niitä vastaan.