Pääkirjoitus 6/2026 ja tervetulotoivotukset kesäseuroihin

”Kriste, valo valkeudest’”

Timo Laato, päätoimittaja

Rukoilevaisten kesäseurojen yleisaiheena Eurassa ovat vanhan suomalaisen virsikirjan virren 360 alku­sa­nat: ”Kris­te, valo valkeudest’”. Toivotamme kaikki tervetulleiksi kuuntelemaan Jumalan sanaa se­kä osallistumaan ehtoolliselle vanhan käsikirjan mukaiseen jumalanpalvelukseen perinteisen raama­tulli­sen ja luterilaisen järjestyksen pohjalta. Tällaisena syvän pimeyden ja synkeyden aikana, jolloin eksytys ja ek­symys koettelevat ja rikkovat kirkon ykseyttä, tahdomme kaikessa yksin­ker­tai­suu­dessa pitää esillä selvää totuutta ja julistaa itse Totuutta, Vapahtajaamme Kristusta. Hänessä ei ole pimeyt­tä, vaan suloista, uutta elämää herättävää valkeutta. ”Sinun valkeudessas me näemme valkeuden.” Ei kukaan pysty näkemään taivaan kirkkautta antautumatta täällä ajassa sanan läpivalaisemaksi. Silloin jokainen kokee itsensä syntiseksi, mutta armahdetuksi sellaiseksi. Tämä toteutuu seurakunnan keskellä, erityisesti jumalanpalveluksen yhteydessä niin kuin tästä on kirjoitettu psalmissa 36:9–10: ”He juo­puvat sinun huonees run­saasta tavarasta, ja sinä juotat heitä hekumallas niin kuin virralla. Sil­lä sinun tykönäs on elävä lähde, ja sinun valkeudessas me näemme valkeuden.”

Tervetulotoivotus Euran kesäjuhlille on saapunut meille tosi kaukaa. Virsi ”Kriste, valo valkeudest’” on lainausta Nikean uskontunnustuksesta, jossa Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta tunnustetaan, että hän on ”ennen kaik­kia ai­koja Isästä syntynyt … valkeus valkeudesta, totinen (tosi) Jumala totisesta Juma­lasta”. Juuri sellaisena hän itse on paikalla seuroissa ja jumalanpalveluksessa vastaanottamassa syntisiä luoksensa. Onnistuneita juhlia on aina valmisteltu pitkään ja hartaasti. Euran kesäseu­roja on valmisteltu jo hamasta iankaikkisuudesta. Ole siksi mukana siellä, missä tapahtuu! Vapahtaja kohtaa meidät syntiset. Hän valaisee synkän pimeytemme. Hän antaa rikkomuksemme ja syntimme anteek­si.

Siten tervetulotoivotus Euran kesäjuhlille on samalla muistutus Jumalan Pojan ihmiseksi tulosta, hä­nen inkarnaatiostaan. Jesaja ennusti joulun profetiassa 9. luvun alussa kauan aiemmin: ”Kan­sa, jo­ka pi­mey­dessä vaelsi, näki suuren valkeuden, ja jotka asuivat kuoleman varjon maassa, niiden ylitse se kirk­kaasti paistaa.” Jälkeenpäin 60. luvun alussa hän lisää: ”Nouse, ole kirkas, sillä si­nun val­ke­­u­tes tu­lee, ja Her­ran kunnia koittaa sinun ylitses. Sillä katso, pimeys peittää maan, ja syn­keys kan­san, mutta Herra koittaa sinun ylitses, ja hänen kunniansa pitää sinun päälläs nähtämän. Ja pakanat pitää vaeltaman sinun valkeudessas ja kuninkaat sinun paisteessas, joka sinun ylitses koittaa.” Itse asias­sa Euran kesäseurat jatkavat joulujuhlan viettoa keskellä kauneinta Suomen suvea. Sama evanke­liu­mi kuuluu nyt, auringon loistaessa kirkkaimmillaan taivaalla, kuin talven synkeimpinä hetkinä joulu­valojen syttyessä! Laulammehan me juuri jouluna: ”Voit joulun elää joka päivä vaan, ja parhaat vuo­tes tu­let tun­te­maan.”

