Kysymys 226
Kasteesta, Kristuksesta ja uskosta...
Miten uskon kohdistuminen pitäisi ymmärtää? Pitääkö silmät suunnata ristille vai kasteeseen vai molempiin?
Riittääkö kun kasteesta ajattelee vain näin: ilman kastetta Kristus on `lukittujen ovien takana`. Kristus tosin on siellä, mutta en voi tarttua häneen. Kasteen jälkeen `ovet ovat avoinna` ja näen Jeesuksen edessäni ja voin vapaasti tarttua uskolla häneen.
Voiko ajatella näin yksinkertaisesti:
- Jos en ole kastettu, niin usko Jeesukseen ei pelasta, jos minulla on mahdollisuus mennä kasteelle, mutta en mene.
- Jos olen kastettu, niin usko Jeesukseen pelastaa.
Pelastaako kaste sylivauvan sen takia, että se lahjoittaa sekä Kristuksen että uskon häneen? Vai pelastaako kaste sylivauvan, vaikka tämä ei uskoisi?
Onpa paljon kysymyksiä. Hanki ja lue Matti Väisäsen kirja: Kaste Raamatussa. Siitä löytyy vastaukset kysymyksiisi.
Seuraavassa lyhyesti:
Kastetta ei saa erottaa Kristuksesta eikä Kristusta kasteesta. Kun usko kohdistuu Kristukseen, se on juuri kasteuskoa.
Kaste ei vain merkitse, että sen jälkeen voin "vapaasti tarttua uskolla häneen". Kaste on paljon enemmän. Se suorastaan antaa ja lahjoittaa Kristuksen syliisi!
Ei myöskään kastetta ja uskoa saa erottaa toisistaan. Kaste ja usko pelastavat. "Joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi." (Mark.16:16) Siksi lapsi pelastuu kasteessa, koska hänet siinä kastetaan Kristukseen ja Kristus lahjoittaa hänelle uskon.
Vanhastaan on sanottu, että kasteen halveksiminen kadottaa. Jos taas jää paitsi kastetta esim. ennenaikaisen kuoleman johdosta, mutta ei ole halveksinut kastetta, pelastuu kyllä, mikäli uskoo Jeesukseen. Vrt. esim. ristin ryöväriä, joka ei saanut mistään Johanneksen (ja hänen opetuslastensa) kastetta, vielä vähemmän kristillistä kastetta.