Kysymys 787
Johanneksen ilmestyksessä 20 luvun jakeet 12
ja 13 ovat aiheuttaneet
minulle päänvaivaa. Kohdat menevät näin Biblian mukaan: 12. Ja minä näin kuolleet, sekä pienet että suuret, seisovan Jumalan kasvoin edessä, ja kirjat avattiin, ja toinen kirja avattiin, joka on elämän, ja kuolleet tuomittiin niistä, mitkä kirjoissa kirjoitetut olivat, töittensä jälkeen.
13. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka hänessä olivat, ja kuolema ja helvetti antoi ne kuolleet, jotka heissä olivat: ja ne tuomittiin jokainen töittensä jälkeen. Uusin käännös on aika samoilla linjoilla, paitsi töittensä jälkeen on vaihdettu tekojensa mukaan.
Mikä näiden kahden ero on? Ja tullaanko meidät tuomitsemaan tekojemme mukaan? Eikö meidän kaikki tekomme ole perisyntimme likaamia, joten miten me edes voisimme teoillamme ylpeillä? Jakeessa 12 mainitaan, että kirjat avattiin niin mitkä kaikki kirjat avattiin elämän kirjan lisäksi, hyvien töidenkö? Miten armo ja Kristuksen sovitustyö tässä kohdassa tulee ilmi? Vaikka yritän päivittäin välttää syntiä niin aina illalla tulee mieleen kaikki pahat teot, jota on päivän aikana tehnyt, vaikka olisikin tietoisesti yrittänyt vältellä. Pitäisikö tässä vetäytyä johonkin munkkiluostariin?
Raamatussa on selkeänä linjana
kauttaaltaan, että pelastus on vain ja yksin armosta, tuomio tapahtuu
tekojen mukaan. Kukaan ei pysty ansaitsemaan pelastusta. Se on
Kristuksen sovitustyön lahja uskon kautta. Koska Jumala on
oikeudenmukainen, hän tahtoo antaa myös oikeudenmukaisen tuomion.
Tuomio on oikeudenmukainen silloin, kun hän Kristuksen tähden pelastaa
jumalattoman. Sitten hän lisäksi antaa palkan kaikesta siitä työstä,
jota uskovat ovat tehneet täällä ajassa hänen hyväkseen. Samoin hän
rankaisee niitä, jotka ovat taistelleet häntä vastaan. Toisten tuomio
on kovempi ja toisten tuomio kevyempi tässä suhteessa.
Matt. 25:31-46
kuvaa tuomiota ja sen perusteita hyvin. Ei-uskovat joutuvat tuomittaviksi kaikesta pahasta, mitä he ovat tehneet. Mitään puolusteluja ei sallita. Mitään hyvää ei löydy. Uskovat taasen tuomitaan siten, että heidän pahuutensa on unohdettu ja kaikki se hyvä, mitä he ovat tehneet elämänsä aikana uskossa, se lasketaan heidän hyväkseen. Toiset tuomitaan siis laiminlyönneistä (mitään hyvää heidän hyväkseen ei huomoida), toisille maksetaan palkka kaikesta hyvästä (mitään laiminlyöntejä ei huomioida, ei myöskään sitä, mikä siinä tehdyssä hyvässä on ollut synnin tahraamaa).