Euran kesäjuhlien aikana kirkkovuodessa vietetään Kristuksen kirkastussunnuntaita. Siellä jossakin korkeal­la vuorella hänet kirkastettiin lähimpien opetuslastensa edessä. Hän puhui Mooseksen ja Elian kanssa lähestyvästä ”poismenostansa”, jonka hän oli täyttävä Jerusalemissa (Luuk. 9:31) ja joka merkitsi hänen kirkastumistaan Golgatan ristillä (ks. esim. Joh. 12:27–28). Kuule nyt jo si­nä­kin, mitä hän on tehnyt edestäsi! Tutki Raamatustasi eli laista ja profeetoista, mitä hänestä on kirjoi­tettu. Jumalan sana on totta elämässäsi: ”Sinun sanas on minun jalkaini kynttilä, ja valkeus teilläni” (Ps. 119:105).

Kristuksen kirkastussunnuntai jatkuu aina, kun evankeliumia saarnataan puhtaasti tai kun sitä kuun­nellaan ja lue­taan uskossa. Paavali kirjoittaa (sanatarkasti käännettynä), että ”Kristuksen kirkkauden evankeliumin valkeus valistaa”, sillä hän itse on ”Jumalan kuva” (2. Kor. 4:4). Toisaalta Paavali kir­joittaa (sanatarkasti käännettynä), että ”Jumalan kirkkauden tuntemisen valkeus” paistaa kristittyjen sydämissä (tai sydämiin) ”Kristuksen kasvoissa” (2. Kor. 4:6). Huomaa tarkka vastaavuus ”Kristuk­sen kirk­kau­den” ja ”Jumalan kirkkauden” välillä, koska Kristus on ”Jumalan kuva” ja Jumala ”Kris­tuk­sen kasvojen” paiste. Älä siksi unohda päivittäistä hartaudenharjoitustasi! Ilman sitä et pääse ko­kemaan (useimmiten salatusti uskossa) Kristuksen kirkkautta Jumalan kuvana ja Jumalan kirkkautta Kris­tuksen kasvoissa.

Lopuksi virsi ”Kris­te, valo valkeudest’” vahvistaa sydämissämme autuaallisen toivon tulevasta kirk­ka­u­desta. Ker­ran pääsem­me perille taivaaseen. Siellä me veisaamme sitten uutta virttä iankaik­ki­ses­ti. Tuota virrenveisuuta me harjoittelemme jo Eurassa. Saat laulaa sydämesi kyllyydestä nuotin mu­kaan tai nuotin vie­restä! Kyllä se nuotti siitä vielä oikenee, kun me liitämme oman äänemme yhteen pyhän enkeli­kuo­ron kans­sa.

Tervetuloa siis Euraan Jeesuksen nimessä!

 

 

Varjoista valoon

Rakkaat ystävät Kristuksessa!

Euran monimuotoisessa maisemassa rukoilevaisuus on syvää ja juurtunutta. Se on elänyt kodeissa, pirtin pöydän ääressä, jumalanpalveluksissa ja iltarukouksissa. Se on kuulunut virsissä, joita on veisattu niin arjen keskellä kuin elämän käännekohdissa. Rukous, virsi ja hiljainen luottamus ovat kantaneet ihmisiä sukupolvien ajan.

Ajassamme on leimallista kumartuminen sinisen ruudun hehkun äärelle valtavan visuaalisen kuvavirran ja viestitulvan keskelle. Siinä mielikuva eräänlaisesta aikamme epäjumalasta, jota katsomme, seuraamme ja palvomme enemmän kuin ehkä huomaammekaan. Ne ovat usein vain heijastuksia todellisesta elämästä. Varjokuvien maailma alkaa tuntua todellisemmalta, koska muuta ei vauhtisokeudessa nähdä.

Yhteen kokoontunut seuraväki on kuin merkkinä yhteisestä vastavoimasta tälle varjomaailmalle. Enemmänkin, tietysti: usko tarvitsee toista aikaa. Sitä, missä Sana ehtii tulla lihaksi ja missä kohtaaminen muuttuu elämäksi. Kristus astuu varjoihin ja pimeyteen. Hän valaisee sydämemme sanallaan ja kutsuu meitä pelastaakseen. Hän antaa synnit anteeksi ja lahjoittaa elämän ja autuuden.

Seurakunnalle kesäseurat ovat tärkeä kohtaamisen paikka. Eri-ikäisiä yhteen kokoavana hengellisenä tapahtumana kesäseurat rikastuttavat ja vahvistavat seurakunnan hengellistä elämää. Kiitos seurojen järjestäjille! Ajassamme, jossa kiire ja levottomuus täyttävät mielen, evankeliumi on aina ajankohtainen. Jumalan armo ei riipu meidän voimastamme, vaan hänen uskollisuudestaan. Siitä, että ihminen saa tulla Jumalan eteen sellaisena kuin on: väsyneenä, etsivänä, kiitollisena tai epävarmana.

