Kysymys 998
Miten voi iloita elämästään, jos pelkää kuolemaa? Pelkää sitä kuoleman hetkeä, kun ei koskaan tiedä milloin on viimeinen hetki. Miten kaikki tapahtuu ja häviääkö silloin olemattomiin, tyhjyyteen? Toisinaan ajattelen edellämainitusti.
Toisaalta sitten kuitenkin minut täyttää levollisuus ja rauha. Että minulla ei ole mitään hätää. Olen turvassa. Minä en voi kohtaloani estää, mitä minun osalleni on varattu. Otan vastaan sen mitä tulee, päivä kerrallaan. Uskon Jeesukseen vaikken mitenkään erityisesti tuo sitä esille. Olen saanut elämän lahjaksi ja olen aina "olemassa". Joko täällä maailmassa tai luona Jeesuksen. Mikä kallisarvoinen lahja ! Minulla ei ole mitään pelättävää. Miksi epäilyksen häivä toisinaan vaivaa?
Opi kuolemaan, niin opit elämään. Tämä vanha viisaus on totta. Vanhastaan on ollut ns "ars moriendi" (eli "kuolemisen taito") -kirjallisuutta. Siinä on opittu elämän katoavaisuutta, jotta elämän kalliista lahjasta oppisi nauttimaan. Siksi ajattelen, miten hyvää voi olla tuntea kuoleman läheisyyttä. Se opettaa meille iäisyyden läheisyyttä ja tämän nykyhetken tärkeyttä. Kuoleman kohtaaminen elämässä auttaa meitä elämään täysillä! Kuolemassa emme häviä mihinkään. Ruumis maatuu, sielu elää. Viimeisenä päivänä myös ruumis nousee ylös. Kristittyjen ei tarvitse pelätä kuolemaa. Ylösnousemuksellansa Kristus on jo kuoleman voittanut. Meidät on kasteessamme liitetty häneen ja siksi myös hänen iankaikkisen elämänsä yhteyteen. Vaikka mekin kuolemme aikanaan, emme kuitenkaan kuole vaan elämme hänessä jo nyt iankaikkista elämää. Elä siis rauhassa elämästäsi nauttien ja juuri kuolemaasi muistaen ja siihen valmistuen.