Kysymys 1123
Kysyisin raamatun teemasta joka liittyy omaisuuteen ja "mammonaan". VT tuntuu suhtautuvan omaisuuteen jopa melko positiivisesti tai ainakin neutraalisti, rikkaus tunnutaan esittävän lähinnä Jumalan siunauksena joka tulisi kiitoksella ottaa vastaan. UT sen sijaan tuntuu suhtautuvan tosi kriittisesti omaisuuteen ja mammonaan. Tässä vain joitan UT kohtia mm. Luuk.6:24, Jaak.5:1-3, Mark.10:21, 1.Tim.6:9-10, Luuk.12:33. On kohtia joiden perusteella voisi ajatella, että pelkkä rikkaana oleminen olisi syntiä ja väärin eli ongelma ei olisikaan pelkästään rahanhimo vaan jo se, että on (liikaa) mammonaa. Jeesus antaa jopa omaisuuden myymiskäskyn Luuk.12:33. En kuitenkaan ole käytännössä koskaan kuullut opetettavan, että meidän tulisi myydä omaisuutemme. Miten tämä asia tulisi ymmärtää? Onko rikkaus tai varakkuus sinällään väärin vai vain sydämen kiinnittyminen siihen? Voinko kiittäen ottaa Jumalalta vastaan myös omaisuuden jota on kertynyt, tietysti myös siitä myös eteenpäin jakaen? Ja mihin sitten rikkauden raja vedetään, taitaa olla niin, että länsimaiset kristityt ovat lähes kaikki rikkaita jos mittapuuksi otetaan koko maailman väestö.
Tuo Jeesuksen kehotus myydä omaisuus on annettu tietyssä hetkessä tietylle henkilölle. Sitä ei voi ilman muuta yleistää. Rikkauden vaaroista varoitetaan usein. Eikä vähiten vuorisaarnassa (Matt. 6:24-34). Silti Raamatussa on - kuten sanot - paljon esimerkkejä rikkaista, jotka ovat olleet hurskaita ja siksi koko elämällänsä halunneet palvella Herraansa, myös ja ennen muuta rahoillansa.