Rukoilemme, että kesäseurat olisivat meille kaikille armon ja rauhan paikka, jossa Sana koskettaa ja kantaa. Rukouksessa saamme kiitollisina turvautua Kristukseen, joka on maailman valo. ”Hänen paisteensa oli niin kuin valkeus, säteet kävivät hänen käsistänsä, siellä oli hänen väkevyytensä salattu” (Hab. 3:4).

Jumalan rauhaa ja runsasta siunausta!

Kai Juvila, Euran seurakunnan kirkkoherra

 

 

 

Valoa pimeyteen!

”Syvyydessä minä huudan sinua, Herra. Herra, kuule minun ääneni. Vaarin ottakoon korvasi rukousteni äänestä. Jos sinä, Herra, soimaat syntiä, Herra, kuka siis pysyy? Sillä sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin. Minä odotan Herraa, sieluni odottaa, ja minä toivon hänen sanansa päälle. Sieluni vartioitsee Herraa huomenvartiosta toiseen huomenvartioon asti. Israel toivokoon Herran päälle, sillä Herralla on armo, ja runsas lunastus hänellä. Ja hän lunastaa Israelin kaikista synneistänsä.” (Ps. 130:1–8.)

Pimeässä vaeltava sielu on vailla näköalaa, vailla suuntaa ja vailla tulevaisuutta. Kaikki on synkkää, tuskin näkyy edes seuraavaan hengenvetoon. Elämältä puuttuu suunta ja tarkoitus, sydämestä lepo ja rauha. Toivo on poissa, siellä jossakin. Syvyydessä minä huudan sinua, Herra!

Pimeys ei ole Jumalasta. Hän on Isä, ”jonka tykönä ei ole muutosta eikä valkeuden ja pimeyden vaihetusta” (Jaak. 1:17). Hän on valkeus, ”ja ei hänessä ole yhtään pimeyttä” (1. Joh. 1:5). Hän, ”Herra Jumala, on aurinko ja kilpi” (Ps. 84:11). Hän, Jumala, on valon lähde, lähteestä loistava valo ja sen valon heijastuma. Jumalasta lähtevä valo on sama alusta loppuun, se ei vaihdu matkallaan muuksi valoksi. Muu valo on pimeyttä.

Jeesus Kristus on syntiseltä maailmalta salattu Jumalan kirkkauden säteilevä paiste, hänen kunniansa ja kirkkautensa toivo (Kol. 1:27). Ilman aurinkoa, valon lähdettä, ei ole valon sädettä. Niin kuin auringon sädettä ei voi erottaa itse auringosta, Poikaakaan ei voi erottaa Isästä, sillä Poika ja Isä ovat yhtä (Joh. 10:30). Ilman auringon sädettä ei voi nähdä myöskään itse aurinkoa. Ilman uskoa Poikaan Kristukseen ei ole uskoa Isään Jumalaankaan, sillä Isä ja Poika ovat yhtä (Joh. 10:30).

Lapseton ei ole isä. Isä on isä lapsilleen vain Pojan kanssa ja hänen kauttaan. Kun Jeesus on veljemme, Jumala on isämme. Ilman Jeesusta emme ole Jumalan lapsia, vaan maailman lapsia. Jumalan lapsi on vapaa, maailman lapsi on synnin orja.

Jumala kutsuu meitä syntisiä valoonsa, pois synnin orjuudesta ja kuoleman varjojen maasta. Hän kutsuu meitä astumaan Kristus-valoon, paljastamaan oman häpeällisen pyhyytemme ja saastaisen puhtautemme. Minkä Jumalan sanan valo paljastaa, sen Jeesuksen veri puhdistaa! Me olemme puhtaita sen sanan kautta (Joh. 15:3). Sen sanan päälle me panemme toivomme ja perustuksemme, sillä Herra yksin lunastaa meidät kaikista synneistämme (Ps. 130:5, 8).

Saakoon Jumalan sanan valo loistaa Euran kirkonmäellä tulevissa kesäseuroissa.

Tervetuloa Sanan valoon!

Elias Halminen, LSRY:n puheenjohtaja